maanantai 28. joulukuuta 2015

Astoria: Astor and Jefferson's Lost Pacific Empire

Yhdysvaltojen historia on kiinnostava aihepiiri ja sen pariin on aina mukava palata. 1900-vuosisata on pitkälti koluttu mutta Atlantin takaisen mantereen 1600-1800 vuosisadat pursuaa kiehtovia tapahtumia niin isossa kuin pienemmässäkin mittakaavassa. Jos kelloa käännetään parisataa vuotta taaksepäin ohi Suomessä käydyn Ruotsi-Venäjä maaottelun ja pikkaisen eteenpäin eurooppaa mullistavasta Napoleonin kahakoinnista niin näiden välissä käytiin mielenkiintoinen tapahtumasarja nuoren Yhdysvaltojen luoteisosissa.

1700-1800 lukujen taitteessa Yhdysvaltoihin muutti nuori saksalainen immigrantti John Jacob Astor, joka aloitti uransa kakkuja myymällä Manhattanin kaduilla ja nopeasti ymmärsi turkiskaupan kannattavuuden. Turkisliiketoiminnan ansiosta hän nousikin nopeasti New Yorkin merkkihenkilöiden joukkoon. 1800-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli kaiken puolin turbulenttia aikaa: Yhdysvaltojen hauraasta itsenäistymisestä ei ollut kuin muutamia vuosikymmeniä ja seitsenmiljoonaisen kansan suhteet Englantiin olivat pahasti tulehtuneet. Kuitenkin sen aikainen presidentti Thomas Jefferson tarttui nuoren menestyvän liikemiehen John Astorin hulluun ja megalomaaniseen suunnitelmaan vallata vielä tuntemattoman luoteisrannikon turkiskauppa. Näistä lähtökohdista Peter Stark aloittaa suht tuntemattoman tapahtumasarjan kerronnan.

Kuten kirjailija mainitsee kirjassaan, molemmat Thomas Jefferson ja John Astor olivat ajastaan poiketen todellisia visonäärejä. He molemmat ymmärsivät mitä se kuuluisa Länsi voisi tarjota. Aikaisemmin onnistunut Lewis ja Clarkin retkikunta antoi myös lisäpontta John Astorin haaveille perustaa "Astoria" joten suunnitelma oli valmis. John Astorin tarkoitus oli luoda turkisimperiumi jonka ytimessä ei pelkästään ollut tukikohdat luoteisrannikolla jotka syöttivät kauppatavaraa vaan myös laivasto joka kiersi myymässä luksustavaroita globaalilla tasolla, kohteina olivat Lontoo, New York ja Kiina. 

Lopulta vuosia kestäneen tapahtumaketjun käynnisti kaksi John Astorin valitsemaa ryhmää: ensimmäinen ryhmä (Seagoing Party) lähti kohti tuntematonta luoteisrannikkoa Tonquin laivalla kipparina nuori laivaston luutnantti Jonathan Thorn jonka matka tulisi kestämään kuukausia Cap Hornin kautta. Toinen ryhmä (Overland Party) sai tehtäväkseen hyvin riskialttiin jalkapatikan mantereen halki samaan kohteeseen. Retkikunnan kärjessä myös nuori Wilson Hunt Price. Retkikunnalla oli edessään yli 5000 kilometrin taipale läpi hyvin hyvin heikosti tunnetun mantereen.

Kirja keskiöön nousee näiden kahden eri ryhmän edesottamukset ja välikappaleissa kuvataan John Astorin vuosia kestävää piinaavaa odotusta retkikuntien tuloksista. Tonquin matkaa värittää nuoren Jonathan Thornin diktaattorimaiset otteet jonka seurauksena laivan miehistö on enemmän kuin kerran kapinan partaalla. Patikkaryhmän matka on myös kaukana onnistumisesta kun vastassa on kartoittamaton maanosa sankkoine metsineen, syvine kanjonineen ja lopulta retkikunta onkin nälkäkuoleman partaalla. Eri alueiden intiaaniheimojen kohtaamiset ovat myös kiehtovaa luettavaa. 

Lopulta kuukausien viivästymisien ja vastoinkäymisen jälkeen (yli 40% jäsenistä kuoli), molemmat retkikunnat pääsevät määränpäähänsä luonnonkauniiseen nykyiseen Oregoniin mutta vuoden 1812 sota Englantia vastaan romuttaa lopullisesti John Astorin haaveen imperiumistaan. 

