Ernest Hemingway: Vanhus ja meri (The old man and the sea)

Sain vihdoin ja viimeinen ensimmäisen osan Shelby Footen Yhdysvaltain sisällissota-trilogiasta sellaiseen kohtaan että voin pitää kelvollisen tauon, ja lukea hyllystä näitä hiukan kevyempiä teoksia. Tämä merellinen pieni kirjanen (vain ~130 sivua) on ensimmäinen Hemingwayn kirjani. Ernest Hemingway on yksi niitä Suuria Amerikkalaisia Kirjailijoita, joiden tuotantoa olen pikkuhiljaa alkanut keräilemään kirjastooni; Steinbeck, Faulkner ja nyt Hemingway.

Kirja kertoo parhaat päivänsä nähneestä kalastajasta Santiagosta joka lähtee elämänsä kalareissulle. Ei ole yllätys että vanhus saa lopulta koukkuunsa valtameren tummista syvyyksistä jättiläsmäisen marlinin, jota hän väsyttää useita päiviä ennenkuin taistelun voittaja selviää.

Kirjan tarina on yksinkertainen ja Hemingwayn tarina todella lähtee lentoon kirjan loppuvaiheessa. Vanhus ja meri on sanottu olevan Hemingwayn tunnetuin romaani. Kaksi vuotta romaanin julkaisun jälkeen, Hemingway sai Kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Suosittelen lämpimästi.

Uutisia Irakista

Kaksoisvirtain maan rintamilta kuuluu kummia. Irakin kapinalliset kaappaavat Yhdysvaltojen miehittämättömien tiedustelukoneiden tuottaman reaaliaikaisen videomateriaalin. Wha?!

Kyllä, Wall Street Journalin artikkelin mukaan, Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaiset ovat vahvistaneet asian. Kapinalliset ovat käyttäneet mm. SkyGrapper -nimistä sovellusta jota saa Internetistä $25,95 hintaa (itse asiassa hinta on lähes tuplaantunut) joilla kapinallisryhmät saavat kaapattua Predator-koneiden tuottaman videomateriaalin. Viranomaiset kuitenkin muistuttavat samaan hengen vetoon että ei ole todisteita että kapinalliset pystyisivät kontrolloimaan näitä sotakoneiston miehittämättömiä petolintuja. Asia selvisi vuoden 2008 lopulla kun viranomaiset löysivät erään kapinallisen kannettavasta tietokoneesta tuntikaupalla kaapattua videomateriaalia. Epäilyt saivat lopullisen vahvistuksen kesällä 2009, jolloin toisesta kapinallisten kannetavasta löytyi päiväkaupalla samanlaista materiaalia. Nopeiden päättelyjen jälkeen todettiin että näiden Predator-koneiden videolähetykset olivat avoimesti hakkeroitavissa, jaettavissa ja laajalti käytössä eri Irakin ääriryhmillä. Selvää oli, että Predator-koneiden tuoma sotilaallinen etu oli vakavasti uhattu.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=kSpOYZR0klA[/youtube]

Miehittämättömien koneiden yhä kasvava käyttö Irakin ja Afganistanin rintamilla on Obaman hallinnon tahtotila, joten ei ole mikään yllätys että Pentagonin hallintokoneisto laittoi isomman vaihteen päälle tapauksen tulessa julki. Ongelma olikin jo entuudestaan tuttu. Linkki petolinnun ja armeijan välillä oli suojaamaton, armeija oli tietänyt tämän jo Bosnian kampanjan ajoista saakka mutta eivät uskoneet että joku tajuaisi sitä hyödyntää. Korjaustoimenpiteet ovat jo kovassa käynnissä ja viranomaiset ovat kovaa vauhtia rakentamassa salausta petolintujen hallintaverkkoon. Korjaukset eivät ole tietolähteiden mukaan mikään läpihuutojuttu. Predator-koneiden hallintaverkko on yli vuosikymmenen vanha, joten se on tuonut haasteita sen modernisoimisen suhteen ja ennenkaikkea sen suojaamisen osalta.

Kirjahylly ja sen populaatio (osa 2)

Dekkari-pokkarihyllystä kipuamme kerrosta ylemmäs fantasian ja scifin osastolle (käännetty). Nämä genret ovat ehkä vanhimpia aihealueita joita olen seurannut aktiivisesti ja nyt näin keski-iän lähestyessä lisää tulee hankittua. Alla siis ne mielenkiintoisimmat lukemista odottavat teokset.

J.R.R. Tolkien: Húrinin lasten tarina

Tolkienia löytyy tottakai. Tämä postuumi julkaisu Christopher Tolkienin toimesta odottaa myös kärsivällisesti vuoroon. Tämä löytyi sopivasti jostain kirjakaupasta alekorista ja siksi tarttui matkaan. Olen aika laiskasti tarttunut Tolkienin LOTR-saagan ulkopuolisiin teoksiin, en tiedä miksi. Tolkien on jälleen nousemassa kaikkien huulille tulevan Hobitti-elokuvien myötä.

Isaac Asimov: Säätiö-sarja

Scifin isä ja äiti. Isaac Asimovin Säätiö-sarja oli SE joka herätti mielenkiintoni scifi-kirjallisuuteen joskus 80-luvun alkupuolella. Nyt olen löytänyt eri antikkaportaaleista kaksi ensimmäistä osaa eli Säätiön ja Säätiö ja Imperiumin. Jo pelkkä Säätiö ja Imperiumin alkutahdit pistävät ainakin meikäläisen mielikuvituksen liitoon:

Linnunradan Imperiumi oli luhistumassa. Se oli jättimäinen valtakunta, joka käsitti miljoonia maailmoja ja ulottui tuon Linnunradaksi kutsutun kaksoiskierteen käsivarresta toiseen. Niinpä sen tuhokin oli jättimäinen - ja vitkallinen, sillä olihan matkaa pitkälti kuljettavana.

Summa summarum: Matemaatikko Hari Seldon keksii uuden, psykohistoriaksi nimeämänsä tieteenhaaran, jolla voidaan saada selville suurten ihmisjoukkojen, kuten planeettojen tai imperiumien, tulevaisuus. Wikipediassa lisää sarjasta.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=MlikCebQSlY[/youtube]

Frank Herbert: Dyyni

Toinen scifin klassikoista joka on kokonaisuudessaan vasta nyt uimassa hyllyyni. Asimovin tapaan vaikeasti löydettävissä mutta must-have. Kyseessä on wanha WSOY:n "scifi bestseller"-leimalla varustettu pehmeäkantinen versio jonka kannessa kirjaa mainostetaan "Seikkailu avaruuden Saharassa" -sloganilla ..jepjep. Arrakis, Fremenit, Atreides ja muiden klaanien yhteenottoja jälleen odottaen.

Dyynistä tehtiin nyt 2000-luvulla lupaava minisarja jatkosarjoineen, sarja oli enemmän lojaali alkuperäiselle teokselle kuin Lynch 80-luvulla. Kummatkin tutustumisen arvoisia.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=2PHYYPUgwMk[/youtube]

Alastair Reynolds: Sovituksen kuilu

Uuden aallon scifi-kirjailijoita jonka kirjoja on kiitettävällä tahdilla suomennettu. Reynoldsin kirjat edustaa ehkä sitä kovempaa ns. insinööriscifiä, mutta se ei ole ainakaan allekirjoittaneen mielestä mikään miinus. Kirjat vilisevät mielenkiintoisia maailmoja ja ihan perinteistä avaruusoopperaa, missä eri henkilöt taistelevat ikuista pahuutta vastaan. Reynoldsin suuri vahvuus on lyödä lukijan eteen se tieteellinen-, teknis- ja mielestäni erittäin uskottava arsenaali millä nämä pienet tiiliskivet pitävät pintansa. Odotan mielenkiinnolla koska ensimmäinen yrittäjä Hollywoodvillestä lähtee sovittamaan Reynoldsin kirjoja valkokankaalle. Erittäin suositeltava kirjailija scifin ystäville. Tästä linkistä löytyy Turun Sanomien artikkeli kirjailijasta.

Ernest Hemmingway: Vanhus ja meri

Scifin parista kerros ylemmäksi. Kerroksessa on yhä kasvava Ison-K:n osasto eli Keltainen Kirjasto sekä sekalainen departmentti ns. klassikoille.  Hemmingwayn tuotantoa olen kiertänyt jo vuosia kuin kissa kuumaa puuroa. Ei sitten millään ole jaksanut aloittaa. Vanhus ja meri on varmasti yksi Hemmingwayn tunnetuimmista ja 132 sivun koollaan myös hyvä tutustuminen mestarin tuotantoon.

Charles Dickens: Suuri odotuksia

Toinen mestari jonka kirjat ovat jääneet sivuraiteille. Kirja on Dickensin myöhäistuotantoa ja tarinaltaa samanlaista veijarisarjaa kuin David Copperfield. Takakansi lupaa mm. seuraavaa:

Tarinan sankari Pip on pieni orpopoika, joka elää ankeissa oloissa. Tulevaisuudeltaan poika ei odota suuria, korkeintaan raskasta puurtamista kyläseppänä. Tuntematon hyväntekijä muuttaa pojan elämän suunnan ja Pipistä varttuu nuori keikari, joka kuluttaa aikansa laiskotelleen ja ylellisyydestä nauttien. Uusi, uljas elämä sokaisee, ja tarvitaan lähes täydellinen romahdus, ennen kuin Pipistä varttuu todellinen mies.

Nikolai Gogol: Kuolleet sielut

Venäläisten klassikoiden itäinen mustanpuhuva massiivinen seinä odottaa horisontissa meikäläisen kiipeämistä. Ajattelin aloittaa varmasti eläkeikään riittävän urakan kevyemmästä päästä, eli Gogolin tuotannosta. Kirja lupaa seuraavaa:

Miellyttävä nuori mies Tshitshikov saapuu pikkukaupunkiin, solmii tuttavuuksia ja kietoutuu merkkihenkilöiden suosioon. Hän lähtee kiertelemään venäläistä maaseutua tavoitteenaan ostaa "kuolleita sieluja"  eli kuolleita talonpoikia, jotka ovat isännillään edelleen elävien kirjoissa. Hänen liiketoimiensa motiivit askarruttavat monia.

Mika Waltari: Johannes Angelos

Mika Waltari kolahti tietysti jo vuosia sitten Sinuhen muodossa ja nyt on tarkoituksena laajentaa kirjallista tietämystä toisen historiallisen romaanin muodossa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1453 kristillisen maailman toisen tärkeän kaupungin, eli Konstantinopolin viimeisiin henkäyksiin, Ottomaanien piirityksen alla.

Ja Wikipediaa lainaten:

Kirjan päähenkilö Johannes Angelos on tarinan alkaessa 40-vuotias, ja hänellä on takanaan seikkailujen täyttämä nuoruus. Hän rakastuu vielä "vanhoilla päivillään", ja kirjan yhtenä teemana on tämä romanssi.

Laajemmin kirja kertoo islaminuskoisten turkkilaisten hyökkäyksestä kristittyyn Konstantinopoliin. Kahden kristityn ryhmän, kreikkalaisten ja latinalaisten, välit olivat kireät yhteisestä vihollisesta huolimatta. Pienemmätkin kansat näyttelevät omaa osaansa kaupungin poliittisessa elämässä.

Rakkaustarinan, poliittisen juonittelun ja raakalaismaisen sotimisen yhdistelmästä muotoutuu jännittävä ja mukaansatempaiseva tarina, ja kirjaa pidetään yhtenä Waltarin parhaimmista historiallisista romaaneista. Kuten kaikissa Waltarin historiallisissa romaaneissa, kirjan keskeiseksi teemaksi nousee syvällinen pohdinta elämän tarkoituksesta ja Jumalan olemassaolosta.

