Astoria: Astor and Jefferson's Lost Pacific Empire

Yhdysvaltojen historia on kiinnostava aihepiiri ja sen pariin on aina mukava palata. 1900-vuosisata on pitkälti koluttu mutta Atlantin takaisen mantereen 1600-1800 vuosisadat pursuaa kiehtovia tapahtumia niin isossa kuin pienemmässäkin mittakaavassa. Jos kelloa käännetään parisataa vuotta taaksepäin ohi Suomessä käydyn Ruotsi-Venäjä maaottelun ja pikkaisen eteenpäin eurooppaa mullistavasta Napoleonin kahakoinnista niin näiden välissä käytiin mielenkiintoinen tapahtumasarja nuoren Yhdysvaltojen luoteisosissa.

1700-1800 lukujen taitteessa Yhdysvaltoihin muutti nuori saksalainen immigrantti John Jacob Astor, joka aloitti uransa kakkuja myymällä Manhattanin kaduilla ja nopeasti ymmärsi turkiskaupan kannattavuuden. Turkisliiketoiminnan ansiosta hän nousikin nopeasti New Yorkin merkkihenkilöiden joukkoon. 1800-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli kaiken puolin turbulenttia aikaa: Yhdysvaltojen hauraasta itsenäistymisestä ei ollut kuin muutamia vuosikymmeniä ja seitsenmiljoonaisen kansan suhteet Englantiin olivat pahasti tulehtuneet. Kuitenkin sen aikainen presidentti Thomas Jefferson tarttui nuoren menestyvän liikemiehen John Astorin hulluun ja megalomaaniseen suunnitelmaan vallata vielä tuntemattoman luoteisrannikon turkiskauppa. Näistä lähtökohdista Peter Stark aloittaa suht tuntemattoman tapahtumasarjan kerronnan.

Kuten kirjailija mainitsee kirjassaan, molemmat Thomas Jefferson ja John Astor olivat ajastaan poiketen todellisia visonäärejä. He molemmat ymmärsivät mitä se kuuluisa Länsi voisi tarjota. Aikaisemmin onnistunut Lewis ja Clarkin retkikunta antoi myös lisäpontta John Astorin haaveille perustaa "Astoria" joten suunnitelma oli valmis. John Astorin tarkoitus oli luoda turkisimperiumi jonka ytimessä ei pelkästään ollut tukikohdat luoteisrannikolla jotka syöttivät kauppatavaraa vaan myös laivasto joka kiersi myymässä luksustavaroita globaalilla tasolla, kohteina olivat Lontoo, New York ja Kiina. 

Lopulta vuosia kestäneen tapahtumaketjun käynnisti kaksi John Astorin valitsemaa ryhmää: ensimmäinen ryhmä (Seagoing Party) lähti kohti tuntematonta luoteisrannikkoa Tonquin laivalla kipparina nuori laivaston luutnantti Jonathan Thorn jonka matka tulisi kestämään kuukausia Cap Hornin kautta. Toinen ryhmä (Overland Party) sai tehtäväkseen hyvin riskialttiin jalkapatikan mantereen halki samaan kohteeseen. Retkikunnan kärjessä myös nuori Wilson Hunt Price. Retkikunnalla oli edessään yli 5000 kilometrin taipale läpi hyvin hyvin heikosti tunnetun mantereen.

Kirja keskiöön nousee näiden kahden eri ryhmän edesottamukset ja välikappaleissa kuvataan John Astorin vuosia kestävää piinaavaa odotusta retkikuntien tuloksista. Tonquin matkaa värittää nuoren Jonathan Thornin diktaattorimaiset otteet jonka seurauksena laivan miehistö on enemmän kuin kerran kapinan partaalla. Patikkaryhmän matka on myös kaukana onnistumisesta kun vastassa on kartoittamaton maanosa sankkoine metsineen, syvine kanjonineen ja lopulta retkikunta onkin nälkäkuoleman partaalla. Eri alueiden intiaaniheimojen kohtaamiset ovat myös kiehtovaa luettavaa. 

Lopulta kuukausien viivästymisien ja vastoinkäymisen jälkeen (yli 40% jäsenistä kuoli), molemmat retkikunnat pääsevät määränpäähänsä luonnonkauniiseen nykyiseen Oregoniin mutta vuoden 1812 sota Englantia vastaan romuttaa lopullisesti John Astorin haaveen imperiumistaan. 

