sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kappale sunnuntai-illaksi # 1

Piristetään hiukan blogini musaosastoa aloittamalla näin kesän lopuksi biisi per sunnuntai -bloggaus. Pistän tarjolle musiikkia laidasta laitaan. Kirjaimellisesti.

Aloitetaan sarja ruotsalaisella popilla. Little Dragon edustaa Junipin tyylistä pirteää ruottalaispoppia jolla on ainakin yksi kestohitti: Twice. Jokseekin yksikertainen ja täydellisyyttä hipova, rauhallinen kipale. Juuri sopiva viileneviin elokuun iltoihin. Enjoy.

tiistai 23. elokuuta 2011

We Lived in a Little Cabin in the Yard

Näyttää siltä että olen jumissa Yhdysvaltojen historian kanssa. Ei siinä mitään, valtion historia varsinkin 1800-luku on täynnä mielenkiintoisia historiallisia tapahtumia niin isossa mittakaavassa kuin tämän kirjasen tyylinen mikrohistoriakin. Kirjahyllyssä odottaisi vielä syyllistävän näköisenä ainakin n. 3000 sivua Shelby Footen sisällissotaa, David H. Donaldin Lincoln sekä Herbert Asburyn ison omenan jengihistorian klassikko, joten näitä riittää.

Törmäsin tähän kirjaan aivan sattumalta heinäkuussa lomamatkalla Louisianassa Destrehan plantaasilla, missä käväisimme perheen kanssa pikaisesti noin 3 tunnin visiitillä. Siellä se kökötti pakollisten konfederaattiarmeijan harmaiden turistihattujen ja paikallisten herkkujen välissä. Täytyy myöntää että tuntui hiukan oudolta törmätä kirjaan sellaisessa ympäristössä.

Yhdysvalloissa 1930-luvulla the Federal Writer's Project aloitti massiivisen ja tärkeän kirjoitusprojektin jossa kerättiin vielä elossa olevien Yhdysvaltojen entisten orjien suullista perintöä. Aikanaan näitä historiallisesti arvokkaita haastatteluja saatiin kerättyä Yhdysvaltain kongressin kirjastoon 2200 kappaletta seitsemästätoista eri osavaltiosta. Vuonna 1994 Belinda Hurmence kasasi Virginian osavaltion 21 entisen orjan tarinat samoihin kansiin ja niin tämä pieni kirjanen sai alkunsa.

Kirja on yksinkertainen sisällöltään. Se on jaettu 21 eri kappaleeseen joista jokainen on omistettu yhdelle henkilölle. Kappaleen alkuun on kirjattu haastattelun aika ja paikka sekä arvio haastateltavan iästä. Monien haastateltavien iäksi on laitettu pelkkä arvio koska sitä ei tiedetä. Haastattelut noudattavat samaa kaavaa missä haastateltava kertoo lapsuudestaan, minkälaisia hänen omistajansa olivat ja minkälaista oli hänen elämänsä orjuudessa. Tästä 21 tarinan kudelmasta lukija saa mielenkiintoisen aikalaiskuvan 1800-luvun elämästä ensimmäisessä orjaosavaltiossa.

Haastattelujen lopussa haastateltavat kertovat miten heidän maailmansa mullistui kun unionin eli pohjoisvaltioiden sinitakkiset sotilaat marssivat ja vapauttivat orjat.   Vapaus ei kuitenkaan ollut kaikille itsestään selvää ja moni jäi kuin jäikin entisten omistajien palkollisiksi. Osa haastateltavista kertoi myös suorastaan kaihoisasti kuinka heidän omistajansa Marster tai Mistess kohtelivat orjiaan kuin lapsiaan vaatettamalla ja opettamalla heitä lukemaan ja kirjoittamaan, ja jopa vapauttivat lopulta ostamansa orjat. Toiset haastateltavat kertoivat hyvin arvaamattomista ja brutaaleista omistajista jotka piiskasivat pienistäkin syistä orjansa hengiltä. Vaateparret tai yksinkertaisimmat kengätkin olivat harvinaisia näiden sadistien plantaaseilla. 