P.G. Wodehouse: Kiitos Jeeves

TV:stäkin tutun parivaljakon Bertie Woosterin ja herrasmiespalvelijansa Jeevesin edesottamuksista voi vihdoinkin lukea suomeksi. Kirja sisältä kolme tarinaa: Jepulis Jeeves, Kiitos Jeeves ja Munakasta Jeeves. Luvassa on siis TV-sarjastakin tuttua kohellusta ja vaarallisia naisia brittien yläluokan sielunmaisemassa. Right Ho, Jeeves!

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=tRT9QU-Q7K8[/youtube]

Cormac McCarthy: Tie

Pitkän linjan amerikkalainen kirjailija jonka kynästä on lähtenyt mm. Coenin veljesten palkittu ja ylistetty No Country for Old Men. Kirjan synkät tapahtumat takakansi summaa seuraavasti:

Pimeä, tuhkan peittämä  maisema. Puut ovat lehdistä paljaat, tuulella ei ole mitä liikuttaa ja on hiljaista. Isä ja poika vaeltavat palaneen maan läpi kohti etelärannikkoa. Mukanaan heillä on vain vaatteensa, kellareista löydettyä ruokaa, revolveri - ja toisensa.

Nämä apokalyptiset dystopiat ovat aina mielenkiintoisia. Kevyen 245 sivun koosta huolimatta uskon että kirja tulee yllättämään positiivisesti. Kirjasta on myös tehty Hollywoodvillen sovituskin. Pääosissa mm. Viggo Mortensen.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=i4aNZGniOG4[/youtube]

Googlen pilvi Los Angelesin yllä.

TechCrunch.com mielenkiintoinen artikkeli kertoo kuinka Los Angelesin kaupunki on valinnut Google Apps:n kaupungin 34 000 työntekijän toimistotyökaluksi. Kaupunki kilpailutti 14 eri sähköpostijärjestelmää, jonka loppukirissä Google nousi voittajaksi. Jalkoihin jäi nykyinen Novell Groupwise-järjestelmä jonka nyt Google Apps korvaa web-pohjaisine sähköposti- ja yhteistyösovelluksineen.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=9JJDugn4RoQ[/youtube]

Los Angeles on nyt Yhdysvalloissa kolmas suuri kaupunki joka on ottanut rohkean askeleen ja loikannut Googlen vankkuriin, aikaisemmin saman päätöksen ovat tehneet Washington DC ja Orlando. Alla olevasta videosta saa mielenkiintoisen kuvan kaupungin massiivisesta hallinnosta.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Sa9fg8tLlIs[/youtube]

Kirjahylly ja sen populaatio (osa 1)

Pysähdyin eräänä päivänä kirjahyllyni eteen ja aloin pohtimaan sen kohtaloa. Olen joskus ammoisina aikoina ostanut kolme osaa Iskun Atlas-kirjahyllyä, joista on valjastettu nyt 1,5 osaa pelkille kirjoilleni. Nyt tuntuu että kokonaisuus on jäämässä valitettavan pieneksi. Olen kyllä jo kuolannut Booknäsin kokonaisuutta paikallisessa Vepsäläisessä, tuota kirjahyllyjen Rolls Roycea. Toisena mahdollisuutena on tylysti raivata lisää tilaa nykyiseen hyllystöön.

Ongelmana on siis kirjahyllyn ylikansoittuminen. Hyllyt alkavat täyttyä lukemattomista teoksista jotka odottavat tutustumista. Olen huomannut kirjamassa alkaa profiloitumaan kolmeen pääkategoriaan:

1. Historia ja muu tietokirjallisuus

2. Kevyempi fiktiivinen eli fantasia ja sci-fi (sis. pokkarit)

3. Klassikot ja iso-K eli Keltainen Kirjasto.

Hyllyssä siis odottaa kirjava seurakunta. Tarkastellaan siis tarkemmin ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisimpia yksilöitä:

Pokkariosasto on alkanut jyräämään tilaa dekkarihyllystäni. Boris Akunin ja James Ellroyn kärsivät kun pehmeäkantiset valtaavat tilaa

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (The Great Gatsby)

Alkuun Rest In Peace Loisto pokkarikustantamo. Aikaisemmin tällä viikolla yhtiö hävisi hovioikeudessa kiistan käännöspalkkioista, minkä vuoksi Loiston omistavat kustannusyhtiöt ovat päättäneet, että nykyinen toiminta loppuu vuodenvaiheessa. Uutisesta lisää esim. maikkarin sivuilta. No kuitenkin Kultahattu pääsi kerrankin hyllyyn, kun muistin sen ostaa kun osui kohdalle paikallisessa Suomalaisessa. Kevyessä 220 sivun painoksessa ei montaa iltaa mene. Odotan kuitenkin tätä(kin) kirjallisuuden klassikkoa. Tästä on myös olemassa vanha filmatisointi vuodelta 1974, jossa aikakauden suuret tähdet Robert Redford ja Mia Farrow näyttelevät.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=cTxxXK9PQT0[/youtube]

Antohony Bourdain: Kitchen Confidental

Pokkariosastolta kajahtaa TV-keittiöiden ehdottoman kuninkaan karhea ääni. Mies erottuu hienosti kaikista muista julkisuudenkipeistä törpöistä jotka heiluvat kattilat kädessä. Bourdainin No Reservations-sarjaa paljon seuranneena, täytyy vain ihmetellä kaverin hienoa keittiöveitsen terävää lyriikkaa. Kyseessä on kirjailija/kokin kuvaus hullunhuurteisista ammattivuosista New Yorkin keittiöissä. Tätä(kin) on siis odotettu.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=AE99Ob2K1Ro[/youtube]

Paul Auster: Yksinäisyyden äärellä (The Invention Of Solitude)

Paul Auster. Kirjailijasta kirjoittaessa joutuu oikein hakemaan sanoja. Austerin kirjoitustyyli on sanokaamme maaginen. Olen lukenut aikaisemmin kaksi Austerin kirjaa: Illuusioiden Kirja ja New York-trilogian. Eräs kirjakriitikko on kuvannut hienosti Austerin kirjoja "älykkääksi mosaaikiksi" ja sitä kirjat onkin, lähes unenomaisia kuvitelmia. Yksinäisyyden äärellä sisältää kaksi tarinaa: Näkymättömän miehen muotokuva ja Muistin kirja. Tarinoissa Auster pohtii isän ja pojan suhdetta, omaa rooliaan isänä, kirjailijan yksinäisyyttä. Austerin kirjoissa uidaan aina syvissä vesissä. Alla Auster The Authors@Google Program vieraana vuonna 2008.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=SUhGvAY9fM4[/youtube]

Anthelme Brillat-Savarin: Maun Fysiologia (Physiologie du Goût)

Lähes edesmenneen Loiton-pokkareita. Kansi lupaa ainakin isoja "Suuri ranskalainen gastronomian klassikko". Kirjailija eli Ranskan suuria murroksen aikoja eli vuosina 1755-1826, joten teksti on historiasta pitävälle mielenkiintoista. Takakanteen on laitettu houkuttelevasti "Kirjasta voi lukea auringontäytteisillä kukkuloilla syntyneen jäniksenpojan mausta, tryffelin eroottisista ominaisuuksista, suklaan sopivuudesta saarnaajille, kenraali Bissonista, joka joi päivittäin kahdeksan pulloa viiniä lounaalla, paistetuista kalkkunoista, joiden tuoksu olisi voinut johdattaa pyhimyksenkin kiusaukseen, ja lukuisia muita tarinoita"

Stig Ramel: Kustaa Mauri Armfelt 1757-1814

Pokkariosaston viimeisimpänä (muttei vähäisimpänä), Stig Ramelin hieno pikku teos Suomen ensimmäisistä kosmopoliiteista, todellisesta harmaasta eminessistä jolla oli iso merkitys Suomen kohtalossa euroopan myrskyissä. Kustaa Mauri Amrfelt Tarvasjoen oma poika, juoni ja loi uraansa Ruotsin ja Venäjän hoveissa. Armfeltillä oli suuri vaikutus siihen mitä me tänä päivänä olemme, itsenäinen Suomi. Bernadottien noustessa Ruotsissa valtaan, Amrfelt loikkasi samalla Venäjän helmoihin ja loi läheiset suhteet Aleksanteri Ensimmäiseen. Suhteiden kautta, Armfelt edesauttoi Suomalaisten asemaa Venäjän Keisarikunnan osana ja piti esillä ennenkaikkea Suomalaisuutta. Kustaata lainaten"Rauhamme ja menestyksemme riippuu siitä, että me rehellisesti ja täydellisesti muutumme suomalaisiksi”. Näille miehille nostetaan maljoja 6.12. Aamen.

Teknolokia: Vapise Spotify, Rdio tekee tuloaan.

Online musiikkibisnes elää ja kuohuu. Spotifyin saadessa suht rauhassa kerätä kuuntelijakuntaa EU:n alueella, suuremmat voimat ovat nyt liikkeellä salaperäisen Rdio-palvelun ympärillä. Palvelu toteuttaa jo tuttua konseptia: Musiikkia tietokoneille ja kännyköihin tilauspohjaisesti.



Rdio tekee mielenkiintoiseksi se, että sen taustalla ei hääri ns. ensikertalaisia, opiskelijakaveruksia vaan todellisia kovan linjan ICT-veteraaneja. Techcrunch-uutispalvelu on tehnyt pientä journalistista tutkintaa ja saanut selville seuraavaa:

Tulevan musiikkipalvelun eturivissä seisoo kukas muukaan kuin Niklas Zennström ja Janus Friis - miehet Skypen takana. Mistään pienestä ei ole kysymys, toimistoja on jo avattu San Franciscoon ja Los Angelesiin. Mukaan on kerätty Skypen johtoryhmää, vanhan Imeem-musiikkipalvelun keskeisiä kehittäjiä sekä muita kovanluokan ammattilaisia. Taustalle on siis kerätty kova All-Stars-ketju.

Rahoituspuolikin Rdio:lla on vähintääkin kunnossa. Rdio-palvelun sivuilla on maininta Pulser Music Services Inc -yrityksestä. Pulser on yksityisen sijoitusyrityksen Europlay Capital Advisorin tytäryhtiö, ja jos sukellamme lähemmäs Europlayn rakennetta niin huomaamme että yrityksen TJ ja hallituksen puheenjohtaja on kukas muu kuin Mark Dyne. Segan ja Virgin Interactiven toimitusjohtaja, ja ensimmäisiä jotka sijoittivat Skypeen. Dyne jopa istui Skypen hallituksessa kunnes loikkasi Zennströmin perässä Joostpalvelun kyytiin.

Tämän kaiken kiteyttää hyvin Janu Friis taannoisella kommentillaan Bloombergille:

We have watched many ad-supported music businesses come and go. We felt the time was right to revisit this space, this time with a compelling offering and a sustainable subscription model.

Se on varmaa että Rdio ei onnistu uimaan pikkuhiljaa kansan tietoisuuteen vaan kunnes luvattu beetta käynnistyy 2010 alkupuolella, sitä verrataan ja mitataan olemassa oleviin palveluihin. Kasvupaineet nousevat Spotifyin osalta koska tähän asti se on saanut muhia rauhassa EU:n sylissä. Nyt tai ei koskaan sen on noustava ja kokeilla siipiää ison veden tuolla puolen.

Lähde: Techcrunch

Teknolokia: Kadusta vihreää energiaa

Julkisuuteen nousee yhä enemmän innovatiisia tapoja tuottaa puhdasta energiaa helpoilla tavoilla. Puhutaan paljon aaltojen muodostaman energian talteen ottamisesta, tuulienergian valjastaminen on ollut jo vuosia arkipäivää ympäri maailman.  Nyt nousee pinnalle innovatiisia tapoja joilla ihmisten muodostaman energian saisi kerättyä hyötykäyttöön ihan katutasolla. Esimerkkinä voisi pitää esimerkiksi Saisburyn markettia briteissä, joka päätti valjastaa asiakkaidensa autojen muodostaman energian hyötykäyttöön. Marketti asennutti pihalleen sarjan levyjä, jotka keräävät yli ajavien autojen muodostavan energian marketin hyötykäyttöön.