Kirja kokonaisuudessaan on kiehtova tarina ensinnäkin tutkimusmatkailusta. Vaikka Lewis ja Clarkin tutkimusretkikunta avasi reitin mantereen halki, Astorin retkikunta avasi tuleville sukupolville mm. kuuluisan Oregon Trail-reitin joka toimi yhtenä Lännen kulkureittinä. Eksoottinen ja haastava villi luonto on myös kirjan parasta antia unohtamatta itärannikon asukkaiden ensikosketukset eri intiaaniheimoihin. Astorin retkikunta sai tuta aikaisemman Lewis ja Clarkin tekojen väkivaltaisia jälkiseuraamuksia. Unohtamatta itse John Astoria. Hän oli luokattoman rikas: on arvioitu että kuollessaan hänen omaisuuden arvo oli 20 miljoonaa dollaria, joka nykyrahassa nostaa hänet Yhdysvaltojen historian neljänneksi rikkaimmaksi. Hänellä oli pettämätön bisnesvainu jonka ansiosta hän ei pelkästään haalinut valtavan turkisimperiuminsa mutta hän näki vuosia aikaisemmin Manhattanin arvon ja ostikin siitä isoja osia jonka ansiosta hänen vaikutus on edelleen näkyvissä New Yorkissa. Bisnesvainun lisäksi hän oli myös Jeffersonin tapaan todellinen visionääri joka näki Yhdysvaltojen suunnattomat mahdollisuudet lännessä, vuosikymmeniä ennen kuin lännen todellinen valloitus alkoi. 

Astoria istuu hyvin kirjahyllyyn Stephen E. Ambrosen Undauted Couragen opuksen viereen joka kertoo juuri Lewis ja Clarkin retkikunnan tapahtumista ja se meneekin lukujonossa kärkikahinoihin.

Seuraavana sitten onkin vuorossa elämäni ensimmäinen Bernard Cornwell jonka mittavasta tuotannosta Azincourt tuntuu olevan hyvä lähtopiste.

Valkokankailta

Siitä onkin aikaa kun viimeksi postasin mitään elokuvista, no nyt siihen tulee muutos. Jos unohdetaan kaikki loputtomat supersankarielokuvat ja tietysti massiivisesti vyörytetty Star Wars niin tulossa on myös neljä ainakin allekirjoittanutta kiinnostavaa elokuvaa sekä yksi dokumentti.

Alkuvuodesta päivänvalon näkee Quentin Tarantinon The Hateful Eight joka tuo noh, Quentin Tarantinon näköisen westernin missä lumimyrsky kokoaa kahdeksan muukalaista pienen postivaunuaseman suojiin. Ennakko-odotukset ovat korkella kun näyttelijöinä ovat mm. Disney-veteraani Kurt Russell ja liuta Tarantinon luottonäyttelijöitä Tim Roth, Michael Madsen ja tietysti Samuel L. Jackson.

Terrence Malickin elokuvat ovat aina vedonneet minuun jotka jo visuaalisesti säväyttävät katsojan paikalleen. Ohjaaja joka karttaa tiukasti julkisuutta on tehnyt elokuvan Hollywood-koneiston sieluttomasta todellisuudesta ja jos ohjaaja on tuiki tuntematon, suosittelen lämpimästi vaikka elokuvia Thin Red Line tai Tree Of Life. Malickin pitkään uraan mahtuu monta loistavaa elokuvaa.

Alejandro González Iñárritun ohjaama Birdman putsasi Oscar-pöydän viime vuonna ja tulevina vuosina ohjaajan on varmasti Oscar-kisailuissa jos tulevaan The Revenant elokuvaan on uskominen. Elokuvassa Leonard Di Caprio esittää 1800-luvun alkupuolella oikeasti elänyttä tutkimusmatkailijaa ja turkismetsästäjää Hugh Glassia mutta kun kyseessä on yli 100 miljoonan dollarin budjetin Hollywood-tuotanto, "Inspired by true events" on hyvin hyvin joustava käsite. Itseäni tämä elokuva kiinnostaa historiallisesta perspektiivistä koska yöpöydän kirja Astoria: John Jacob Astor and Thomas Jefferson's Lost Pacific Empire käy läpi samaa ajanjaksoa turkiskauppoineen ja nuoren Yhdysvaltojen kasvukipuineen. Yhdysvaltojen pohjoiset sisämaat olivat 1800-luvun alkupuolella todellakin "käymättömiä korpimaita" jotka odottivat valtavista haasteista huolimatta ottajaansa. Itärannikolta ei tarvinnut mennä montaa sataa mailiä länteen kun vastaan tuli mahtavat Appalakit tai kaakkois-osien vasta ostetut Louisianan villit suoalueet. Kiehtova historiallinen ajanjakso kuitenkin kaikin puolin. Elokuvasta on jo kuultu sen askeettisista teko-olosuhteista jotka vetivät koko kuvausryhmän koville unohtamatta internetin hullua huhua että kuvausten aikana Di Caprio joutui karhun raiskaamaksi. Hah, kiesus.

