keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Lomalle lukemista

On jälleen se aika pinota lomaa varten sopiva kokoelma kirjoja, ja toivoa että ainakin osa tulee luettua..
Tänä vuonna lomalukemistoksi kasautui hyvä valikoima kirjoja jotka kuvaa aika hyvin nykyistä makuani.



Kazuo Ishiguro: Ole luonani Aina (Never Let Me Go)
K. Ishigurolta olen aikaisemmin lukenut Pitkän päivän Illan joka oli kaikin puolin hyvä kirja. Ole luonani aina osui kohdalleni nähtyäni kirjasta tehdyn elokuvan trailerin ja ainakin trailerin perusteella kirjan tarina vaikutti mielenkiintoiselta scifin ja draaman sekoitukselta.





George R.R. Martin: Game of Thrones
Lähes eeppisiin mittoihin kasvanut fantasia-sarja jonka olen vihdoinkin päättänyt aloittaa. Game of Thrones on nykyään myös ns. teeveestä tuttu HBO:n tuottamana suurtuotantona. Sitä voi seurata vaikka Canal+ Series -kanavalla. Suosittelen kumpaakin!




Simon Reid-Henry: Fidel & Che - ystävät vallankumouksessa (Fidel & Che: A Revolutionary Friendship)
Ameriikan takapihalla ja lähes Floridan palmurantojen näköpiirissä olevan Kuuban historia ja kohtalo ovat aina kiinnostaneet. Olen jo pidempää etsinyt Fidel Castroon liittyvää historiikkia ja nyt jokin aikaa sitten Like kustannus teki palveluksen ja julkaisi houkuttelevan teoksen Fidelin ja Chen ystävyydestä. Vallankumous Toverit!

Ursula Le Guin: Maameren tarinat 1-3
Maameren alkuperäistä trilogiaa voi kutsua fantasiakirjallisuuden klassikoksi. Luin tämän trilogian erillisinä kirjoina joskus ala-asteella eli kasarin alkupuolella ja nyt on aika verestää muistoja.

Nicolai Lilin: Siberian Education
Todellinen äijäkirja siperialaisesta alamaailmasta. Nuoren Nicolai Lilin ns. elämänkerta kotikontujen hyvin raadollisesta ja äärimmäisen rikollisesta todellisuudesta. Suosittelen. Kiinnostuneille tiedoksi että Like kustannus on julkaisut kirjasta jo käännöksen.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Marsalkan päiväkirja

C.G Mannerheim: Päiväkirja Japanin sodasta 1904-1905 sekä rintamakirjeitä omaisille

Otava on koostanut mielenkiintoisen kirjan 37-vuotiaan Venäjän keisarinnan chevalier-kaartin everstiluutnantista C.G Mannerheimista, ja hänen ehkä ensimmäisestä todellisesta tulikasteesta Korean ja Mantsurian (Kiina) sotanäyttämöllä vuosina 1904-1905. Kärhämä liittyi kaukoidässä kauemmin jatkuneisiin suurvaltojen Venäjän, Japanin, Saksan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien laajentumispyrkimyksiin.
Mannerheim sai käskyn osallistua sotatoimiin ja matka Itä-Aasiaan alkoikin 3.11.1904 Nezhinskin rakuunarykmentin komentajan apulaisena.

Kirja on kokoelma Marsalkan päiväkirjamerkintöjä aina marraskuisesta junamatkasta kohti Mantsurian Harbinia ja päättyvät kirjeeseen rakkaalle siskolleen Sophielle lähes tarkalleen marraskuussa 1905, jolloin Venäjän armeija jo perääntyi ja hieroi rauhaa Japanin keisarillisen armeijan kanssa.

Kirja on siitä poikkeava Marski-kirja että siinä on äänessä Marsalkka itse. Nuorehko (37-vuotias on vielä nuorehko!) Marsalkka kirjoittaa yllättävän hyvin ja elävästi sotaretken edesottamuksista, sitä johtavista välillä kiukuttelevista kenraaleista ja tätä näytelmää seuraavista kiinalaisesta siviiliväestöstä. Ja vaikka kirja on koostettu muuten hyvin tylsästi niin kertojan tarinointi pitää kirjaa hyvin vauhdissa. Marsalkka kirjoittaa myös hyvin henkilökohtaisella tasolla terveydestään, koti-ikävästään ja  huolestaan rakkaita hevosiaan kohtaan. Hevoset ovat hyvin lähellä Marskin sydäntä ja hän kuvaakin esimerkillisen tarkasti sotaretkellään kohtaamiaan hevoslaumoja. Hän kirjoittaa myös vähintään yhtä tarkasti kaikista henkilöistä joita hän kohtaa, pääosin upseereita eikä säästele sanoja arvostellessaan heitä. Kirjan puolessa välissä pääosaan nousee kiivaiden sotapahtumien kuvaus joka tekee kirjan suorastaan jännittäväksi.