Näitä ratkaisuja on olemassa useita ja nyt Pavegen Systems on tuomassa britteihin omaa tuotettaan. Kyseessä on nerokkaan yksinkertainen tapa kerätä pieniä määriä energiaa meistä laahustavista kulkijoista.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=5WeiVkhla5Q[/youtube]

Askeleen muodostamasta energiasta 5 % menee syttyvään valoon ja loput 95 % varastoituu paristoihin - 2.1 wattia per tunti per laite hyvin liikennöidyllä jalkakäytävällä.  Varastoitua energiaa voidaan käyttää vaikka katu- ja bussipysäkkien valaisuun. Siis todellista vihreää energiaa. Käyttökohteita voivat olla myös katuja ylittävät suojatiet, jolloin pimeän aikaan laitteen muodostama LED-valo toimii myös hyvänä merkkivalona suojatietä ylittäville ja autoilijoille. Raskaasti liikennöityjen metroasemien lippu/puomiportit ovat myös hienoja esimerkkejä. Koska saisimme näitä Suomeenkin?

Lähde ja idea: Engadget

Ruttoa, hulluutta ja se yksi Reetu.

Hollywoodin kesän ja syksyn trailereissa on havaittavissa tiettyjen teemojen uudelleen kannibalisointia: Yksi niistä on apokalyptiset tulevaisuuden kuvaukset. Tuntematon virusperäinen uhka niittaa ihmiskuntaa ruton lailla (The Grazies, Zombieland, Carriers). Tai luonnonkatastrofit (The Road ja 2010). Eli ei siis mitään uutta Hollywoodvillestä.

 The Grazies (2010)

Jotkut kauhuelokuvien fanittajat saattavat tunnistaa elokuvan nimen. Kyllä, kyseessä on uusintaversio George A. Romeron vuonna 1973 ohjaamasta elokuvasta. Tässä uusintapainoksessa pienessä Iowalaisessa kaupungissa rrrraivo leimahtaa kun kaupungin vesivaranoon eksyy väärää ainetta. Elokuvan on ohjannut Hollywoodin ns. ensikertalainen Breck Eisner ja pääosissa sheriffin tähteä kantaa (tuskin yhtä hienosti kuin Deadwoodissa) Timothy Olyphant.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=5CUkw7j1vSg[/youtube]

Alkuperäisessä Romeron versiossa armeija yrittää pitää kontrollissa ihmisen tekemää virusta joka rrrraivoaa Pennsylvanian pienessä Evanin kaupungissa. Aikamoista camp-menoa..

 

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=5baVDcjv5-E[/youtube]

 



  

Carriers (2009)

Elokuva kertoo neljästä nuoresta jotka yrittävät paeta viruspandemiaa läpi yhdysvaltojen. Todella omaperäisen elokuvan kärjessä näyttelee uudesta Star Trekistä tuttu Chris Pine. Tämänkin elokuvan ohjaa esikertalaiset eli Alex ja David Pastor. IMDB lupaa juonen osalta "They discover that their greatest enemy is not the microbe attacking humanity, but the darkness within themselves." HAH! Okei, elokuvassa näyttää olevan sivutähtenä Christopher Meloni (tuttu stara mm. Oz ja Law and Order: SVU), joten ei tämä elokuva totaalinen susi voi olla.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=xQak32NlVro[/youtube]Zombieland (2009)

Allekirjoittaneen ehdoton suosikki, jos näistä pitäisi valita. Perinteinen zombie-elokuva joka on saanut jo ensi-illan Yhdysvalloissa. Elokuva kertoo kahdesta miehestä (mainiot Jesse Eisenberg ja Woody Harrelson) jotka taistelevat eloonjäämisestään zombien valtaamassa maailmassa. Trailerit ainakin lupaavat kohtalaisen hyvää komediaa. Tämänkin elokuvan ohjaksissa on ensikertalainen Ruben Flescher. 

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=fW3RHnJzHjY[/youtube]A Nightmare On Elm Street (2010)

Sinänsä tämä elokuva ei tarjoa viiruksia tai maailmanloppuja, mutta elokuva oli yhtä odotettavissa kuin lumeton joulu. Kaikki muut kasarikauhun kuuluisat hahmot oli jo raipattu henkiin pikavoitojen toivossa. Freddy Kruger tekee siis (jälleen) paluun. Jackie Earle Halye on vaihtanut Watchmenistä tutun Rorschachin mustenaamarin Robert Englundin isoihin veitsikäsiin ja odotamme "kauhulla" lopputulosta. Elokuvan ohjaa musavideomaailmasta tullut Samuel Bayer.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=KMpt2AsYbUU[/youtube] 

The Road (2009)

Cormac McCarthy kynästä lähti Coenin veljesten Oscareita voittanut No Country For Old Men ja nyt seuraa jatkoa. Ei siis suoraa jatkoa NCFOM:lle vaan kyseessä on kirjailijan vuonna 2006 julkaisema The Road (Tie, WSOY). Kyseinen kirja on myös meikäläisen hyllyssä odottamassa lukemista ja täytyy myöntää - kirjan takakansi lupaa paljon. Nämä äärimmäisen apokalyptiset/dystopiakuvaukset ovat mitä parhainta luettavaa. Ja nyt John Hillcoat yrittää siirtää McCarthyn masentavan tulevaisuuden kuvauksen valkokankaalle. Ja ensikertalainen ohjaaja tämäkin, outoa..Kirjan takakantta juonen osalta lainaten:

Pimeä, tuhkan peittämä maisema. Puut ovat lehdistä paljaat, tuulella ei ole mitä liikuttaa ja on hiljaista. Isä ja poika vaeltavat palaneen maan läpi kohti etelärannikkoa. Mukanaan heillä on vain vaatteensa, kellareista löydettyä ruokaa, revolveri - ja toisensa.  

 [youtube]http://www.youtube.com/watch?v=hbLgszfXTAY[/youtube]

Google ja Automaattinen Kirjakone

Tapahtunut aiemmin: 2000-luvun alussa hakukonejätti Google aloitti veret seisauttavan projektin nimeltään Google Print. Projektilla Google tavoitteli digitalisoida hyvin mittavan määrän maailman eri kirjallisuutta ja tarjota niitä Google Book Searchin -palvelun kautta käyttäjille. Skannattavien kirjojen määräksi ilmoitettiin 15 miljoonaa seuraavassa vuosikymmenessä.

Projekti ei tietenkään mennyt niinkuin ajateltiin ja Googlea lyötiin oikeushaasteilla, joissa Googlea syytettiin tekijäinsoikeusrikkomuksista ja mm. kirjailijoille sovittujen korvausten maksamatta jättämisestä.

Vuosien aikana muut isot tekijät kuten Microsoft, yritti myös uida apajille haistettuaan tilaisuuden, mutta heitti lopulta hanskat tiskiin vuonna 2008 oman Live Search Books -palvelunsa kanssa. Samana vuonna Google sai tehtyä sovintoratkaisun  kustannusyhtiöiden kanssa (lue:maksoi paljon rahaa). Joulukuussa 2008 Google ilmoitti digitalisoineen yli 7 miljoonaa kirjaa.

Teoshakuun voi tutustua vaikka tästä linkistä.

Itse asiaan. Pieni yritys nimeltä On Demand Books on rakentanut mielenkiintoisen laitteen: Espresso Book Machine. Kyseessä on nopean ja laadukkaan tulostimen ja innovatiivisen nidontalaitteen yhdistelmä, josta voi tilata kirjan pokkari-versiona jonka laite tulostaa, nitoo sinulle kirjaksi nelivärikansien kera. Laite tekee alusta loppuun 300-sivuisen kirjan alle neljässä minuutissa huokeaan hintaan. Eikä siinä vielä kaikki. Google ja On Demand Books ovat allekirjoittaneet sopimuksen, missä On Demand Booksin Espresso Book Machine saa käyttöönsä Googlelta yli 2 miljoonaa teosta. Alla on video laitteen toiminnasta.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=zyNSap5XSv0[/youtube]

Mikä tässä on sitten mielenkiintoista? No ensiksi se, että laite on täydellinen vaihtoehto esimerkiksi pienille kirjastoille, joilla ei ole tilaa pitää esillä tai varastoida tuhansia kirjoja. Laite olisi myös ideaali vaikka lentokentille, joissa matkustajat voisivat tilata automaatilta matkalukemisensa kätevästi ja nopeasti. Yliopistot, koulut jne. Käyttökohteita on paljon.



Espresso Book Machinea on jo sijoitettu Yhdysvalloissa moniin kahviloihin, yliopistoihin ja kirjastoihin. Mutta koska saisimme laitteen Suomeen? Tai vaikkapa Suomalaisen version laitteesta?

Kommentit kateissa

Huomasin että joku tosiaan käy lukemassa tätä blogia (!) Nyt on valitettavasti käynyt niin että olen epähuomiossa dellannut osan kommenteista, joten pahoittelut niistä. Lupaan parantaa tapani. Oikeasti.

Musiikkia tuubin syövereistä (partie deux)

Tässä kuussa ratkesi Mercury Prize 2009 voittaja ja pääpotin vei lopulta Etelä-Lontoon räpäyttäjä-lupaus Speech Debelle albumillaan "Speech Therapy". 26-vuotiaan neiti ei suinkaan kilpaillut missään kevyessä sarjassa vaan palkintoa havitteli useampi selvästi harmaasta perusmassasta erottuvaa bändiä. Alla on joitain omia henk. koht. suosikkeja.

Speech Debelle "The Key"

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=I98iyEf5a7E[/youtube]

Kisan oma suosikkini oli Sweet Billy Pilgrim. Kolmihenkinen bändi jonka Twice Born Men albumi on yksinkertaisen kaunis ja suorastaan maaginen. Brittiläisen vaihtoehtorokin nousevia tähtiä.

Sweet Billy Pilgrim "There Will It End"

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=XcyDPbfdavM[/youtube]

Vahvaa Pop/Rock-linjaa edustava nuori Friendly Fires -bändi pääsi myös esikoisellaan suoraan laadukkaaseen Mercury-kisaan. Bändin soundi on selvästi popahtava mutta erittäin toimiva.

Friendly Fires "Paris"
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=TSdeDJUxF-0[/youtube]

Ns. mustan musiikin suurena ystävä on pakko pistää väliin hiukan groovahtavampaa vääntöä. Soul Trainin joraama Curtis "supafly" Mayfieldin "Get Down". Vaikka ei genrestä pahemmin välittäisi, tämä pistää siitä huolimatta jalan vipattamaan.

Soul Train Line Dance to Curtis Mayfield "Get Down"
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=POKipOsa-8A[/youtube]

Iso hatunnosto J. Karjalaiselle viime vuosien musiikillisesta siirtymisestä pop/rockista old-time-musiikkiin. Kaksi hienoa Lännen-Jukka levyä takana ja mm. vuonna 2006 valittu vuoden parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Näitä jaksaa kuunnella.

Lännen Jukka String Band "Piupali Paupali" (Pre-FinnFest 2008 Event, Grace Café on September 18, 2007 in Duluth, Minnesota)
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=yutosvHwVOA[/youtube]

Ja Juudaksella lopetus.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=v60lOLD0OPA[/youtube]

Virtuaalimatkailua: Periksi ei anneta perkele!

Virtuaalimatkailu on jäänyt viime aikoina säälittävän vähäiseksi. Kesä oli kiireistä aikaa ja nyt elo-syyskuussa tehtiin ihan oikeata matkailua Yhdysvaltoihin, josta lisää myöhemmin.Tänään on kuitenkin hyvä ottaa jälleen suunta kohti yhä pienenevää maailmaamme ja sen poikkeuksellisia matkakohteita.