Kirja kokonaisuudessaan on kiehtova tarina ensinnäkin tutkimusmatkailusta. Vaikka Lewis ja Clarkin tutkimusretkikunta avasi reitin mantereen halki, Astorin retkikunta avasi tuleville sukupolville mm. kuuluisan Oregon Trail-reitin joka toimi yhtenä Lännen kulkureittinä. Eksoottinen ja haastava villi luonto on myös kirjan parasta antia unohtamatta itärannikon asukkaiden ensikosketukset eri intiaaniheimoihin. Astorin retkikunta sai tuta aikaisemman Lewis ja Clarkin tekojen väkivaltaisia jälkiseuraamuksia. Unohtamatta itse John Astoria. Hän oli luokattoman rikas: on arvioitu että kuollessaan hänen omaisuuden arvo oli 20 miljoonaa dollaria, joka nykyrahassa nostaa hänet Yhdysvaltojen historian neljänneksi rikkaimmaksi. Hänellä oli pettämätön bisnesvainu jonka ansiosta hän ei pelkästään haalinut valtavan turkisimperiuminsa mutta hän näki vuosia aikaisemmin Manhattanin arvon ja ostikin siitä isoja osia jonka ansiosta hänen vaikutus on edelleen näkyvissä New Yorkissa. Bisnesvainun lisäksi hän oli myös Jeffersonin tapaan todellinen visionääri joka näki Yhdysvaltojen suunnattomat mahdollisuudet lännessä, vuosikymmeniä ennen kuin lännen todellinen valloitus alkoi. 

Astoria istuu hyvin kirjahyllyyn Stephen E. Ambrosen Undauted Couragen opuksen viereen joka kertoo juuri Lewis ja Clarkin retkikunnan tapahtumista ja se meneekin lukujonossa kärkikahinoihin.

Seuraavana sitten onkin vuorossa elämäni ensimmäinen Bernard Cornwell jonka mittavasta tuotannosta Azincourt tuntuu olevan hyvä lähtopiste.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Valkokankailta

Siitä onkin aikaa kun viimeksi postasin mitään elokuvista, no nyt siihen tulee muutos. Jos unohdetaan kaikki loputtomat supersankarielokuvat ja tietysti massiivisesti vyörytetty Star Wars niin tulossa on myös neljä ainakin allekirjoittanutta kiinnostavaa elokuvaa sekä yksi dokumentti.

Alkuvuodesta päivänvalon näkee Quentin Tarantinon The Hateful Eight joka tuo noh, Quentin Tarantinon näköisen westernin missä lumimyrsky kokoaa kahdeksan muukalaista pienen postivaunuaseman suojiin. Ennakko-odotukset ovat korkella kun näyttelijöinä ovat mm. Disney-veteraani Kurt Russell ja liuta Tarantinon luottonäyttelijöitä Tim Roth, Michael Madsen ja tietysti Samuel L. Jackson.


Terrence Malickin elokuvat ovat aina vedonneet minuun jotka jo visuaalisesti säväyttävät katsojan paikalleen. Ohjaaja joka karttaa tiukasti julkisuutta on tehnyt elokuvan Hollywood-koneiston sieluttomasta todellisuudesta ja jos ohjaaja on tuiki tuntematon, suosittelen lämpimästi vaikka elokuvia Thin Red Line tai Tree Of Life. Malickin pitkään uraan mahtuu monta loistavaa elokuvaa.

Alejandro González Iñárritun ohjaama Birdman putsasi Oscar-pöydän viime vuonna ja tulevina vuosina ohjaajan on varmasti Oscar-kisailuissa jos tulevaan The Revenant elokuvaan on uskominen. Elokuvassa Leonard Di Caprio esittää 1800-luvun alkupuolella oikeasti elänyttä tutkimusmatkailijaa ja turkismetsästäjää Hugh Glassia mutta kun kyseessä on yli 100 miljoonan dollarin budjetin Hollywood-tuotanto, "Inspired by true events" on hyvin hyvin joustava käsite. Itseäni tämä elokuva kiinnostaa historiallisesta perspektiivistä koska yöpöydän kirja Astoria: John Jacob Astor and Thomas Jefferson's Lost Pacific Empire käy läpi samaa ajanjaksoa turkiskauppoineen ja nuoren Yhdysvaltojen kasvukipuineen. Yhdysvaltojen pohjoiset sisämaat olivat 1800-luvun alkupuolella todellakin "käymättömiä korpimaita" jotka odottivat valtavista haasteista huolimatta ottajaansa. Itärannikolta ei tarvinnut mennä montaa sataa mailiä länteen kun vastaan tuli mahtavat Appalakit tai kaakkois-osien vasta ostetut Louisianan villit suoalueet. Kiehtova historiallinen ajanjakso kuitenkin kaikin puolin. Elokuvasta on jo kuultu sen askeettisista teko-olosuhteista jotka vetivät koko kuvausryhmän koville unohtamatta internetin hullua huhua että kuvausten aikana Di Caprio joutui karhun raiskaamaksi. Hah, kiesus.