Vaikka Adam McKayn elokuva The Big Short yhdessä pääosassa on Christian Bale (taas) niin elokuva perustuu yhdysvaltojen lähivuosien rahoitusmarkkinoiden mädännäisyyttä ansiokkaasti pöyhineen Michael Lewisin kirjaan. Elokuva kertoo pankki- ja rahoituslaitosten aiheuttamasta asunto- ja finanssikriisistä jonka jälkimainingeista mekin täällä pohjolassa nautitaan. Michael Lewisin Flash Boys on kirja joka kannattaa mielestäni kaikkien lukea. Ehdottomasti.

Kingdom Of Shadows on Bernardo Ruizin ohjaama dokumentti Yhdysvaltojen ja Meksikon välisestä huumesodasta joka on nostaa omalta osaltaan yleisön tietoisuuteen vuosikymmeniä kestäneen huumesodan vaikutuksia molempien maiden kansalaisiin. Dokumentissa seurataan huumesotaa kolmen ihmisen kautta. Mukana on teksasilainen karjatilallinen joka päätyi vankilaan huumesalakuljetuksesta, Haastatteluissa on myös entinen Homeland Securityn viranomainen joka kertoo mm. Los Zetas-ryhmittymän kasvusta ja kolmantena meksikolainen nunna joka on käynyt omaa sotaansa paikallisia viranomaisia vastaan selvittäessään kadonneiden ihmisten ja perheiden kohtaloa oman henkens uhalla. Varmasti vaikuttava dokumentti.

Three-Body Problem

Siitä onkin jo jokunen kuukausi aikaa kun luin viimeisen tieteisfiktiokirjan ja joten oli jo aika aloittaa uusi trilogia. Kirjasarjat tuntuu olevan ihan yleisesti meikäläisen nykypäivän vitsaus; niitä vaan tulee aloitettua ja nytkin on useampi menossa. Se edellinen John Scalzi:n Old Man's War-sarjan Ghost Brigade oli jälleen kerran tasaisen tyylikästä ja huumoripitoista Scalzin tieteisfiktiota mutta Cixin Liu:n (eng. versio nimestä, kiinalaisittain Liu Cixin) The Three-Body Problem lyö pitkästä aikaa lukijan ns. kovan tieteisfiktion ääreen. Scalzin tapaista kevyttä vaihetta ei kirjasta löydy vaan mystinen tarina heittää lukijan syvälle eri luonnontieteiden maailmaan. Tarinassa vilisee nanoteknologiaa, fysiikkaa, kvanttimekaniikkaa, galaksia halkovia protoneja ja 450-vuoden päässä siintävä ihmissivilisaation tuho ja tietenkin Three-Body Problem -virtuaalipeli. Cixin Liu on luonut monisyisen ja omaperäisen tieteistarinan joka kasvaa ja kasvaa loppua kohden. 

En ala enempää spoilaamaan yhtä lähivuosien parasta tieteisfiktiotarinaa vaan suosittelen hyppäämään vajaa 400-sivuisen hengästyttävän tarinan kelkkaan josta on jo myös käännetty toinen osa The Dark Forest. Ja luonnollisesti tästä on myös tulossa elokuva ensi vuonna. Onneksi ei amerikkalainen vaan kiinalainen.

Seuraavaksi sitten vuoroon tulee Peter Starkin kirjoittama Astoria: Astor and Jefferson's Lost Pacific Empire: A Tale Of Ambition And Survival On The Early American Frontier.

The Wright Brothers

Yhdysvaltalaisella veteraanihistorioitsijalla David McCullough:lla on vaikuttava kirjallinen ura jonka aikana miehen hyllyyn on tullut mm. kaksi Pulitzer-palkintoa, kaksi National Book Awardia ja valtiolta saatu Presidental Medal of Freedom. Hyllyssä on myös liuta muita vaikuttavia palkintoja ja kunniamainintoja.