Koti on meille kaikille se tärkein paikka. Paikka jossa on voi olla turvassa ja rauhassa. Kaikkitietävän Wikipedian määritelmä kodista on seuraava: Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat. Joillekin koti on enemmänkin pelkkä majapaikka jossa käydään ehkä vain kääntymässä. Joillekin taas se on kaikki. Koti on elämä ja elämä on yhtäkuin koti.

Seuraavassa on esimerkkejä ihmisistä joille raha ei merkitse mitään kun kyseessä on oman kodin tulevaisuus. Ihmisiä joilla sen verran iso annos itsepäisyyttä ja voimaa vastustaa isoja markkinavoimia että Karpoltakin irtoaisi se kuuluisa savuporo. Ja kukkavihko.

Baillard, Seattle, Yhdysvallat.
Edith Macefield, pirteä 86-vuotias vanhapiika tyrmäsi tylysti suuren rakennuttajan yhden miljoonan dollarin tarjouksen hänen 108-vuotiaasta talostaan. Neiti Macefield oli asunut pienessä talossa vuodesta 1966 ja nyt hän pakotti suuren rakennusfirman nöyrtymään ja yksinkertaisesti kiertämään neiti Macefieldin pienen talon. Ja niin rakennusfirma lopulta tekikin. Neiti Macefield sai naapuriinsa (tai paremminkin ympärilleen) 5-kerroksisen rakennuksen. "Minä pidin vanhasta Baillardista. Uuden Baillardin voitte pitää" oli vanha tervaskanto kommentoinut. Edith Macefield nukkui pois kesäkuussa 2008. Talo on edelleen pystyssä ja on ollut Disney Pixarin "Up" elokuvan mainoskohteena.

Chongqing, Kiina

Rautarouvilla jatketaan. Vuonna 2004 Kiinalainen rouva Wuping kieltäytyi luovuttamasta taloaa ja tonttiaan krynderirakennuttajalle joka käytti kolme vuotta taisteluun saadakseen pienen tontin itselleen ja uudelle kauppakeskukselle. Wuping oli ainoa 214 maanomistajasta joka ei suostunut antamaan periksi. Asiaa vaikeutti myös se, että rouva Wuping oli kaukaa viisas ja oli varmistanut että kaikki taloon ja maapalaan liittyvät viralliset asiakirjat olivat kunnossa. Kaikki 219 neliömetriä kuului hänelle, ei kenellekään muulle. Kauppakeskuksen rakennuttajakaan ei antanut periksi vaan aloitti taistelun niin kuntatasolla sekä työmaalla. Kaivurit kaivoivat talon ympäriltä kaiken mahdollisen pois ja lopputulos oli vähintääkin irvokas, kuten kuvista näkyy. Vuonna 2007 rautarouva taipui ja omien sanojensa mukaan ei pystynyt enää puolustautumaan kaupungin antaessa häätöilmoituksen. Rakennuttaja maksoi kipurahoja ja talo hävitettiin.





Shenzen, Kiina

Vuonna 2006, Cai Zhuxiang ja Zhang Lianhao ylpeät 7-kerroksisen asuintalon omistajat saivat odottamattomia vieraita. Paikalliset rakennuttajat olivat käännytysmatkalla ja halusivat ostaa pois vanhan pariskunnan talon kehitteillä olevan massiivisen finanssikeskuksen tieltä (sis. 439 metrisen pilvenpiirtäjän). Pariskunnan annettua tylyn vastauksen rakennuttajille, kiivas tarjouskilpailu alkoi. Samalla talon ympäriltä katosi rakennuttajan jo haalima naapurusto. Vanha pariskunta pelasi lopulta viisaasti ja nettosi huhujen mukaan rakennuttajalta suolaiset 1.3-2.7 miljoonaa dollaria maapläntistään.





Kuvat ja lähteet:

http://www.manola-lopez.com

http://deputy-dog.com/

http://www.zonaeuropa.com/weblog.htm

http://googlesightseeing.com/

Roberto Saviano: Gomorra. Mafian valtakunta (2006)

Pokkarin takakansi lupaa seuraavaa:

Kohuteos rikollisklaaneista ja kansainvälisestä rikollisuudesta!

Gomorra vie matkalle Italian niemimaan eteläisimpiin osiin, joita mafia hallitsee väkivaltaisin ottein. Toimittaja-kirjailija Roberto Saviano värväytyi rikollisklaanien hanttihommiin. Hän näki sisältäpäin, miten Systeemiksi kutsuttu järjestö toimii. Rikollispomojen leveän elämän lisäksi sen todellisuuteen kuuluvat veriset valtataistelut ja murhat: vuoden 1979 jälkeen Napolin seudulla on tapettu 3 600 ihmistä.

Raaka Systeemi on myös osa globaalia rikosbisnestä. Liukkaasti se siirtelee pääomia, perustaa ja sulkee yrityksiä ja investoi ympäri maailmaa. Italialaisen muodin piraattikopiot ja Kiinasta tuleva tavara leviää Napolin sataman kautta Suomeen asti. Myös rakennus-, jäte-, ja kuljetus- bisnes sekä ase- ja huumekauppa ovat merkittäviä tulonlähteitä.

Kirjan tekijä elää salaisessa turvapaikassa Gomorran aikaansaamien tappouhkausten vuoksi.

Pokkari tuli hankittua ihan puhtaasta mielenkiinnosta kun näin kirjasta tehdyn elokuvan trailerin. Kirja kävi muutenkin hyvänä matkalukemisena perheen kesäloman pitkillä lennoilla. Kirjailija kuvaa meille niin tutun postikortin kauniin Italian synkän ja raadollisen todellisuuden. Rikollisklaanit hallitsevat valtavalla koneistollaan ympäristöään mafia-tyyliin ja klaanien vaikutusta ei voi kuin hämmästellä. Kirjailija seurasi Systeemiksi kutsutun rikollisklaanien arkea vuosia ja Italian eteläisten kolkkien ihmiskohtaloiden pelonsekaista elämää. Saviano lataa kirjassaan hurjan määrän lähes uskomattomia faktoja nykypäivän Italian mafiasta tai camorrasta. Parempi nimitys olisikin Rikolliskorporaatiot, jotka liikkuvat sulavasti ja voimalla kansainvälisillä näyttämöillä miljardiomaisuuksiensa voimalla.

Vaikka kirja antaa mielenkiintoisen kuvan rikollisorganisaatioiden nykytilasta, lopulta suoranainen monotoninen synkkien faktojen ja eri ihmiskohtaloiden loputon luettelointi alkaa väsyttämään. Teksti tuntuu muutenkin siltä että käännöstyö ei ole välttämättä kaikkein onnistunein. Kirjailijan "värväytyminen rikollisklaanien hanttihommiin" osuus jää lopulta aika pieneksi osaksi kirjassa. Tätä tarinan osaa olisin kaivannut enemmän. Nyt kirja muistuttaa enemmän EU:n julkaisemaa korruptioraporttia. Kirjan viimeisenä mutta sitä enemmän mielenkiintoisempana kappaleena on selvitys miten camorra-klaanit hoitavat jätebisnestään. Siinä missä ruotsalaiset tekevät esimerkillistä työtä ympäristönsä puhtaana pitämiseksi camorra-klaanit näyttävät tekevän tuon kaiken käänteisesti. Esimerkki:

Giuglianon seudulta löytyi lakkautettu louhos, joka oli ääriään myöten täynnä jätteitä. Sinne tyhjennetty jätemäärä vastaa arviolta 28 000 TIR-lastia. Määrää voi havainnollistaa kuvittelemalla peräkanaa matelevien rekkojen Milanosta Casertaan ulottuvaa letkaa (Arton huom. kaupunkien etäisyys toisistaa on noin 800 kilometriä). Camorra-päälliköt eivät ole osoittaneet pienintäkään epäröintiä vuoratessaan oman kotiseutunsa myrkyillä ja antaessa huviloidensa ja hallinta-alueidensa ympärillä levittäytyvien maiden saastua.

Kirjan viimeisen sivun jälkeen tuota eurooppamme entistä suurvaltaa katsoo hiukan eri silmin. Entisen antiikin suurvallan rauniolla seisoo nyt korruption ja rikollisrahan kyllästämä valtio (pientä kärjistämistä mutta ei kaukana totuudesta) ja vaikka sen johdossa pönöttää surullisen kuuluisa Il Cavaliere, todellinen voima ja valta on selvästi toisaalla.

Inception ja The Wolfman

Hollywoodvillen suosikkipoika Christopher Nolanin tuore projekti INCEPTION tekee tuloaan. Suosittujen Batman-elokuvien maastossa Nolan on ohjaamassa selvästi mielenkiintoisen synkkää Sci-Fi pläjäystä, josta tulee ainakin allekirjoittaneelle mieleen vanha Alex Proyasin klassikko DARK CITY. INCEPTION perustuu Nolanin itse kirjoittamaan tarinaan ja pääosissa näyttelee alan yksi ahkerimpia työläisiä Leonard DiCaprio. Elokuvassa on mukana myös vanhoja tähtiä kuten Michael Caine, Ken Watanabe ja Tom Berenger. Ensi-ilta on kesällä 2010

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=h2P2x_N7aDE[/youtube]

Toinen paljon lupaava elokuva tekee myös tuloaan. Joe Johnstonin ohjaama THE WOLFMAN. Wanha idea ihmissudesta mutta traileri lupaa hienoa aikalaiskuvausta taistelusta suurta pahuutta vastaan (sigh).  Ensi-ilta on helmikuussa 2010 ja pääosissa häärii Benicio Del Toro ja Sir Anthony Hopkins ja Hugo "Agent Smith" Weaving.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=6N2lZwOQdMI[/youtube]

Laukkujen pakkausta ja matkalukemista

Lauantaina pitäisi perheen kanssa hypätä koneeseen ja lentää Yhdysvaltoihin viettämään kesäloman pari viikkoinen jatko-osa. Yritin pähkäillä kirjahyllystä matkalukemista ja mukaan lähtee nyt Roberto Savianon pokkariversio kirjasta Gomorra. Kirja antaa raadollisen kuvan Italian eteläosia hallitsevista rikollisklaaneista.  Varmasti mielenkiintoista luettavaa pitkälle Atlantin ylittävälle lennolle. Niin, onhan tästä elokuvakin tullut.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=gnmAA_MaEnM[/youtube]

Yhdysvalloissa tietenkin kiinnostaa paikalliset kirjakaupat: Barnes & Nobles, Powell's Books.. Mukaan on tietenkin kerätty lyhyt lista mahdollista ostoehdokkaista. Tässä nyt kiinnostaa se, kannattaako sieltä rahdata kotiin yhtään nidettä. Amazonin hienosta kirjavalikoimasta kun löytyy kirja kun kirja, suht edulliseen hintaa toimitettuna kotiovelle saakka. Mahdolliset hankinnat menevät historiallisten elämänkertojen osastoon. David Herbert Donaldin palkittu Lincoln sekä Richard Alexander Hough Captain James Cook. Ja kolmantena varmasti hienoja puheita sisällään pitävä Robert V. Reminin toimittama Fellow Citizens.

Patricia Cornwell: Murhamiehen muotokuva

Murhamienen muotokuva on ainoa Patricia Cornwellin kirjoista josta olen koskaan jaksanut kiinnostua. Kirjailijan ansioihin voidaan lukea miljoonia myyneen Scarpetta-sarja, joten aikoinaan kuullessani Cornwellin rohkeasta hypystä tuntematomaan äärimmäisen mielenkiintoisen aiheen pariin, niin pakkohan tämä kirja oli hyllyyn metsästää.