Vaikka Adam McKayn elokuva The Big Short yhdessä pääosassa on Christian Bale (taas) niin elokuva perustuu yhdysvaltojen lähivuosien rahoitusmarkkinoiden mädännäisyyttä ansiokkaasti pöyhineen Michael Lewisin kirjaan. Elokuva kertoo pankki- ja rahoituslaitosten aiheuttamasta asunto- ja finanssikriisistä jonka jälkimainingeista mekin täällä pohjolassa nautitaan. Michael Lewisin Flash Boys on kirja joka kannattaa mielestäni kaikkien lukea. Ehdottomasti.

Kingdom Of Shadows on Bernardo Ruizin ohjaama dokumentti Yhdysvaltojen ja Meksikon välisestä huumesodasta joka on nostaa omalta osaltaan yleisön tietoisuuteen vuosikymmeniä kestäneen huumesodan vaikutuksia molempien maiden kansalaisiin. Dokumentissa seurataan huumesotaa kolmen ihmisen kautta. Mukana on teksasilainen karjatilallinen joka päätyi vankilaan huumesalakuljetuksesta, Haastatteluissa on myös entinen Homeland Securityn viranomainen joka kertoo mm. Los Zetas-ryhmittymän kasvusta ja kolmantena meksikolainen nunna joka on käynyt omaa sotaansa paikallisia viranomaisia vastaan selvittäessään kadonneiden ihmisten ja perheiden kohtaloa oman henkens uhalla. Varmasti vaikuttava dokumentti.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Three-Body Problem

Siitä onkin jo jokunen kuukausi aikaa kun luin viimeisen tieteisfiktiokirjan ja joten oli jo aika aloittaa uusi trilogia. Kirjasarjat tuntuu olevan ihan yleisesti meikäläisen nykypäivän vitsaus; niitä vaan tulee aloitettua ja nytkin on useampi menossa. Se edellinen John Scalzi:n Old Man's War-sarjan Ghost Brigade oli jälleen kerran tasaisen tyylikästä ja huumoripitoista Scalzin tieteisfiktiota mutta Cixin Liu:n (eng. versio nimestä, kiinalaisittain Liu Cixin) The Three-Body Problem lyö pitkästä aikaa lukijan ns. kovan tieteisfiktion ääreen. Scalzin tapaista kevyttä vaihetta ei kirjasta löydy vaan mystinen tarina heittää lukijan syvälle eri luonnontieteiden maailmaan. Tarinassa vilisee nanoteknologiaa, fysiikkaa, kvanttimekaniikkaa, galaksia halkovia protoneja ja 450-vuoden päässä siintävä ihmissivilisaation tuho ja tietenkin Three-Body Problem -virtuaalipeli. Cixin Liu on luonut monisyisen ja omaperäisen tieteistarinan joka kasvaa ja kasvaa loppua kohden. 

En ala enempää spoilaamaan yhtä lähivuosien parasta tieteisfiktiotarinaa vaan suosittelen hyppäämään vajaa 400-sivuisen hengästyttävän tarinan kelkkaan josta on jo myös käännetty toinen osa The Dark Forest. Ja luonnollisesti tästä on myös tulossa elokuva ensi vuonna. Onneksi ei amerikkalainen vaan kiinalainen.

Seuraavaksi sitten vuoroon tulee Peter Starkin kirjoittama Astoria: Astor and Jefferson's Lost Pacific Empire: A Tale Of Ambition And Survival On The Early American Frontier.

lauantai 24. lokakuuta 2015

The Wright Brothers

Yhdysvaltalaisella veteraanihistorioitsijalla David McCullough:lla on vaikuttava kirjallinen ura jonka aikana miehen hyllyyn on tullut mm. kaksi Pulitzer-palkintoa, kaksi National Book Awardia ja valtiolta saatu Presidental Medal of Freedom. Hyllyssä on myös liuta muita vaikuttavia palkintoja ja kunniamainintoja.