McCulloughin tuotannosta on pakko nostaa esille vuonna 1993 julkaistu teos Truman, yhdysvaltojen 33. presidentistä Harry Trumanista joka toi historioitsijalle ensimmäisen Pulitzer-palkinnon. Toinen Pulitzer napsahti vuonna 2001 teoksella John Adams joka nimensä mukaan oli syväluotaava historiikki yhdysvaltojen 2. presidentistä ja jonka pohjalta myös Tom Hanks tuotti laadukkaan minisarjan HBO:lle. Näiden myyntihirmujen lisäksi tuotannosta löytyy myös muita historiallisesti kiehtovia teoksia, joista voisin mainita esimerkiksi vuonna 1972 julkaistu The Great Bridge joka kertoo New Yorkin maamerkin Brooklyn Bridgen, aikansa pisimmän riippusillan tarinan. Unohtamatta 1776 joka kertoo yhdysvaltojen vapaussodan alkuvaiheista. The Wright Brothers on historioitsijan tuorein julkaisu, ja se tarttuikin sopivasti matkaan kesäreissulta yhdysvalloissa paikallisesta kirjakaupasta muiden kirjojen matkaan.

Vaikka veljekset Orville ja Wilbur Wright, Daytonin (Ohio) polkypyörämekaanikot olivat ensimmäiset ihmiset jotka rakensivat ja lensivät ensimmäisenä toimivalla lentokoneella, heidän työnsä perustui kuitenkin pitkälle heitä aikaisemmin lentokone-konseptia kehittäviin keksijöihin. 1890-luku oli kulta-aikaa lentämisestä haaveilijoille ja monet kuten Chicagolainen insinööri Octave Chestnutt olivat pitkällä omilla liituritesteillään ja Octaven tapaiset innovaattorit veivätkin pitkälle ilmailutekniikka. Wrightin veljekset olivat kuitenkin ensimmäiset jotka yhdistivät onnistuneesti siivet, moottorin ja toimivan ohjausjärjestelmän yhdeksi kokonaisuudeksi. Joulukuussa 1903 veljekset tekivät lopulta läpimurron Pohjois-Carolinassa kun useiden yritysten jälkeen Wilbur sai tehtyä 59 sekuntia kestävän lennon Flyer I -koneellaan.

McCulloughin sujuva tarinankerronta kertoo veljesten matkan aina kohtalaisen hyvin menestyvästä polkupyöräbisneksestä (elettiinhän polkupyöräin kultaikaa) kohti orastavaa kiinnostusta lentämiseen. Wrightin perhe oli jo itsessään mielenkiintoinen talous. Isä oli osavaltiota kiertävä piispa joka ei aikalaisten tapaan puskenut lapsia kohti konservatiivista elämää vaan rohkaisi lapsiaan ajattelemaan ja tutkimaan maailmaa. Isän kirjahylly oli nälkäisellä nuorelle mielelle kuin aarreaitta. Se pursui luonnontieteitä, historiaa, arkkitehtuuria ja veljekset olivatkin itseoppineita monellä elämän- ja tieteenalueella.

Ilman mitään teknistä tai akateemista koulutusta veljekset hyppäsivät hitaasti kehittyvän ilmailun pariin. Idea ihmisen lentämisestä siivillä oli jo pitkään tyrmätty julkisuudessa kuolleena ja typeränä ideana mutta Orville ja Wilbur jatkoivat vuosia kokeilujaan ja hioivat konseptiaan.

Mitä sitten tapahtui kun läpimurto tapahtui? Ei oikeastaan mitään. Paikallinen lehdistö ei kiinnostunut maailmaa muuttavasta läpimurrosta, ei edes kansallinen lehdistö. Todellinen kiinnostus heräsi Atlantin toisella puolella ja tulevien kuukausien ja vuosien myötä Wrightin lentokone lensi enemmän euroopassa kuin yhdysvalloissa.