Murhamiehen muotokuvassa (Portrait of a Killer Jack the Ripper - Case Closed) Cornwell tekee rohkeita päätelmiä jo yli satavuotiaan murhasarjan syyllisestä. Kirja julkaistiin alunperin vuonna 2002 ja jo silloin kirja sai hyvin kriittisen vastaanoton valtameren molemmin puolin. Cornwellin Viiltäjä-Jack ei ollut sentään yksi aikansa kuninkaallista Prinssi Albet Victor (prinssi oli yksi lukuisista epäillyistä) vaan Britannian yksi kuuluisimmista ja suurimmista taidemaalareista, kosmopoliitti ja eksentristi Walter Sickert.

Cornwell lataa kirjassa vaikuttavan patterin todisteita ja viitteitä joissa Sickertin otsaan lyödään pahamaineisen Jackin leima. Cornwell ottaa myös ensimmäisenä tutkijana nykyaikaisen rikostutkimuksen tarjoaman arsenaalin käyttöönsä ja voisi sanoa, vääntämällä vääntää Walter Sickertin Viiltäjä-Jackin muottiin. Tottahan on, että syyllistä ei suurella todennäköisyydellä tulla ikinä selvittämään. Scotland Yard oli jo vuoteen 2002 kadottanut suuren osan jäljelle jääneistä todisteista joista suurinosa koostui Jackin lähettämistä kirjeistä (jotka on jo todettu 99% osalta huijauksiksi).

Cornwellin paneutuminen aiheeseen meni myös lopulta pakkomielteen puolelle, kun hän meni ja osti yli kahdella miljoonalla dollarilla mm. Sickertin maalauksia ja vanhan työpöydän yrittäessään saada Sickertin DNA:ta. Cornwell ei saanut lopulta kasattua Sickertin niskaan mitään raskauttavia todisteita, jonka hän kirjassa myös myöntää. Kuitenkin julkisuudessa hän on rohkeasti pyytänyt kaikkia epäilijöitä todistamaan hänen teoriansa vääräksi.

Vaikka kirjaa onkin kritisoitu, Cornwell osaa mahtavasti ainakin minulle tärkeä elementin eli historian elävöittämisen. Kirjassa viktoriaaninen Lontoo ja Whitechapelin alue kohoaa synkässä sumussaan hienosti kauhuineen ja traagisine ihmiskohtaloineen. Jackin kaltaiset sarjamurhaajat pystyivät vapaasti toteuttamaan fantasioitaan etsiessään ja lahdatessaan kodittomia juopuneita ilotyttöjä, paikassa ja ajassa jossa rikostutkimus oli vasta ottamassa ensimmäisiä horjuviaan ensiaskeleitaan. Kirjassa käydään laajalti läpi koko "Ripperlogya" ja kirjassa on luonnollisesti myös mukana alkuperäiset raadolliset kuvat Jackin uhreista. Ne säväyttävät aina. Kirja on kirjoitettu sujuvaan tyyliin eikä sakkaa pahemmin missään kohdassa.

Jos kirja kiinnostaa niin kannattaa kytätä eri antikvariaattiportaaleja ja Huuto.nettiä koska painos on myyty jo aikoja sitten loppuun niin kovakantisen- ja pokkarin osalta.

Spotify laajentaa musiikkimyyntiään

Spotifyi on ilmoittanut laajentavansa musiikin myyntiään nyt myös länsinaapuriimme.  Spotifyin oman blogin mukaan, ruotsalaisilla Spotifyi-käyttäjillä on nyt mahdollisuus shoppailla diggaamansa kappaleet/levyt MP3-muodossa 7digital.comin musiikkikaupasta. 7digital on UK:n johtava digitaalisen musiikin myyjä yli 4 miljoonan DRM-vapaan MP3-musiikkikappaleen voimin.

Allekirjoittanut arvioi että samainen palvelu laajenee myös Suomeen ennen vuodenvaihdetta :).

Tammi Keltainen Kirjasto

Sain tänään vastauksen Tammelta aikaisemmin heinäkuussa lähettämääni palautteeseen/kehitysehdotukseen, jossa ehdotin Tammea lisäämään Keltaisen Kirjaston sivuille enemmän tietoja kirjailijoista ja itse kirjoista. No nyt se on vihdoinkin tapahtumassa!

10.08.2009: Keltaisen kirjaston juhlavuoden kunniaksi laitamme kaikkien Keltaisten kirjojen ja kirjailijoiden esittelyt nettisivuillemme, toivomme saavamme projektin tässä kuussa valmiiksi.

Tammi: Keltaisen Kirjaston kirjat

Musiikkia tuubin syövereistä

Näin alkuillasta tyttären katsoessa Ti-Ti Nallea päätin tehdä syöksyn Youtuben musiikillisiin syövereihin. Mukaan tarttui nippu biisejä joita on fiilistelty jo vuosia. Seuraavassa on siis allekirjoittaneen suosikkeja:

Jazzanova "Belle et Fou" (Jazz Festival, Vienne, France)
Jazzanova on saksalainen DJ/tuottaja-ryhmä joka on tehnyt ja remixannut hyvää musiikkia jo vuosia, ja nyt uuden "Of All the Things" pitkäsoiton myötä ryhmä siirtyi puhtaasti instrumentteihin esiintyen bändinä. Groove + soul raikaa ja polkee mallikkaasti uudella levyllä, ja muutamissa arvostelussa onkin ihmetelty miksi ryhmä teki vasta nyt tällaisen levyn.
Tämä kyseinen biisi on ryhmän edelliseltä Belle et Fou-levyltä joka oli soundtrack Berliinissä vuonna 2007-2008 pyörineelle samaa nimeä kantavalle tanssi-produktiolle.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=KEQ7G4zB_5U[/youtube]

Kingston Wall "Istwan & Could It Be So (05.12.1994, Lepakko, Helsinki)
Legendaarinen suomalainen bändi jolla oli esikuviensa kaltainen kohtalo. Petri Wallin kitarankäyttö on yksikertaisesti uskomatonta. Kyllähän Walli oli Zeppelinsä ja Hendrixinsä kuunnellut mutta harvoin, hyvin harvoin jonkun bändin, varsinkin SUOMALAISEN bändin musiikki näin pysäyttää. Ysärin alkupuolella bändi soitti kovaa ja isolla liekillä, joka taival sitten päättyi 1995 Wallin traagiseen kohtalon myötä.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=SyLo19rnPXw[/youtube]

Elbow "Great Expectations"
Nyky Britti-rockin suosikkejani. Elbow voitti viime vuoden Mercury palkinnon joka antoi lisäpotkua bändin jo nousukiidossa olevalle uralle. Mm. Coldplay on myöntänyt plagioineen bändin biisejä. Biisin on bändin vanhempaa tuotantoa levyltä "Leaders of the Free World".
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=5nKS3h-Y99w[/youtube]
Morrissey "There is a light that never goes out" (2004, Move Festival, Manchester)
Yksinkertaisesti täydellinen rock-kappale. Ei muuta.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=EK_YXVTULLE[/youtube]
MC Solaar "Nouveau Western"
Solaar pisti aikoinaan silmään ysärin puolivälissä, taisi olla vierailijana joko yhdellä Nobukazu Takemuran levyllä tai Gurun Jazzmatazzilla. Kaveri räpäyttää hienosti ja ranskan kieli kuullostaa muutenkin täydellisesti genreen. Melkein paremmin kuin englanti.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=FDLy_3lDI_0[/youtube]

The Cinematic Orchestra "To Build a Home"
Ninja Tunen artisteja. Hienoa fiilistelymusiikkia. Bändin "Ma Fleur" pitkäsoitto on erittäin suositeltava.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=PGyl15JRh0k[/youtube]

Musiikkia musiikkia

Perheen kömmittyä yöpuulle, aloin juuri miettimään kuinka paljon olen taas missannut hyvää musiikkia loman aikana. Oikeastaan oman musakirjasto on jäänyt liikaa sivuraiteelle Spotifyin takia. Työpaikan kuutiofarmissa tuli touko-kesäkuussa asennettua kolleegion suosituksesta Spotify ja sen jälkeen jäi oma uskollinen iPod piironginlaatikkoon. Harmi sinänsä, koska tuo PC:llä oleva MP3-kirjasto on vuosien keräilyn jälkeen alkanut olemaan vihdoinkin ojennuksessa tai leanatussa ~43 Gb:n kunnossa. ;)

Nyt sitten iltahämärissä katsoin kunnolla kirjastoa ja päätin synkata uudet viisut wanhaan sotaratsuun. Kirjastoon on tullut lähes huomaatta paljon itselleni uutta musaa:

Sweet Billy Pilgrim: Twice Born Men

Pink Floyd: Dark Side Of The Moon

Erykah Badu: New Amerykah Part One

Morrissey: Years of Refusal

Ja monia muita mm. Thievery Corporation hienot albumit "Radio Retaliation" ja "The Richest Man In Babylon".

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=-bd5jh3SLAc[/youtube]

Mercury Prize Nominees 2009

Lomalta palattuani huomasin että on jälleen se aika vuodesta kun UK:ssa on jälleen Mercury Prize -kisa kovassa käynnissä. Viime vuonna himotun palkinnon nappasi ansaitusti Elbow.

Tänä vuonna kisassa on mukana seuraavat artistit/bändit:

Bändi/artisti: albumin nimi

Bat For Lashes : Two Suns
Florence and the Machine : Lungs
Friendly Fires : Friendly Fires
Glasvegas : Glasvegas
Kasabian : West Ryder Pauper Lunatic Asylum
La Roux : La Roux
Led Bib : Sensible Shoes
Lisa Hannigan : Sea Sew
Speech Debelle : Speech Therapy
Sweet Billy Pilgrim : Twice Born Men
The Horrors : Primary Colours
The Invisible : The Invisible

Spotify-musiikkipalvelu on myös huomioinut ehdokkaat ja tästä linkistä saat kuunteluun suurimman osan ehdokkaista - siistin soittolistan muodossa.

Mercury Prize: Mercury Prize (aiemmalta nimeltään Mercury Music Prize, nykyisin viralliselta nimeltään Nationwide Mercury Prize) on vuodesta 1992 alkaen jaettu vuosittainen musiikkipalkinto Ison-Britannian tai Irlannin vuoden parhaalle albumille.

Lähteet: Wikipedia ja Mercury Prizen kotisivut

E.L. Doctorow: Kuikkajärvi (Loon Lake, 1980)

Tutustuin E.L. Doctorowin tuotantoon viime vuonna lukemalla hänen kirjansa "Marssi" (The March, 2007, Tammi Keltainen Kirjasto # 381). Siitä innostuneena tilasin itselleni myös Kuikkajärven. Täytyy myöntää että Kuikkajärvi ei yllä Doctorowin tuoreen teoksen rinnalle.

Kuikkajärvi kertoo Joe Patersonista joka lähtee nuorena maailmalle köyhyyttä pakoon. Eletään 1930-luvun lamavuosia ja Joe päätyy traagisten mutkien kautta luonnonkauniille Kuikkajärvelle ja upporikkaan teollisuuspohatan F.W. Bennetin tilalle, joka on täynnä mielenkiintoisia hahmoja.
Tilan vakiokalustosta löytyy ihmisraunio juoppo ja runoilija Warren Penfield, kuvankaunis gansterin tyttö Clara johon Joe lopulta lankeaa ja rakastuu, Lucinda Bennett tilanisännän vaimo josta tulee heti mieleen Amelia Earhart peloton aikansa naislentäjä.