McCulloughin tuotannosta on pakko nostaa esille vuonna 1993 julkaistu teos Truman, yhdysvaltojen 33. presidentistä Harry Trumanista joka toi historioitsijalle ensimmäisen Pulitzer-palkinnon. Toinen Pulitzer napsahti vuonna 2001 teoksella John Adams joka nimensä mukaan oli syväluotaava historiikki yhdysvaltojen 2. presidentistä ja jonka pohjalta myös Tom Hanks tuotti laadukkaan minisarjan HBO:lle. Näiden myyntihirmujen lisäksi tuotannosta löytyy myös muita historiallisesti kiehtovia teoksia, joista voisin mainita esimerkiksi vuonna 1972 julkaistu The Great Bridge joka kertoo New Yorkin maamerkin Brooklyn Bridgen, aikansa pisimmän riippusillan tarinan. Unohtamatta 1776 joka kertoo yhdysvaltojen vapaussodan alkuvaiheista. The Wright Brothers on historioitsijan tuorein julkaisu, ja se tarttuikin sopivasti matkaan kesäreissulta yhdysvalloissa paikallisesta kirjakaupasta muiden kirjojen matkaan.

Vaikka veljekset Orville ja Wilbur Wright, Daytonin (Ohio) polkypyörämekaanikot olivat ensimmäiset ihmiset jotka rakensivat ja lensivät ensimmäisenä toimivalla lentokoneella, heidän työnsä perustui kuitenkin pitkälle heitä aikaisemmin lentokone-konseptia kehittäviin keksijöihin. 1890-luku oli kulta-aikaa lentämisestä haaveilijoille ja monet kuten Chicagolainen insinööri Octave Chestnutt olivat pitkällä omilla liituritesteillään ja Octaven tapaiset innovaattorit veivätkin pitkälle ilmailutekniikka. Wrightin veljekset olivat kuitenkin ensimmäiset jotka yhdistivät onnistuneesti siivet, moottorin ja toimivan ohjausjärjestelmän yhdeksi kokonaisuudeksi. Joulukuussa 1903 veljekset tekivät lopulta läpimurron Pohjois-Carolinassa kun useiden yritysten jälkeen Wilbur sai tehtyä 59 sekuntia kestävän lennon Flyer I -koneellaan.

McCulloughin sujuva tarinankerronta kertoo veljesten matkan aina kohtalaisen hyvin menestyvästä polkupyöräbisneksestä (elettiinhän polkupyöräin kultaikaa) kohti orastavaa kiinnostusta lentämiseen. Wrightin perhe oli jo itsessään mielenkiintoinen talous. Isä oli osavaltiota kiertävä piispa joka ei aikalaisten tapaan puskenut lapsia kohti konservatiivista elämää vaan rohkaisi lapsiaan ajattelemaan ja tutkimaan maailmaa. Isän kirjahylly oli nälkäisellä nuorelle mielelle kuin aarreaitta. Se pursui luonnontieteitä, historiaa, arkkitehtuuria ja veljekset olivatkin itseoppineita monellä elämän- ja tieteenalueella.

Ilman mitään teknistä tai akateemista koulutusta veljekset hyppäsivät hitaasti kehittyvän ilmailun pariin. Idea ihmisen lentämisestä siivillä oli jo pitkään tyrmätty julkisuudessa kuolleena ja typeränä ideana mutta Orville ja Wilbur jatkoivat vuosia kokeilujaan ja hioivat konseptiaan.

Mitä sitten tapahtui kun läpimurto tapahtui? Ei oikeastaan mitään. Paikallinen lehdistö ei kiinnostunut maailmaa muuttavasta läpimurrosta, ei edes kansallinen lehdistö. Todellinen kiinnostus heräsi Atlantin toisella puolella ja tulevien kuukausien ja vuosien myötä Wrightin lentokone lensi enemmän euroopassa kuin yhdysvalloissa.

Pysäyttävintä kirjassa on se vaikutus minkä lentokone sai aikaan Wrightin veljesten promokiertueilla. Kirjailija kuvaa kuinka veljesten lentonäytökset keräsivät käytännössä satojen tuhansien katsojajoukot. Euroopassa kuumailmapalloilu oli tuttua mutta laite jolla pystyi lentämään haluaamaansa suuntaan ja vielä "hurjalla" nopeudella oli jotain uutta mitä nykyihminen ei voi kuvitella. Itselläni kirjan edetessä oli huvittavaa lukea kuinka veljekset miettivät missä muualla kuin Pohjois-Carolinan pitkillä hiekkarannoilla lentokonetta voisi lennättää, itsellä tuli automaattisesti mieleen "no lentokentällä tietenkin" mutta eihän sellaisia vielä edes ollut. Muita pysyvästi mieleen jääneitä tapauksia oli kuinka veljekset lensivät Pariisin yllä tai New Yorkissa koneella veljekset kiersivät Vapauden Patsaan joista kaikista löytyy kirjassa kuvat.