Pysäyttävintä kirjassa on se vaikutus minkä lentokone sai aikaan Wrightin veljesten promokiertueilla. Kirjailija kuvaa kuinka veljesten lentonäytökset keräsivät käytännössä satojen tuhansien katsojajoukot. Euroopassa kuumailmapalloilu oli tuttua mutta laite jolla pystyi lentämään haluaamaansa suuntaan ja vielä "hurjalla" nopeudella oli jotain uutta mitä nykyihminen ei voi kuvitella. Itselläni kirjan edetessä oli huvittavaa lukea kuinka veljekset miettivät missä muualla kuin Pohjois-Carolinan pitkillä hiekkarannoilla lentokonetta voisi lennättää, itsellä tuli automaattisesti mieleen "no lentokentällä tietenkin" mutta eihän sellaisia vielä edes ollut. Muita pysyvästi mieleen jääneitä tapauksia oli kuinka veljekset lensivät Pariisin yllä tai New Yorkissa koneella veljekset kiersivät Vapauden Patsaan joista kaikista löytyy kirjassa kuvat.

Lopulta veljesten läpimurron myötä ilmailu otti jättiharppauksia ja liikemiehinä veljekset joutuivat myös loputtomiin käräjöinteihin puolustaessaan patenttejaan. Äärimmäisen kiehtova kirja yhdestä viime vuosisataa mullistavista keksinnöistä ja hieno esimerkki kuinka mielikuvitus ja raudanluja fokus tehdä jotain erilaista voi muuttaa maailmaa.

Tästä kirjasta alkanee oma historiasarjani johon tulee mukaan muita tarinoita innovaattoreista. Sarjan toisena tulee olemaan Henry Ford. Mutta seuraavana on jo yöpöydälle asettunu elämäni ensimmäinen kiinalainen scifi-kirja: Cixin Liun Three-Boby Problem.

The Cartel

Don Winslow:n Power of the Dog oli piinaavan tehokas pilotti Yhdysvaltojen ja Meksikon välisestä loputtomasta huumesodasta. Kuin promona Power of the Dog:lle ja tälle nyt kesällä julkaistulle jatko-osalle, Netflix ampui tässä kuussa eetteriin Chris Brancaton, Carlo Bernardin ja Doug Miron läpeensä kehutun Narcos-sarjan joka kuvaa samaa maailmanlopun maisemaa.

The Cartel jatkaa siitä mihin Power of the Dog jäi. DEA-agentti Art Kellerin ensimmäiset kolmisenkymmentävuotta huumesodan syövereissä on takanapäin ja loppuunpalanut virkamies on vetäytynyt syrjäisen luostariin mehiläisten pariin. Toisaalla vangitty Adán Barrera, Art Kellerin arkkivihollinen ja huumeimperiumin ylipiru, saa junailtua itselleen siirron meksikolaiseen vankilaan. Joulupäivän illallinen ja dramaattinen vankilapako pistää tarinaan isomman vaihteen silmään.

Kirjaa on jo kehuttu sen realistisuudesta missä fiktio sekoittuu brutaaliin meksikolaiseen todellisuuteen. Art Keller juoksee tässäkin kirjassa kuin mielipuolinen verikoira Adán Barreran perässä epäonnisesta väijytyksestä toiseen, ja vuosien saatossa ei pelkästään Barreran vaan myös Kellerin vastaan nousee uusi nykypäivän valtava huumeteollisuuden lähes apokalyptinen todellisuus: eri kartellit pistävät peliin omat ammattiarmeijansa jotka eivät säästä keinoja tai sivullisia uhreja saavuttaakseen haluamansa. 

Kirja nostaa Meksikon osalta surullisen faktan esille: jos katsotaan kirjan rinnalla faktoja niin esimerkiksi Meksikoa vuosina 2006-2012 johtaneen presidentin Felipe Calderónin virkakauden aikana raportoitiin vähintään 60 000 huumesodan uhria, vuoteen 2013 mennessä uhriluku on räjähtänyt yli 120 000 (!). Lukuisat huumekartellit jotka pitävät maata panttivankinaan löytyy myös Don Winslow kirjasta. Erityisesti kirjassa Barreran päävastustajaksi nousee pahamaineinen Los Zetas jonka ääribrutaali toiminta pistää lukijan pyörittelemään päätään. Loppupuolella viranomaiset ja Art Keller ymmärtävät että laillisin keinoin ongelmaa ei saada poistettua, ja syvällä Meksikon hallinnossa, totaalisen korruption saavuttamattomissa tehdään sama kuin tehtiin Kolumbiassa 1980-1990 -luvulla, armeija muodostaa tehokkaan tappokoneiston jonka tarkoitus ei ole saattaa rikollisia oikeuden eteen vaan tuhota huumebisneksen pelurit - lähes siinä onnistuen. Huumebisnes saadaan jälleen tasapainoon.