Kirja etenee eri tasoilla eteenpäin ja siinä seurataan mm. Warren Penfieldin ja Joen nuoruutta. Warren Penfieldin tarina etenee lähes runollisessa muodossa joka on mielestäni äärimmäisen ärsyttävässä muodossa, esimerkki: Poliisit käynnistävät ajavat hiljaa partioautonsa pois nyt saapuvat määrätyt mustat henkilöautot täysien raittiovaunujen ja kuorma-autojen lomassa jotkut päällystakkiset miehet ilmaantuvat ei-työläisten joukkoon joka nyt vain hiukkasen muistuttaa sitä spitaalisin silmin tuijottavia lakkovahteja eikä ainuttakaan pyhimystä tänä märänharmaana aamuna suutelemassa tuota joukkoa joka nyt on niin suuri ettei sen edes tarvitse katsoa heitä kohtaan kävellessään heidän ylitseen tehtaaseen ja käynnistäessään koneet. Huoh, välillä suorastaan hengästyttävää luettavaa. Kappaleet myös Joen nuoruudesta tivolissa ovat myös raadollisuudestaan huolimatta hyvää luettavaa. Kirja parasta antia on ehdottomasti alkupuolen tapahtumat teollisuusmagnaatin tilalla ja mielestäni Doctorow olisi kannattanut hyödyntää enemmän selvästi mielenkiintoista miljöötä ja sen asukkeja. Kirjan taitekohtana on Joen pako tilalta ja uuden elämän löytäminen toisaalta, joka ei ole loppujen lopuksi helppoa. Kirjan lopussa kuitenkin ympyrä sulkeutuu.
Ei parasta E.L. Doctorowia mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja.

Saduissa on voimaa

Ei ole varmaan mikään uutinen jos väitän että nykyinen Hollywoodin elokuvakoneisto suoltaa ulos elokuvia joista noin 90 % on puhdasta jätettä.

Hollywood kannabalisoi itsensä buuttaamalla käyntiin vanhoja elokuvasarjoja kuten mm. Nightmare on Elm Street, Aliens/Predators, Terminator (jonka uusin Salvaatio oli suuri pettymys) yms. Homma vaikuttaa perinteiseltä kuolleen hevosen piiskaukselta, ja joiden uusi lopputulos on sitten kaikkea muuta kuin imarteleva. On arvioitu että Hollywood tulee kokemaan (tai on jo kokemassa) samanlaisen taiteellisen romahduksen joka nähtiin 1970-luvun alkupuolella.

Onneksi Hollywoodista löytyy kuitenkin vielä esimerkiksi Terry Gilliamin, Spike Jonze ja Tim Burtonin kaltaisia ohjaajia. Guillermo Del Toroa unohtamatta. Ohjaajat joiden taiteellinen silmä ja ennen kaikkea mielikuvitus on omaa luokkaansa.

Spike Jonze, entiseltä nimeltään Adam Spiegel. Jonzella on pitkä historia musiikkivideoiden ohjaajana aina 1990-luvun alusta saakka. Erityisesti Jonze kunnostautui Beastie Boys-yhtyeen klassikkovideoiden kuten Sabotagen ohjaajana. Vuonna 1999 Being John Malkovich avasi Jonzelle kunnolla ovet Hollywoodin tuotantokoneistoon. Toinen isompi työvoitto oli vuonna 2002 julkaistu Adaption, joka poiki useita palkintoja tekijöilleen ja suurin niistä eli parhaan miessivuosan Oscarin Chris Cooperille. IMO Nicholas Cage teki elokuvassa piiiiiitkään aikaan parhaimman roolinsa. Nyt ohjaajalta on tulossa odotettu elokuva joka pohjautuu Maurice Senadakin lastenkirjaan Where the Wild Things Are.

Spike Jonze: Where the Wild Things Are (2009)

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=2NOkQ4dYVaM[/youtube]

Where the Wild Things Are (Featurette)

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=aG16ceUP3v4[/youtube]

Alla on trailereita muista elokuvista joita ainakin allekirjoittanut odottaa.

Tim Burton: Alice in Wonderland (2010)

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=I_bJF_teaS4[/youtube]

Neil Blomkampp: District 9 (2009)

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=VjihaK7HfGs[/youtube]

Terry Gilliam: The Imaginarium of Dr. Parnassus (2009)

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=a7dt1RUs1fo[/youtube]

Roland Emmerich ja Isaac Asimov, WTF?!

Maailmassa ei näytä olevan mikään pyhää. Meikäläisellä meni näin sunnuntaiaamuna paahtoleipä väärään kurkkuun kun luin seuraavan uutisen. Cominsoon.net on haastatellut Roland Emmmerichiä käynnissä olevilla Comic-Con-messuilla, ja haastattelun mukaan Emmerich on saanut nyt oikeudet koko Asimovin Säätiö-sarjaan (Foundation) ja suunnittelee sarjan filmatisointia. Käsittelyyn joutuu ainakin kirjat "Foundation", "Foundation and Empire" ja "Second Foundation". Odotettavissa on siis vähintääkin samanlainen käsittely kuin mitä Alex Proyas ja Will Smith antoi edelliselle Isaac Asimovin klassikolle "I Robot".

"'Foundation' is my first attempt to do a series of movies, because we're developing three movies: 'Foundation,' 'Foundation and Empire' and 'Second Foundation,'" he told us. "It took me a long time to actually wait for the moment where the rights were totally free and we got them all, it's like 11 books, and we own the title 'Foundation' and also some of the robot novels and now we can really do these. I just hired a very good writer, the writer of 'Saving Private Ryan' who wrote 'The Patriot' for me and he's incredible. He is the most knowledgeable person I ever met about the 'Foundation' novels. It's great to write with somebody like that because there's no, 'I'll just look in the book and see what's there'... he knows it. I had a certain idea and he had a certain idea and that together I think will make this a movie."

Roland Emmerichin uusinta katastrofihelvettiä "2012" voi kauhistella Suomen kankailla 20.11.2009 alkaen.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=ZW2qxFkcLM0[/youtube]

Kirotut venäläisklassikot!

Ajatus sukeltamisesta venäläisklassikoiden pariin on kummitellut mielessäni jo muutaman vuoden. Kirjahyllyssänikin on muutama venäläislegendojen teos suorastaan huutanut lukemista mutta aina on hyllystä löytynyt "mielenkiintoisempaa" luettavaa tilalle. Tuntuu vain että näitä eri mestareita on n. 3000 eli tässä on suorastaan valinnan vaikeutta. Nyt pitäisi siis löytää kultainen keskitie; ei liian raskasta eikä liian kevyttä.

Onneksi männä viikolla käteen tartui Kirjapörssistä Kariston julkaisema edullinen "Kolme Venäläistä Klassikkoa". Ei onneksi mikään järkäle kirjaksi, vaan mukava n. 300 sivuinen yhteisnide johon on laitettu kolme teosta  Fedor Dostojevski "Kellariloukko", Nikolai Gogol "Muotokuva" ja Ivan Turgenevin "Tarpeettoman ihmisen päiväkirja". Takakansi lupaa Venäläisten mestareiden kolme unohtumatonta teosta, olen siis optimistinen tämän hankinnan suhteen. Tämä ainakin antaa vähän osviittaa näiden kolmen kirjailijan suhteen.

Venäläisten klassikoiden/mestarien suhteen täytyy sanoa että huonosti löytyy mitään suomenkielistä yhteenvetoa interneetin verkoista, harmi juttu.. Onneksi lontoon Wikipedia jälleen pelastaa ja tarjoaa suurehkon artikkelin Venäläisestä kirjallisuudesta lukuisine linkkeineen. Tämä auttanee paljon ensikertalaista.

Aikaisemmin haravoidessani Googlen suomenkielisiä hakutuloksia, eteen sattui muutama mielenkiintoinen linkki: Sata Kirjaa, vuonna 1999 ryhmä valveutuneita organisaatiota ja kansalaisia, päättivät lyödä viisaat päänsä yhteen ja tulevan uuden milleniumin huumassa rakentaa "Sata suomalaisille tärkeää kirjaa"-listan. Lukijoiden palautteen perusteella sama kollektiivi päätti tehdä myös varjolistan. Kummatkin listat ovat täynnä hienoja teoksia laidasta laitaan.

Toinen linkki syöksyy kohti Hesarin hauskaa Klassikkoautomaattia. Mieleen tulee ensin joku vanha vaalikone mutta tämä on nerokkaasti rakennettu apuväline niille joilla on pahoja vaikeuksia löytää luettavaa.

Kultaisen Kirjaston kadonneet kirjat

Tilailen välillä kirjahyllyyni mm. Tammen Keltaisen Kirjaston kirjoja ja ongelmaksi vanhojen KK:n kirjojen kohdalle on muodostunut kirjoista kertovan tiedon puute. Tammi on ystävällisesti koonnut koko sarjan omille sivuilleen, mutta vain pienestä osasta löytyy kunnolla mitään informaatiota. Tämä luonnollisesti vaikuttaa kirjojen hankkimisessa.

Googlen haullakaan ei aina löydä kirjailijoista tahi kirjoista mitään järkevää tietoa, joten päätin aloittaa oman listan kaasamisen johon olen kopioinut ns. kirjan takakannen (KK-kirjojen kohdalla se tarkoittaa yleensä kirjan etu- ja takataitetta).

Bruce Chatwin: Erottomattomat (nro 182, 1983)

"Vietin äskettäin pitkän aikaa Englannin ja Walesin rajamailla kirjoittamassa teosta jota voi nimittää romaaniksi, mutta myös muistelmaksi kahdesta ihmisestä jotka opin tuntemaan hyvin. Walesin rajaseutu on niin kaukana Patagoniasta ja Dahomeyn kuningaskunnasta kuin olla voi, mutta tavallaan se on yhtä etäinen kuin ne. Radnor - kyseinen kreivikunta - on Englannnin harvaanasutuimpia seutuja...Sikäläisillä ihmisille ulkomaailma on yhtä kuin Sodoa ja Gomorra. Tie Herefordiin on tie helvettiin, he sanovat. Lukiessani paikallislehteä arkistossa näin, että ensimmäinen maailmansodan päättyminen oli sijoitettu etusivun viidennelle palstalle. Ensimmäiselle palastalla komeili otsikko 53 naulaa painava lohi ajautui paikallisen kartanon rantaa".

Näin kertoi haastattelijalle Bruce Chatwin, joka kahden eksoottisista kulttuureista kertovan dokumenttiteoksen jälkeen yllätti Englannin kirjallisen yleisön ankkuroimalla romaaninsa Erottomattomat walesilaiseen maalaiskylään, elämänpiiriin, jonka säde on muutama kilometri.

Erottomattomat kertoo kahden yksinkertaisen mutta omalla tavallaan merkillisen ihmisen elämäntarinan kehdosta hautaan. Lewis ja Benjamn Jones ovat identtiset kaksoset, joiden välillä vallitsee lähes symbioottinen yhteys. Kun ampiainen pistää toista, myös toiseen koskee. Lapsena heillä on oma kieli, vanhana he eivät tarvitse enää sanoja. Toistensa lisäksi heillä on äitinsä, epäsäätyisen avioliiton solminut kaunis lähetyssaarnaajan tytär. Pahasisuinen isä on sotajalalla naapurien kanssa ja karsastaa vaimonsa vieraita tapoja.

Veljesten varttuessa ulkomaailma uhkaa erottaa heidät. Lewisin joutuessa töihin naapurikylään Benjamin hautoo itsemurhaa. Pahin kriisi on Benjaminin joutuminen asepalvelukseen ensimmäisen maailmansodan syttyessä; hän ei kestä eroa vaan joutuu häpeällisesti palautetuksi. Jonkin aikaa Benjamin haaveilee naisista, mutta ne ajatukset jäävät pian.

Vanhempien kuoltua aika pysähtyy maatilalla. Neljäkymmentäkaksi vuotta veljekset työskentelevät rinta rinnan, nukkuvat viattomasti vieritysten vanhempien aviovuoteessa ja vaalivat äitinsä muistoa.

Erottomattomat huokuu menneen ajan lumoa. Veljesten rajoittunut, lapsenomainen elämä näyttäytyy miltein raamatullisessa valossa. Vähässä piilee paljon, kirjailija tuntuu haluavan sanoa.

For All Mankind

40 vuotta, neljäkymmentä pitkää vuotta sitten tehtiin kuuluisa kuulento jolloin ihminen astui ensimmäistä kertaa kuun pinnalle.