Kirjasta jäi mieleen useat uskomattomat selviytymistarinat ja myös omasta mielestäni mielenkiintoiset yksityskohdat varsinkin pohjoisvaltioiden joukkojen suorittamista orjien vapauttamisista sodan loppuvaiheessa, jotka joidenkin haastateltavien mukaan eivät olleet aina niin iloinen asia.  Alan yhä enemmän ymmärtämään mistä syistä etelävaltioiden suoranainen viha pohjoista kohtaan johtuu. Näistä ihmiskohtaloista tuli myös mieleen oma kotimaamme ja 1800-1900-luvun huutolaislapset, joista Jouko Halmekoski on tänä vuonna kirjoittanut aiheeseen sopivan mielenkiintoisen kirjan Orjamarkkinat, joka menee ainakin allekirjoittaneella joulupukin lahjatoivelistalle.

Katkelma sieltä jostain:

Delia Garlic: Age 100 when interviewed, Montgomery, Alabama

I was growed up when the war come, and I was a mother before it closed. Babies was snatched from their mothers' breast and sold to speculators. Chillums was seperated from sisters and brothers and never sa each other again.
'Course they cry! You think they not cry when they was sold like cattle? I could tell you about all day, but even then you couldn't guess the awfulness of it.










lauantai 20. elokuuta 2011

TV-täkyä ensi viikolle

Jos Suomen TV-kanavien tarjonta kyllästyttää niin ainakin Canal Plussan Series-kanavalla alkaa syksyinen kuhina. Ensi viikolla kanavalla alkaa varmasti odotettu True Bloodin 4-tuotantokausi sekä Steven Spielbergin tuottama scifi-sarja Falling Skies. True Bloodin ollessa tuttu varmasti suurimmalle osalle populaatiota niin Falling Skies tarjoaa (Spielbergmäisesti) jännitystä ja perinteistä ihmiskunnan elonjäämiskamppailua ulkoavaruudesta tulleiden miehittäjien ikeen alla. Sarja toiminee lohtuna V-sarjan lopetukseen pettyneille.





Talvi saapuu

Olen varmaan jossain aikaisemmin todennut että olen kasvanut fantasiakirjallisuuteen J.R.R. Tolkienin parissa. 1990-luvulla Tolkienin teosten jälkeen tuoreemmat fantasiayrittäjät kuten David Eddings tai Margaret Weisin Dragonlance-sarjat eivät ikävä kyllä koskaan kolahtaneet, ja lähivuosien Harry Potterikin on vain naurattanut. Fantasiakirjallisuus vajosi siis käytännössä unholaan kirjahyllyssäni. Ainoat jotka edes hiukan nousivat esiin olivat muutama vuosi sitten edesmennyt Robert Holdstock ja tietysti Ursula Le Guin Maameri-tarinoillaan. Otin kuitenkin ns. härkää sarvista ja naapurikaupungin Suomalaisesta Kirjakaupasta lähti  mukaan pokkariksi suht massiivinen kuvassa oleva Game of Thrones. Pokkarin 780 sivua arvelutti mutta yllättävän nopeasti suoriuduin urakasta. Vauhtia mielenkiinnolle antoi luonnollisesti myös HBO:n suurtuotanto saagasta joka pyörii edelleen Canal Plussalla.

George R.R. Martin on yhdysvaltalainen kirjailija joka on kirjoittanut mm. A Song of Ice and Fire -fantasiasaagan josta hänet myös parhaiten tunnetaan. Sarjan tuorein ja viides osa A Dance with the Dragons julkaistiin nyt kesällä ja se on kivunnut myyntilistojen kärkeen ympäri maailmaa. Itse näin tämän tuoreimman kirjan livenä paikallisessa kirjakaupassa ja kirjan koko on kyllä mykistävä, jopa järkäleiden kruunaamaton kuningas Stephen King kalpenee tämän rinnalla.