Surullisesta aiheesta huolimatta kirja on on hyvin kirjoitettu. Don Winslow nousee kirjoillaan James Ellroyn tasoiseksi isojen tarinoiden kirjoittajaksi joka osaa maalata isoja tarinoita ja Ellroyn tapaan kirja sivut täyttyvät henkisesti hajonneista ihmisistä jotka taistelevat selkeästi ylivoimaista vastustajaa vastaan ja vaikka tarina on pääosin hyvin synkkä niin se vetää lukijan tehokkaasti mukaan kuusisataisen sivuiseen painajaiseen.

Ja kuten arvata saattaa, kirjan ilmestyttyä kesällä, elokuvaoikeudet on jo myyty isolle elokuvastudiolle ja elokuva on jo suunnitteilla.

Seuraavaksi mennään sitten aivan toiseen suuntaan kun vuorossa on veteraanihistorioitsijan David McCullouch:n tuore The Wright Brothers.

Anansi Boys

Kirjallisuuden moniottelijan Neil Gaimanin Anansi Boys meni vauhdilla lentokoneessa ja rannalla. Mystiikan tummia sävyjä ja muinaisia mytologioita nykyaikaan ketterästi sekoittavan kirjailijan toisen romaanin lähtötilanne on jo ensimmäisestä kirjastaan tutun mystinen: Charlie "Fat Charlie" Nancy saa viestin että hänen isänsä on kuollut. Charlie on lapsuuden jälkeen pitänyt tarkoituksella etäisyyttä isäänsä jonka värikäs elämä piti sisällään mm. Charlien itsetunnon jatkuvaa latistamista, ja nyt aikuisena Charlielle selviää isänsä hautajaisissa että isäpappa olikin todellisuudessa muinainen länsi-afrikkalainen hämähäkkijumala Anansi. Mitä tähän voi sanoa? Bring it on! Sandmanin luoja on kattannut herkullisen tarinan lukijoilleen.

Charlien paluu kotimaisemiin kuumaan Floridaan paljastaa isästä uusia piirteitä ja taustoja kuten kuinka isä kuoli paikallisen juottolan karaokelavalle. Perheen vanhat ystävät kertovat myös Charlien mystisestä ennestään tuntemattomasta veljestä joka omaa Charlien isän "ominaisuuksia" ja joka lopulta ilmestyy Charlien Lontoon kodin ovelle ja kääntää Charlien suht harmaan tylsän elämän päälaelleen. Pala palalta Charlielle selviää kuka todellisuudessa hänen Dear Old Dad oikein oli. Häiriköivän, juopon ja naisia vikittelevän sovinisti-isän tarina kulkeekin vuosituhansia taaksepäin aina aikojen alkuun jolloin maailmaa hallitsivat muinaiset jumalat eläinten hahmoissa.


American Gods'n tapaan Neil Gaiman maalaa kirjassaan uskomattoman mielikuvituksellisen tarinan joka ainakin jaksoi meikäläistä ihmetyttää. Spottasin eräästä haastattelusta että Neil Gaimanin heikko kohta on juuri lähes jo aikojen hämärään kadonneet muinaiset jumaltarustot ja kuten ensimmäisessä kirjassaan niin tässä Anansi Boys'n tarinassa matka jatkuu saman aihepiirin parissa. Tarinan unijaksot ja muut trippaukset toivat kieltämättä mieleen myös Sandmanin painajaismaiset tapahtumat. Anansi Boys ("A-Nancy-Boys") on kaikinpuolin hyvin kirjoitettua hiukan vinksallaan olevaa fantasiaa. Suosittelen jälleen kerran.

Neil Gaiman on takuuvarmasti tekemässä vuonna 2016-2017 läpimurtoaan töllön puolelle kun Starz -kaapelikanavayhtiö on kovaa vauhtia siirtämässä American Gods -kirjaa TV-sarjan muotoon. Kirjan filmatisointia on kipparoimassa suositun Hannibal-sarjan luoja Brian Fueller.