Lopulta veljesten läpimurron myötä ilmailu otti jättiharppauksia ja liikemiehinä veljekset joutuivat myös loputtomiin käräjöinteihin puolustaessaan patenttejaan. Äärimmäisen kiehtova kirja yhdestä viime vuosisataa mullistavista keksinnöistä ja hieno esimerkki kuinka mielikuvitus ja raudanluja fokus tehdä jotain erilaista voi muuttaa maailmaa.

Tästä kirjasta alkanee oma historiasarjani johon tulee mukaan muita tarinoita innovaattoreista. Sarjan toisena tulee olemaan Henry Ford. Mutta seuraavana on jo yöpöydälle asettunu elämäni ensimmäinen kiinalainen scifi-kirja: Cixin Liun Three-Boby Problem.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

The Cartel

Don Winslow:n Power of the Dog oli piinaavan tehokas pilotti Yhdysvaltojen ja Meksikon välisestä loputtomasta huumesodasta. Kuin promona Power of the Dog:lle ja tälle nyt kesällä julkaistulle jatko-osalle, Netflix ampui tässä kuussa eetteriin Chris Brancaton, Carlo Bernardin ja Doug Miron läpeensä kehutun Narcos-sarjan joka kuvaa samaa maailmanlopun maisemaa.

The Cartel jatkaa siitä mihin Power of the Dog jäi. DEA-agentti Art Kellerin ensimmäiset kolmisenkymmentävuotta huumesodan syövereissä on takanapäin ja loppuunpalanut virkamies on vetäytynyt syrjäisen luostariin mehiläisten pariin. Toisaalla vangitty Adán Barrera, Art Kellerin arkkivihollinen ja huumeimperiumin ylipiru, saa junailtua itselleen siirron meksikolaiseen vankilaan. Joulupäivän illallinen ja dramaattinen vankilapako pistää tarinaan isomman vaihteen silmään.

Kirjaa on jo kehuttu sen realistisuudesta missä fiktio sekoittuu brutaaliin meksikolaiseen todellisuuteen. Art Keller juoksee tässäkin kirjassa kuin mielipuolinen verikoira Adán Barreran perässä epäonnisesta väijytyksestä toiseen, ja vuosien saatossa ei pelkästään Barreran vaan myös Kellerin vastaan nousee uusi nykypäivän valtava huumeteollisuuden lähes apokalyptinen todellisuus: eri kartellit pistävät peliin omat ammattiarmeijansa jotka eivät säästä keinoja tai sivullisia uhreja saavuttaakseen haluamansa. 

Kirja nostaa Meksikon osalta surullisen faktan esille: jos katsotaan kirjan rinnalla faktoja niin esimerkiksi Meksikoa vuosina 2006-2012 johtaneen presidentin Felipe Calderónin virkakauden aikana raportoitiin vähintään 60 000 huumesodan uhria, vuoteen 2013 mennessä uhriluku on räjähtänyt yli 120 000 (!). Lukuisat huumekartellit jotka pitävät maata panttivankinaan löytyy myös Don Winslow kirjasta. Erityisesti kirjassa Barreran päävastustajaksi nousee pahamaineinen Los Zetas jonka ääribrutaali toiminta pistää lukijan pyörittelemään päätään. Loppupuolella viranomaiset ja Art Keller ymmärtävät että laillisin keinoin ongelmaa ei saada poistettua, ja syvällä Meksikon hallinnossa, totaalisen korruption saavuttamattomissa tehdään sama kuin tehtiin Kolumbiassa 1980-1990 -luvulla, armeija muodostaa tehokkaan tappokoneiston jonka tarkoitus ei ole saattaa rikollisia oikeuden eteen vaan tuhota huumebisneksen pelurit - lähes siinä onnistuen. Huumebisnes saadaan jälleen tasapainoon.

Surullisesta aiheesta huolimatta kirja on on hyvin kirjoitettu. Don Winslow nousee kirjoillaan James Ellroyn tasoiseksi isojen tarinoiden kirjoittajaksi joka osaa maalata isoja tarinoita ja Ellroyn tapaan kirja sivut täyttyvät henkisesti hajonneista ihmisistä jotka taistelevat selkeästi ylivoimaista vastustajaa vastaan ja vaikka tarina on pääosin hyvin synkkä niin se vetää lukijan tehokkaasti mukaan kuusisataisen sivuiseen painajaiseen.