Game of Thrones on siis A Song of Ice and Fire -fantasiasaagan aloitus missä seurataan Westeros-mantereella vallassa olevien aatelistosukujen veristä taistelua rautaisesta valtaistuimesta (kts. kirjan kansi). Lukijalle esitellään pohjoinen Winterfell joka on Lord Eddard Starkin suvun vilpoinen kotipaikka josta kirjan tapahtumat lähtevät rullaamaan. Vastapuolella ovat juonittelevat Lannisterit, kaiken valtakunnan rikkain aatelissuku joka ei kaihda keinoja päästäkseen valtaan. Sekaan heitetään myös erinäinen määrä kirjavia hahmoja jotka omalla osallaan sekoittavat pakkaa mielenkiintoisella tavalla. Luvassa on siis tiukasti muuttuvia juonenkäänteitä ja perinteistä juonittelua vallasta. Kirjassa seurataan käytännössä kolmea pääjuonta joista yksi on tämä mahtisukujen Westerosin hallinnasta käytävä taisto, toinen käydään taas pohjoisessa valtavalla muurilla joka on rakennettu suojaamaan kuningaskuntaa. Muuria vartioi veljeskunta (Brotherhood of the Night's Watch) mihin Lord Starkin äpäräpoika Jon Snow päättää liittyä. Westerosia suojaavan muurin takana odottaakin tuntematon pohjoinen jota hallitsee mystinen The Others. Kolmatta juonikulkua seurataan kauempana idässä Essos-nimisellä mantereella missä yhden Westerosin mahtisuvun eli Targaryen jäsenet yrittävät kerätä voimiaan ja suunnittelevat paluuta Westerosille. Nämä kolme tarinaa alkavat kirjan edetessä yhä enemmän nivoutua yhteen ja loppumetreillä on jo isomman rähinän aineksia ja kirja loppuukin hienoon cliffhangeriin.

Lähestyin kirjaa helpoimman kautta eli katsoin TV-sarjan ensin joka oli mielestäni hyvä ratkaisu. Kun kirja oli vielä alkuperäiskielellä niin TV-sarja oli hyvä sisäänheittäjä kirjailijan luomaan maailmaan ja hahmoihin. Sitä sai ns. naamat hahmoille. TV-sarja oli myös pitkälti uskollinen kirjalle ja sen tapahtumille,  niin kirja oli lopulta helppo lukea tarinan ja hahmojen jo ollessa tuttuja. Vaikka Westeros sekä muut paikat ei mitään mullistavan uutta ole, kirjailija on kyllä luonut kiehtovan maailman josta tulee mieleen vanha 1400-luvulla käyty Ruusujen sota missä aatelisto taisteli verissäpäin Englannin kruunusta, ja toisaalta mieleen tulee myös antiikin Rooma valtataisteluineen. Pohjoisesta muurista minulle tuli myös mieleen heti Hadrianuksen muuri. Vaikka historiallisia yhteensattumia tuli ainakin minulle mieleen, ne eivät missään nimessä huonontaneet kirjaa. Ehdottomia positiivisia asioita on myös se että kirjassa ei ole kääpiöitä (poislukien yksi kirjan päähenkilöistä), haltioita tai iänikuisia velhoja. Lohikäärmeitä on kuitenkin luvassa seuraavissa osissa.

Jos miinuksia etsitään niin omasta mielestäni kirjan heikoin osuus oli Targaryen sisarusten seuraaminen Essos-mantereella Dothraki-hevostaistelijoiden (oma suomennos) parissa. Koko hevoskansa ei yksinkertaisesti toiminut. Loppu kuitenkin oli hieno.

Ja jos kirjaa pitäisi jotenkin summata niin kyseessä on hyvin kirjoitettua aikuiseen makuun tarkoitettua fantasiaa. Allekirjoittanut tilasikin jo seuraavan osan kovakantisena..