Tämän kuuluisan kuulennon myötä, Yhdysvallat voitti ns. avaruuskilvan Neuvostoliittoa vastaan. Kilpa joka oli riivannut Yhdysvaltalaisia päättäjiä jo vuodesta 1957. Kuuhun oli päästävä hinnalla millä hyvällä.

Kaikki alkoi heinäkuun 29.päivä 1957, kun Valkoinen Talo ilmoitti Yhdysvaltojen suunnitelmasta laukaista satelliitti avaruuteen jo keväällä 1958. Kunnianhimoista suunnitelmaa kutsuttiin nimellä Project Vanguard.  Heinäkuun 31.päivä, Neuvostoliitto vastasi Yhdysvaltojen haasteeseen ja ilmoitti laukaisevan oman satellittinsa vuoden 1957 syksyyn mennessä.

4.päivä lokakuuta 1957, Yhdysvalloissa monen aamukahvi meni väärään kurkkuun kun maailmalta kantautui tieto Neuvostoliiton laukaisseen onnistuneesti satelliitin Sputnik-1 avaruuteen. Tästä käynnistyi suurvaltojen kilpa kohti avaruuden herruutta.

Seuraavan suuren merkkipaalun avaruuden kilpajuoksussa sai jälleen Neuvostoliitto, laukaisemalla 12.päivä toukokuuta 1961 Vostok-aluksen kiertoradalle, mukanaan kosmonautti Yuri Gagarin. Yhdysvallat tuli jälleen perässä ja vastasi onnistuneesti 20.päivä helmikuuta 1962, Friendship 7-aluksella mukanaan ensimmäinen Yhdysvaltalainen astronautti John Glenn.

Vuosi 1961 oli Yhdysvalloille tärkeä vuosi. Vasta valittu Presidentti Kennedy aktivoi kunnianhimoisen päämäärän avaruuskisassa: Yhdysvaltojen oli saatava mies kuuhun ja sieltä turvallisesti takaisin. Jälleen hinnalla millä hyvänsä. Juuri julkistettu Apollo-ohjelmalla oli massiivinen rahoitus joka lohkaisi NASA:n kokonaisbudjetista jopa 34%. Yhdysvalloissa jopa pelättiin Neuvostoliiton avaruuskisan voittoa, jolloin arkkivihollinen saisi miehensä ensimmäisen kuun pinnalle. Tästä kauhukuvasta saatiin vielä kierompia kuvia missä Neuvostoliitto rakentaisi kuuhun ydinasetukikohtia ja olisi vielä suurempi uhka koko maailmalle. Kiire oli siis todellinen ja vuonna 1962 kisa siis ratkesi.

Mutta mitä jos lopputulos ei ollutkaan sitä mitä historia kertoo. Entä jos Neil Armstrong ei astunutkaan kuun pinnalle?

Nyt voi pelotta pistää päähän ne foliohatut kun kurkistetaan sinne kuun pimeällä puolelle, eli Apollo 11-lentoon liittyviin salaliittoteorioihin.

Salaliittoteoriat koskien Apollo 11:sta lentoa pääsääntöisesti väittävät että Yhdysvaltain viranomaiset lavastivat osan tai kokonaan kuuluisan kuulennon. On väitetty että NASA on väärentänyt, muokannut ja jopa hävittänyt ensimmäiseen kuulentoon liittyviä todisteita. Itse asiassa NASA on ilmoittanut kadottaneensa kuulennon telemetrianauhat. Virallinen arvio on että nauhat on tyhjennettu ja käytetty uudestaan.
Vuonna 1999 tehtiin jopa iso gallup, missä kysyttiin Yhdysvaltalaisten mielipidettä oliko vuoden 1969 kuulento todellinen vaiko väärennetty. 89% vastanneista uskoi kuulennon tapahtuneen, 5% ei taas osannut päättää ja jopa 6% uskoi kuulennon olleen lavastettu.

Miksi sitten Yhdysvallat olisi lavastanut kuulennon? Väitettyjä syitä on monia joista tässä osa:

1. Kylmä sota. Yhdysvalloille oli elintärkeää voittaa Neuvostoliitto avaruuskisassa. Kuuhun meno oli kuitenkin hyvin riskialtista ja hyvin kallista. Bill Kaysing, kuuluisimpia lennon kriitikoita on väittänyt että Yhdysvaltojen oli paljon helpompaa varmistaa voitto lavastamalla kuulento.

2. Raha. NASA keräsi arviolta 30 miljardia dollaria kuulentoa varten. Rahalla olisi saatu maksettua iso määrä ihmisiä hiljaiseksi.

3. Riski. Avaruusohjelmien alkumetrit olivat täynnä isoja riskejä. On väitetty että onnistuneen kuulaskeutumisen onnistumisprosentti oli mitätön 0,017% rahoituksesta ja aikansa teknologiasta huolimatta.

4. Hämäys. On väitetty että Yhdysvaltain hallitus hyötyi kansan huomion siirtämisestä Vietnamin sodasta kuulentoihin. Elättiinhän Richard Nixonin valtakautta. Kuulennot lopetettiin lopulta nopeasti, suunnitellut lennot peruutettiin, juuri samoihin aikoihin kun Yhdysvallat sai itsensä irroitettua Vietnamista.

5. Lupauksen pitäminen. Presidentti Kennedy piti vuonna 1961 kuuluisan puheensa, jossa hän ilmoitti Yhdysvaltain kunnianhimoisesta suunnitelmastaan lähettää mies kuuhun ennen vuosikymmenen päättymistä.

Kuten kaikki salaliittoteoriat, kuulennon lavastaminen ja aiheesta googlettaminen on kuin avaisi matopurkin. Itse yllätyin kuinka paljon aiheesta löytyy tietoa. Oliko sitten kuulento lavastettu? IMO Yhdysvalloissa voi tapahtua mitä vaan. Korkean profiilin synkkiä tapahtumia on Yhdysvaltain lähihistoriassa edelleen selvittämättä. Miksi ei sitten yhtä kuulentoa voisi lavastaa. Olihan jopa väitetty että koko laskeutumisen olisi ohjannut aikansa huippuohjaaja Stanley Kubrick ja Neil Armstrongin miehistöineen olleen bilettämässä samaan aikaan Las Vegasissa. Jos aihe kiinnostaa niin ei muuta kuin Google kauniiseen käteen ja kokeilemaan vaikka hakuja "Moon conspiracy" tai "Apollo 11 conspiracy", sateiset kesäpäivät menevät suorastaan lentämällä :).

Lähteet: Wikipedia

Alla vielä aiheeseen liittyvä mielikuvitusta kutkuttava dokumentti "Dark Side Of The Moon".

[googlevideo]http://video.google.com/videoplay?docid=2304895215368202642&hl=en[/googlevideo]

Virtuaalimatkailua: Lake Peigneur (LA, USA)

Kohde: Lake Peigneur, Lousiana, USA

Koordinaatit: 29.9808°N 91.9833°W

Mökkijärven pitää olla iso ja syvä, jotta järvellä pääsee pöräyttelemään isommallakin veneellä eikä tarvitse siten pelätä että se kymmenmetrinen jahti karauttaa ensimmäisenä pohjakiviin.

Tätä mieltä oli varmaankin myös ryhmä Texaco Fuel Companyn työntekijöitä, pirteänä marraskuun aamuna 1980 kun he katsastivat paikallisten urheilukalastajien suosiossa olevaa 3-metriä syvää Peigneurin järveä. Ryhmä oli aloittamassa töitä porauskaluston kanssa järvellä ja tarkoituksena oli etsiä mitäs muuta kuin raakaöljyä.

Järven alla odotti kuitenkin ongelma. Suoraan porauslautan alapuolella oli Diamond Crystal Salt Companyn suolakaivos, joten tästä eteenpäin on helppo arvata mitä tapahtui.

Aamun sarastaessa klo 04.30, porausmiehistö huomasi porauksen jumiutuneen n. 374 metrin kohdalla. Kiihkeistä korjaustoimenpiteistä huolimatta, klo 06.30 miehistö huomasi porauslautan pahasti kallistuvan, joten esimiehet tekivät nopean johtopäätöksen; epäillen porauslautan olevan epästabiilin maakerroksen päällä, he päättivät evakuoida lautan.

Porausmiehistö oli ilmeisesti tehnyt virhearvionnin kaivoksen sijainnin suhteen, jonka johdosta miehistö oli puskenut poran läpi järven alla olevan kaivoksen kolmannelle tasolle asti. Kaivos itsessään koostui usemmasta tasosta, ja se ulottui aina 457 metrin syvyyteen saakka. Tunneleihin oli jätetty suolapilarit tukemaan kaivoksen rakennetta ja nyt kaivokseen jumiutunut pora ja poran tekemän aukon kautta valuva järvi, olivat kuin suoraan kuin jostain huonosta Hollywoodin katastrofielokuvasta.

Porausmiehistö ja paikalliset asukkaat katselivat rannalta epäuskoisina kun porauslautta lopulta kaatui ja hävisi järveen. Samalla järvivesi teki tehtävänsä suolakaivoksessa ja järvi konkreettisesti hävisi alla olevaan kaivokseen. Järven pohjan täysin petettyä pinnalle muodostui suuri vesipyörre joka imaisi mukaansa 11 (!) suurta proomua jotka olivat sillä hetkellä järvellä sekä toisen porauslautan kalustoineen. Tapahtuma kesti lopulta kaksi päivää jonka jälkeen järvi jälleen täyttyi ja sen pinta rauhoittui. Viranomaisten mukaan vesipyörre oli vienyt mukaansa 3,5 miljardia gallonaa merivettä maan sisuksiin, järven yhteydessä olevan kanaalin kautta joka oli yhteydessä Meksikonlahteen. Pyörre vei myös 260,000 neliömetriä järveä ympäröivää maa-ainesta. Järvellä pystyi kuitenkin nyt kalastamaan isommallakin veneellä, syvyyttä oli huimat 374 metriä.

Suoraa syyllistä ei voitu lopulta tapahtuneelle osoittaa, ja Texaco lopulta maksoi kipurahoja 45 miljoonan dollarin edestä mm. kaivosyhtiölle.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=dHol4ICeDoo[/youtube]

Ennen kuin musiikki kuolee

Vuonna 2006 elokuvantekijät Andrew Shapter ja Joel Rasmussen tekivät mielenkiintoisen dokumentin musiikkibisneksen nykytilasta. Dokumentti antaa kylmän kuvan markkinavoimien jyräämästä musiikkiteollisuudesta, jossa raha (tietenkin) ajaa artistin ohi. Dokumentissa kriittistä ääntään käyttää mm. Erykah Badu, Eric Clapton, Dave Matthews, ja Branford Marsalis.

Dokumentin jälkeen ei tarvitse ihmetellä yhtään miksi esim. Suomen radiossa soi ne samat biisit aina vaan yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Before Music Dies

Musiikki vapauttaa

Tällä hetkellä paras TV-kanava YLE Teema, näyttää uusintana 1 Giant Leap dokumenttisarjan jossa kaksi britti-muusikkoa päätti lähteä kiertämään maailmaa puoleksi vuodeksi nauhoittaakseen musiikkia, jota löytyi yllättävistäkin paikoista. Sarja on täynnä todella hyvää musiikkia ja hienoja ihmisiä.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=gla2IgD52eU[/youtube]

Jos haluat fiilistellä itse levyä joka projektin aikana syntyi, käännä keula kohti Spotifyitä ja klikkaa tätä linkkiä.

Jack Black: Kulkurin tarina (You Can't Win)

Nyt siis ei ole kyseessä sen amerikkalaisen koomikon/näyttelijän Jack Blackin (King Kong jne.) elämänkerta, vaan aito on the road-eepos kaidalta podulta eksyneen miehen kolhiintuneesta elämänkaaresta.