Kirja oli mielenkiintoinen kurkistus Marsalkan sotilasuran alkuvaiheisiin ja konfliktiin joka on ainakin allekirjoittaneelle tuntemattomampi. Otava olisi kuitenkin voinut satsata enemmän kirjaan ja lisätä  vaikka päiväkirjamerkintöjen väliin kappaleita tapahtumien taustoista.

Katkelma sieltä jostakin:
Esikunnan fazaan oli meidän lisäksemme määrä sijoittaa kenraali Stepanov ja hänen kaksi adjuntanttiaan, mistä syystä tilaa oli hyvin niukasti. S. (Stepanov) oli ollut armeijakunnan komentajan luona lounaalla, ja saapuessaan  iltapuolella hän oli aivan umpihumalassa ja osoitti ystävällistä huomaivaisuuttaan tungettelevasti jokaiselle, joka jaksoi häntä kestää, etenkin seurueemme nuorimmille jäsenille, parille vapaaehtoiselle. 

torstai 16. kesäkuuta 2011

John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä

Englantilainen alkuteos: Last Night In Twisted River

Ajattelin tehdä tämän arvion hiukan eri tavalla. Lukemani kirjan saakin esitellä kirjailija itse - John Irving.



Seikkailut Tammen Keltaisen Kirjaston parissa siis jatkuu. Vuorossa on elämäni toinen John Irving, tuon loistavan tarinankertojan tuorein kirja.John Irving kuuluu mielestäni amerikkalaisen kirjallisuuden eliittiin. Kirjailijan kirjat ovat aina oman kaltaisia tapauksia joiden tarinat pursuavat elämää ja traagisia ihmiskohtaloita.

Tälläkin kertaa on luvassa vuosikymmenten halki kulkeva traaginen tarina perheestä jonka tarina alkaa vuonna 1954 yhdysvaltojen koillisosan New Hamsphiren osavaltion pienen Coos Countyn tukkimetsistä, missä paikallinen tukkilaisyhteisö puurtaa vuolaan virran äärellä leipänsä eteen. Kirjassa seurataan yhteisön muonittajan, ontuvan Dominic "pikkukokki" Baciagalupon ja hänen poikansa Danielin tarinaa aina siitä viimeisestä yöstä Twisted Riverillä vuoteen 2005. Dominicin ja Daniel kohtaloihin kietoutuu myös muita mielenkiintoisia hahmoja kuten äreä suoranainen tukkilaiskarikatyyri mutta aina uskollinen Ketchum, karhunoloinen intiaani-Jane (jonka kohtalo on aika uskomaton!) mystistä taivasnaista unohtamatta. Kirja on ennen kaikkea pienen Daniel-pojan kasvutarina sekä lähes loputon pakomatka jonka kohtalokasta lopputulosta lukija odottaa välillä jännittävissäkin tapahtumissa. Ja tässäkin kirjassa isien synnit maksetaan kalleimman kautta ja perhe on kaiken keskellä. New Hamsphiren tukkimetsät ovat omalla tavalla lumoavia ja ainakin allekirjoittanut piti tästä lähes suomalaisesta atmosfääristä vuolaista virroista viimeisen päälle. Maisemasta ei puuttunut kuin kovaan ääneen suomeksi kiroilevat finskit.

Itse pidin kirjan kaikista 610 sivusta. John Irvingin tapaan kirja oli pitkä, lauseet boostatattu ja viilattu viimeisen päällä, kuitenkin se jaksoi pitää pihdeissään aivan loppuun saakka.

Lukunäyte sieltä jostakin:

Mutta joki virtasi kaiken aikaa niin kuin joet tekevät - niin kuin joet tekevät. Ja tukkien alla nuoren kanadalaisen ruumis ajelehti virrassa, joka heitteli häntä sinne tänne - sinne tänne. Ja jos Twisted River tuolloin vaikutti levottomalta, kärsimättömältä jopa, niin kenties joki itsekin halusi pojan jatkavan matkaa - jatkavan matkaa.


PS. Pientä turnausväsymystä alkaa näkymään jo näissä teksteissä. Lomalle! :)