Ja kuten arvata saattaa, kirjan ilmestyttyä kesällä, elokuvaoikeudet on jo myyty isolle elokuvastudiolle ja elokuva on jo suunnitteilla.

Seuraavaksi mennään sitten aivan toiseen suuntaan kun vuorossa on veteraanihistorioitsijan David McCullouch:n tuore The Wright Brothers.

lauantai 22. elokuuta 2015

Anansi Boys

Kirjallisuuden moniottelijan Neil Gaimanin Anansi Boys meni vauhdilla lentokoneessa ja rannalla. Mystiikan tummia sävyjä ja muinaisia mytologioita nykyaikaan ketterästi sekoittavan kirjailijan toisen romaanin lähtötilanne on jo ensimmäisestä kirjastaan tutun mystinen: Charlie "Fat Charlie" Nancy saa viestin että hänen isänsä on kuollut. Charlie on lapsuuden jälkeen pitänyt tarkoituksella etäisyyttä isäänsä jonka värikäs elämä piti sisällään mm. Charlien itsetunnon jatkuvaa latistamista, ja nyt aikuisena Charlielle selviää isänsä hautajaisissa että isäpappa olikin todellisuudessa muinainen länsi-afrikkalainen hämähäkkijumala Anansi. Mitä tähän voi sanoa? Bring it on! Sandmanin luoja on kattannut herkullisen tarinan lukijoilleen.

Charlien paluu kotimaisemiin kuumaan Floridaan paljastaa isästä uusia piirteitä ja taustoja kuten kuinka isä kuoli paikallisen juottolan karaokelavalle. Perheen vanhat ystävät kertovat myös Charlien mystisestä ennestään tuntemattomasta veljestä joka omaa Charlien isän "ominaisuuksia" ja joka lopulta ilmestyy Charlien Lontoon kodin ovelle ja kääntää Charlien suht harmaan tylsän elämän päälaelleen. Pala palalta Charlielle selviää kuka todellisuudessa hänen Dear Old Dad oikein oli. Häiriköivän, juopon ja naisia vikittelevän sovinisti-isän tarina kulkeekin vuosituhansia taaksepäin aina aikojen alkuun jolloin maailmaa hallitsivat muinaiset jumalat eläinten hahmoissa.


American Gods'n tapaan Neil Gaiman maalaa kirjassaan uskomattoman mielikuvituksellisen tarinan joka ainakin jaksoi meikäläistä ihmetyttää. Spottasin eräästä haastattelusta että Neil Gaimanin heikko kohta on juuri lähes jo aikojen hämärään kadonneet muinaiset jumaltarustot ja kuten ensimmäisessä kirjassaan niin tässä Anansi Boys'n tarinassa matka jatkuu saman aihepiirin parissa. Tarinan unijaksot ja muut trippaukset toivat kieltämättä mieleen myös Sandmanin painajaismaiset tapahtumat. Anansi Boys ("A-Nancy-Boys") on kaikinpuolin hyvin kirjoitettua hiukan vinksallaan olevaa fantasiaa. Suosittelen jälleen kerran.

Neil Gaiman on takuuvarmasti tekemässä vuonna 2016-2017 läpimurtoaan töllön puolelle kun Starz -kaapelikanavayhtiö on kovaa vauhtia siirtämässä American Gods -kirjaa TV-sarjan muotoon. Kirjan filmatisointia on kipparoimassa suositun Hannibal-sarjan luoja Brian Fueller.

Seuraava on jälleen kerran aivan jotain muuta kun odotettu Don Winslow jatko-osa The Power of the Dog:lle on jo ladattu Kindleen. The Cartel jatkaa Yhdysvaltojen ja Meksikon loputtoman huumesodan ruotimasta kun DEA-agentin Art Kellerin taistelu El Federació-kartellia vastaan jatkuu 2000-luvun puolella. Pari sataa sivua kuudestasadasta jo luettu ja ei voi kuin yhtyä James Ellroyn kommenttiin kirjasta:

"Don Winslow delivers his longest and finest novel yet in The Cartel. This is the War and Peace of dopewar books. Tense, brutal, wildly atmospheric, stunningly plotted, deeply etched. It’s got the jazz dog feel of a shot of pure meth!!”

Ei ole myöskään mikään yllätys että Fox on jo ostanut molempiin kirjoihin oikeudet 6 miljoonalla dollarilla ja Ridley Scott on ehdolla ohjaamaan The Cartel. Käsikirjoitusta rustataan jo itse kirjailijan ja Shane Salernon toimesta ja Art Kellerin rooliin on vahva ehdokas: Leonard Di Caprio.