Kirja tuli ostettua keväällä ale-laarista erään ABC-huoltamon yhteydessä olevasta Kirjapörssistä ja takakannen perusteella kirja oli must-have. Basam Books on kyllä tehnyt pienen kulttuuriteon kääntäessään tämän aikansa klassikon suomeksi. Kirja on alunperin julkaistu vuonna 1926 ja toimi mm. Beat-sukupolven kirjallisena innoittajana. Kirjan tarina on sykähdyttävä ja osin traaginen. Kirja on ennenkaikkea hieno kuvaus vuosisatojen vaihteen Yhdysvalloista.

Jack Black syntyi 1881 Vancouverissa, äidin kuoltua ja isän jäädessä elämässä taka-alalle, Black päätti 14-vuotiaana heittää repun olalle ja siirtyä maata kiertävien kulkurien matkaan. Hän sukelsi jo siis nuorena maankiertäjien, varkaiden, narkkarien ja ilotyttöjen värikkääseen ja vaaralliseen maailmaan. Mm. The Sanctimonius Kid, Salt Chunk Mary, Soldier Johnny, Swede Pete ja Foot-and-Half George olivat Blackin opettajina vaarallisella tiellä kohti täyspaatuneen rikollisen uraa. Neljäkymmenvuotiaana Blackin elämä oli jo täynnä ryöstöjä, murtoja, vankiloita, vankilapakoja, 15 kärsittyä vuotta eri kuritushuoneilla, kiinteä ja pitkä suhde oopiumiin ja rahat vievään Faro-peliin.

Black esittää tarinansa peloittavana esimerkkinä niille jotka haaveilevat rikollisen urasta. Ura joka oli lopulta puhdasta selviytymistaistelua. Jack Black pääsi lopulta irti päihdeongelmistaan ja sai jalkansa jälleen kaidalle polulle. Hän toimi loppuvaiheessa kirjastonhoitaja ja kirjailijana, ja hän toimi myös vankkumattomana vankien ja rikollisten inhimmillisen kohtelun puolestapuhujana. Tarinan mukaan hän lopetti maallisen matkansa oman käden kautta vuonna 1932.

Suosittelen.

Elämän pienet kysymykset

Tulipa jälleen selviteltyä tyttären (3,5 vuotta) kanssa elämän perusasioita, jotka selvästi askarruttivat pientä päätä. Tilanne meni suurinpiirtein näin.

Tytär istui pöntöllä kesämekko kainaloissa, ja nojailin ulkopuolella vessan oveen kysellen samalla miten oli päivä mennyt isovanhempien (anoppilassa) kanssa. Vaimo oli vienyt tyttären hoitoon ja mennyt itse sitten kaupungille tapaamaan ystäväänsä ja (tietenkin) shoppailemaan.

Tytär: Me oltiin ukin kanssa kävelyllä.. (muminaa josta en saanut selvää)..siellä oli isoo lohikäärme koulun katolla silleen *kädet heiluu kaaressa*.

Isä: Niin te kävitte siellä <poistettu> koulun luona ukin kanssa? Sehän on ihan leikkilohikäärme.

Tytär: Nii-..(ähinää)..

Isä: Lohikäärmeitä ei ole oikeasti olemassa. Lohikäärmeitä on vain saduissa.

Tytär: Lohikäärmeet ..(muminaa)..ne asuu siellä kaukaanaa taikametsässä.

Isä: Nii-in.

Tytär: PYYHKIMÄÄÄÄÄN!

Musiikkia (lähes) kaikille

Rakensin blogin sivupalkkiin Spotify-linkin johon ajattelin postaa kasaamiani soittolistoja. Jos haluat niitä kuunnella, niin käy hankkimassa Spotify-tunnukset (invite only, maksuttomia Spotify-tunnuksia tarjoavia saitteja löytyy kuitenkin myös googlettamalla) ja Spotifyn softan. Ja eikun kuuntelemaan.

Pahuuden kolmiakselin (Yö, Popeda ja Mamba) töitä on turha odottaa listoille, vaan pidättäydyn enemmänkin jazz-, jazz-funk-, soul-, groove-, electro-, rock-genreissä. Aika laveasti lueteltu mutta niin on musiikkimakunikin.

Microsoft vs Spotify?

Näinhän se menee. Kun pienet pelurit lyövät itsensä läpi markkinoille niin isot kalat lopulta heräävät. Ruotsalaisen musiikkipalvelun Spotify:n menestyksen perässä alkavat myös isot pelaajat heräilemään, tässä tapauksessa iso paha Microsoft.

Speaking with The Telegraph, executive producer of MSN Peter Bale confessed that Microsoft was "looking at launching a music streaming service imminently." As in, maybe before the dawn of August. Bale added that it would be "a similar principle to Spotify," but the outfit is still examining exactly how the business model would work.

Onko nyt esimerkiksi Daniel Ek ja Martin Lorentzon pistämässä Spotify AB:n lihoiksi, vai tuleeko Microsoft musiikkipalvelujen markkinoille todella uudella itse rakentamalla palvelullaan?

Lähde: http://www.engadget.com/2009/07/14/microsoft-to-launch-music-streaming-service-imminently-could/

The Virtanen Band

Potkaistaan musaosastokin käyntiin. Televisiossa pyörivä DNA:n mainos on jäänyt soimaan meikäläisen päässä ja ajattelin jakaa sen myös muille. Kyseessä on DNA:n mainoksen The Virtanen Band "Change of Heart", kyseessä on kuitenkin mainostoimiston rakentama feikkibandi, ja kappaleen takana The Crashin Teemu Brunila. Täytyy sanoa että Brunila teki aivan oikean päätöksen sulkiessaan The Crashin tarinan tänä vuonna. Kaveri pääsee näyttämään hienot musiikilliset taitonsa biisien tekijänä. Hyvää jälkeä.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=MtfJNuWhiIM[/youtube]

Historia: Kuvia kadonneesta ajasta.

Yle Teema on näyttänyt kesän aikana mielestäni yhtä mielenkiintoisinta sarjaa Historia: Kuvia kadonneesta ajasta. Sarja on ollut piristysruiske ainakin meikäläisen intoon maksaa televisiolupaa.

Sarjassa käydään läpi 1900-luvun alkupuolella eläneen ranskalaisen Albert Kahn korvaamattomaksi luonnehditun elämäntyön hedelmää: 72,000 värivalokuvan ja 183,000 liikkuvan kuvan filmimetrin kirjastoa.
Albert Kahn oli rikas pankkiiri ja liikemies, joka teki suuren omaisuutensa liike-elämässä 1800-1900 lukujen vaihteessa. Vuonna 1908 hän aloitti intohimoisen projektin ja päätti tallentaa nopeasti katoavaa vanhaa maailmaa jälkipolville.



1900-luvun alkupuolella ranskalaiset Lumiéren veljekset Auguste ja Louis, toivat markkinoille autochrome-menetelmän joka mahdollisti ensimmäistä kertaa värivalokuvien ottamisen. Tähän Kahn sijoitti välittömästi ja vuosien 1908-1930 välisenä aikana, hän sijoitti omaisuuden projektiinsa ja lähetti maailman eri kolkkiin valokuvaajia ja elokuvan tekijöitä tallentamaan muuttuvaa maailmaa. Tuloksena syntyi yksi maailmantärkeimpiä valokuvakokoelmia.



Historia: Kuvia kadonneesta ajasta on BBC:n laadukasta jälkeä ja sarjaa voi seurata myös netin kautta YLE Areenan sivuilta.

Kirjat

Oma kirjaharrastukseni on lähtenyt liikkeelle joskus 70-80 lukujen vaihteessa, kun aloin lainaamaan kirjoja ala-asteeni yhteydessä olevasta pienestä kirjastosta.

Meillä oli punertavat pahviläpyskät joihon kirjastontäti sitten leimasi vuosileiman. Sitten lainattiin Neiti Etsivää ja muita nuorten kirjoja. Kirjat oli
suht ohkaisia ja fontti isoa, niitä meni sitten kassikaupalla. Ehdoton suosikki oli 3 Etsivää-kirjasarja joissa seikkailivat pelottomat Jupiter Jones, Pete Crenshaw ja Robert "Bob" Andrews.

Murros kohti aikuisten kirjallisuutta tapahtui sitten paikallisessa Kaupungin Kirjastossa. Muistan sen tilanteen edelleen. Kävelin läpi 'aikuisten' järkkykorkeita kirjahyllyjä ja ihmettelin kaikkia niitä outoja kirjoja, ja taisin napata mukaani kirjan joka näytti kansien mukaan jännittävältä. Alkupuolella meni enimmäkseen kevyet tiiliskiven kokoiset Robert Ludlumin agenttijännitykset, jotka ruokkivat yhä kasvavaa mielikuvitustani. Samaan nälkään meni esimerkiksi James Clavellin "Shogun" ja "Kuningasrotta" tai Henri Charrieren "Vanki nimeltä Papillon". 1980-luvulla sitten tuli töllöstä Herman Woukin "Sodan Tuulet", jota muistaakseni koko Suomi katsoi telkusta ja lopulta luki.

Ysärille tultaessa roolipelaaminen iski Suomeen ja myös kaveripiiriini. Dungeons & Dragons, MERP ja Rolemaster, kaikki kovia kiviaskelmia kohti fantasiakirjallisuutta, ja siellä tietenkin oli vastassa J.R.R. Tolkien teoksineen. Ne iski ja kovaa. Väliin meni kevyempiä ja heikompia fantasiasarjoja kuten Ursula K. Le Guin Maameri-sarja. Myöhemmässä vaiheessa tuli mukaan loistavat Jalavan julkaisemat käännökset H.P. Lovecraftin teoksista. Science Fictionin puolelta meni oudot Isaac Asimovin kirjat, joita olen nyt alkanut jälleen metsästämään hyllyyni. Säätiö-sarjan ensimmäinen nide odottaa tällä hetkellä hyllyssä luettavaksi pääsyä.

Sitä on tultu pitkä matka nykyiseen kirjalliseen makuuni. Nyt vanhoina päivinä menee vuorottain historiaa ja fiktiivistä kirjallisuutta. Kirjahylly alkaa pursuamaan mielenkiintoista luettavaa. Keltainen Kirjasto on myös lähellä sydäntäni ja jota olen nyt keräillyt hyllyyni. Hyllyn reunalla keikkuu myös Kalle Päätalon Koillismaa-sarja joka on ollut yllättävän hyvä. Sain juuri lopetettua Peter Englundin "Kirjeita nollapisteestä" ja nyt yöpöydällä on vuorossa E. L. Doctorowin "Kuikkajärvi".
Yhtenä haaveena olisi vielä sukeltaa venäläisiin klassikoihin mutta en ole vielä osannut päättää mistä aloittaa. No, ehkä joskus..

Nyt odotan jännityksellä tarttuuko tyttäreeni sama lukuharrastus kunhan hän oppii lukemaan, toivottavasti.

Niin no niin

Kai sitä täytyy pistää tämä liikkeelle. Kello on ohittanut jo 22 ja perhe vetelee sikeitä alakerrassa. Ulkona siedettävä tyyni kesäilta.

Jälleen kävi mielessä tietokoneeseen ja televisioon käytetyn ajan vähentäminen. Työ ja perhe vie muutenkin  suurimman osan vuorokaudesta, ja sitten vielä pitää tämä koti-PC vielä käynnistää...argh.

Niin, leipätyö keskittyy vahvasti isoon IT-taloon, jonka sisuksissa tehdään sitä kuuluisaa 'päätetyötä'. Mostly boring mutta pitää se kirottu asuntolaina maksaa.

Mitähän tämä blogi sitten tuo tullessaan? Kaikkea mahdollista. Musiikkia, elokuvaa, teknologiaa, kirjoista ..jotain. Elämästä ja sen yleisen kierosta kulusta.

Jahas

Tästä se sitten lähtee.