Seuraava on jälleen kerran aivan jotain muuta kun odotettu Don Winslow jatko-osa The Power of the Dog:lle on jo ladattu Kindleen. The Cartel jatkaa Yhdysvaltojen ja Meksikon loputtoman huumesodan ruotimasta kun DEA-agentin Art Kellerin taistelu El Federació-kartellia vastaan jatkuu 2000-luvun puolella. Pari sataa sivua kuudestasadasta jo luettu ja ei voi kuin yhtyä James Ellroyn kommenttiin kirjasta:

"Don Winslow delivers his longest and finest novel yet in The Cartel. This is the War and Peace of dopewar books. Tense, brutal, wildly atmospheric, stunningly plotted, deeply etched. It’s got the jazz dog feel of a shot of pure meth!!”

Ei ole myöskään mikään yllätys että Fox on jo ostanut molempiin kirjoihin oikeudet 6 miljoonalla dollarilla ja Ridley Scott on ehdolla ohjaamaan The Cartel. Käsikirjoitusta rustataan jo itse kirjailijan ja Shane Salernon toimesta ja Art Kellerin rooliin on vahva ehdokas: Leonard Di Caprio.

The Power of the Dog on muuten jo suomennettu ja se löytyy Like kustannuksen valikoimasta nimellä Kuolleiden päivät.

The Ghost Brigades

Kesäloman osalta on menossa viimeinen viikko ja paluu kotosuomeen on tehty. Pari viikkoa Yhdysvalloissa hurahti jälleen kerran kuin siivillä ja rentoutumisen merkeissä onnistuin myös lukemaan muutaman kirjan. Matkalaukkuun majoittautui myös kasa uusia kirjoja joista lisää tuonnempana.

Lomamatkaa varten latasin Kindleen mm. Joe Scalzin avaruusoopperasaagan Old Man's Warin toisen osan The Ghost Brigadesin joka jatkaa sotaisan ihmisrodun matkaa pitkin tähtitarhoja.

Old Man's Warin universumissa ihmiskunta on agressiivisen oloisesti laajentanut habitaattiaan pitkin aurinkokuntia ja jatkuvan laajentumispyrkimysten apuna on tietysti Colonial Defence Forces (CDF) joka on historiastaan oppinut että perusihminen ei pysty laittamaan kampoihin vastaan tuleville eksoottiselle alienroduille, joten teknologian avulla CDF:n sotilaat ovat geneettisesti kasvatettuja sotakoneita. Yksinkertaisesti selitettynä, CDF:ään liittyvät ovat yli 75-vuotiaita joiden tietoisuus siirretään tuoreisiin ihmisaihioihin jotka ovat päästä varpaisiin geneettisesti tuunattuna supersotilaita. Kirjasarjan ensimmäisessä osassa seurattiin 75-vuotiaan mainosmiehen John Perryn tarinaa kynäniekasta joka päätti siirtyä sotilaaksi eläköidyttyään mainosalalta. The Ghost Brigades jatkaa taasen sarjaa uudesta näkökulmasta.

Kirja alkaa kun CDF:n johdolle selviää että heidän yksi huipputiedemies tietoisuuden siirtämisen alalla Charles Boutin on siirtynyt vihollisen leiriin. Huonosti lavastetun kuolemansa jälkeen CDF huomaa että tiedemiehen tietoisuus on siirretty backuppina tietokoneelle joten CDF:n sotilasjohto tekee rohkean siirron ja päättää yrittää siirtää backupin uuteen ihmisaihioon, ja tämän myötä haluaa selvittää mitkä ovat tiedemiehen todelliset suunnitelmat ihmisrodun tuhoamiseksi. Charles Boutinin tietoisuus herääkin uudessa CDF:n erikoisjoukkojen kehossa Jared Dirac-nimisenä sotilaana..

Joe Scalzin tarina ottaa kirjassa täysin eri suunnan ensimmäisen osan jälkeen ja vaikka olin odottanut John Perryn tarinan jatkuvan niin The Ghost Brigades toimii kuitenkin todella hyvin. Tässä toisessa osassa vilahtaa ensimmäisestä osasta tuttuja hahmoja ja Charles Boutin/Jared Diracin "tuplahahmon" kehittymistä on mielenkiintoista seurata kun Charles Boutinin tietoisuus kuin pikku hiljaa kaivaa tietään tämän nuoren ihmisaihion todellisuuteen. Lopussa on luonnollisesti vastassa elämää isommat rähinät kun ihmiskunnan arkkivihollisrodut Rraey, Eneshan ja Obin ottavat mittaa CDF:n sotavoimista.

Mukavaa militanttiscifiä siitä pitäville kertakaikkiaan!