The Power of the Dog on muuten jo suomennettu ja se löytyy Like kustannuksen valikoimasta nimellä Kuolleiden päivät.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

The Ghost Brigades

Kesäloman osalta on menossa viimeinen viikko ja paluu kotosuomeen on tehty. Pari viikkoa Yhdysvalloissa hurahti jälleen kerran kuin siivillä ja rentoutumisen merkeissä onnistuin myös lukemaan muutaman kirjan. Matkalaukkuun majoittautui myös kasa uusia kirjoja joista lisää tuonnempana.

Lomamatkaa varten latasin Kindleen mm. Joe Scalzin avaruusoopperasaagan Old Man's Warin toisen osan The Ghost Brigadesin joka jatkaa sotaisan ihmisrodun matkaa pitkin tähtitarhoja.

Old Man's Warin universumissa ihmiskunta on agressiivisen oloisesti laajentanut habitaattiaan pitkin aurinkokuntia ja jatkuvan laajentumispyrkimysten apuna on tietysti Colonial Defence Forces (CDF) joka on historiastaan oppinut että perusihminen ei pysty laittamaan kampoihin vastaan tuleville eksoottiselle alienroduille, joten teknologian avulla CDF:n sotilaat ovat geneettisesti kasvatettuja sotakoneita. Yksinkertaisesti selitettynä, CDF:ään liittyvät ovat yli 75-vuotiaita joiden tietoisuus siirretään tuoreisiin ihmisaihioihin jotka ovat päästä varpaisiin geneettisesti tuunattuna supersotilaita. Kirjasarjan ensimmäisessä osassa seurattiin 75-vuotiaan mainosmiehen John Perryn tarinaa kynäniekasta joka päätti siirtyä sotilaaksi eläköidyttyään mainosalalta. The Ghost Brigades jatkaa taasen sarjaa uudesta näkökulmasta.

Kirja alkaa kun CDF:n johdolle selviää että heidän yksi huipputiedemies tietoisuuden siirtämisen alalla Charles Boutin on siirtynyt vihollisen leiriin. Huonosti lavastetun kuolemansa jälkeen CDF huomaa että tiedemiehen tietoisuus on siirretty backuppina tietokoneelle joten CDF:n sotilasjohto tekee rohkean siirron ja päättää yrittää siirtää backupin uuteen ihmisaihioon, ja tämän myötä haluaa selvittää mitkä ovat tiedemiehen todelliset suunnitelmat ihmisrodun tuhoamiseksi. Charles Boutinin tietoisuus herääkin uudessa CDF:n erikoisjoukkojen kehossa Jared Dirac-nimisenä sotilaana..

Joe Scalzin tarina ottaa kirjassa täysin eri suunnan ensimmäisen osan jälkeen ja vaikka olin odottanut John Perryn tarinan jatkuvan niin The Ghost Brigades toimii kuitenkin todella hyvin. Tässä toisessa osassa vilahtaa ensimmäisestä osasta tuttuja hahmoja ja Charles Boutin/Jared Diracin "tuplahahmon" kehittymistä on mielenkiintoista seurata kun Charles Boutinin tietoisuus kuin pikku hiljaa kaivaa tietään tämän nuoren ihmisaihion todellisuuteen. Lopussa on luonnollisesti vastassa elämää isommat rähinät kun ihmiskunnan arkkivihollisrodut Rraey, Eneshan ja Obin ottavat mittaa CDF:n sotavoimista.

Mukavaa militanttiscifiä siitä pitäville kertakaikkiaan!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Herran tarhurit

MaddAddam-trilogian toisen osan lukeminen käynnistyi oikeastaan siitä kun havahduin Suomalaisessa Kirjakaupassa että tämän dystopia-sarjan viimeinen osa Uusi maa onkin jo myynnissä. Kirja lähti luonnollisesti mukaani ja loputtomasti järjestystä vaihtava lukujononi sai jälleen kerran taipua. 

Herran tarhurit jatkaa Oryx ja Crake aloittamaa tarinaa. Tällä kertaa ensimmäisen osan aloittamia tapahtumia seurataan ekofundamentaalisen ja askeettisesti elävän Herran tarhurit-ryhmän kautta jotka saarnaavat ruton tai "Vedettömän tulvan" tuloa ja ihmiskunnan tuhoutumista. Maailma on pitkälti Korporaatioiden hallinnassa jotka kilpaa bioteknisesti muokkaavat ravintoa ja eläinrotuja mitä mielikuvituksellisimpia muotoja ja kuten Oryx ja Crakessa jo nähdään ihmiskunnan kuollessa ruttoon, ihmiskunnan virkaa jää edustamaan kloonattuja, sinisiä ja ekologisesti parempia ihmisiä.

Kirjan päähenkilöinä eivät ole pelkästään Herran tarhurit ja sen karismaattiset johtajat vaan ytimessä seurataan kahden naisen Tobyn ja Renin elämää ryhmän parissa ja Vedettömän tulvan jälkeisen ajan selviytymistaisteluja. Molemmat naiset ovat kohtalonsa johdattelemana vaihtaneet kulutuyhteiskunnan Herran tarhureiden yhteisöön ja kirja kuvaakin suurimmaksi osaksi naisten elämää tarhureiden parissa. Ulkopuolinen yhteiskunta laukkaa kohti odotettua tuhoaan kun tarhurit pyrkivät varautumaan tulevaan vaalimalla ja palvomalla ympäröivää luontoa.

Mitä kirjasta jäi käteen? Itse pidin kirjan viipyilevästä tahdista ja ennenkaikkea kirjailijan onnistuneeista maailmanlopun kuvista joissa ihmiskunta kuin feidaa taustalle kun luonto ottaa jälleen omansa ruton jälkeen. Kuitenkin tuntui siltä että tarina hiukan sakkasi kirjan puolessa välissä mutta pääsi jälleen hyvään vauhtiin loppuosan selvitymiskamppailujen yhteydessä. Herran tarhurit osoitti että Margaret Atwood pysyy kirjahyllyssäni elegantilla tarinankerronnallaan ja Uusi Maa pääsee takuuvarmasti lukujonoon.

Seuraavaksi olen jo valmistautunut parin viikon lomamatkaan ja Kindleen onkin ladattu kolme kirjaa joista ensimmäinen John Scalzin The Ghost Brigades on hyvässä vauhdissa.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kirjallinen katsaus tulevaan, osa 2

Kun siirrytään tietokirjallisuuden ulkopuolelle niin lukujono alkaa pääsääntöisesti muodostumaan sähköisistä kirjoista. Tulevaa lomaa varten Kindleen on jo pakattu kolme hyvin erilaista kirjaa:

Neil Gaimanin American Gods oli sen verran vahva kokemus että yhtälailla fantasian reunoilla keikkuva Anansi Boys pääsi lomalukemiseksi. Tähän väliin pitää mainita että American Gods -kirjaa ollaan kovaa vauhtia filmatisoimassa TV-formaattiin. Syyllinen on HBO:n sisarkanava Starz ja sarjaa lähtee luotsaamaan Hannibal-sarjan kippari Bryan Fueller.

The Ghost Brigades on Joe Scalzin Old Man's War -scifisarjan toinen osa ja oli jo aika pistää tähän sarjaan vauhtia. Olen huomannut että näitä sarjoja/trilogioita on aivan liikaa allekirjoittaneella kesken..

Viimeisempänä eikä vähäisempänä on kovasti odotettu Don Winslow uunituore uutuus The Cartel jota on jo suitsutettu julkisuudessa. Se jatkaa Power of the Dog -kirjan tapahtumia.

Toisaalla, lukuvuoroaan odottaa Haruki Murakamin 1Q84 ja samanhenkinen Cloud Atlas, molemmat varmasti pirun mielenkiintoisia. Unohtamatta Jo Nesbø Harry Hole -sarjan kolmosta (Suruton). Kuitenkin tästä ryhmästä mielenkiintoni kohdistuu varmuudella Tallinnasta löytämääni Cormac McCarthyn The Border-trilogiaan joka on painettu kokonaisuudessaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Täytyy sanoa että tämä Everyman Edition koko trilogiasta on yksi parhampia kirjalöytöjäni piiitkään aikaan.

Scifi-rintamalla odottaa mm. Cixin Liun Three-body Problem, Iain M. Banksin Culture-sarjan pilotti ja tietenkin Ramez Naamin Nexus-trilogian Crux ja Apex. Tarkoitus olisi myös aloitella retromielessä nuoruudesta tutun William Gibsonin Sprawl-trilogia.

Palatakseni rikolliskirjallisuuteen, jonoon on myös uusina ilmestyneet Alan Glynnin Winterland ja Malcolm Mackayn Glasgow-trilogian pilotti The Necessary Death of Lewis Winter. Molemmat edustavat ns. kovempaa dekkarikirjallisuutta.

Eiköhän tässä riitä kirjoja hamaan tulevaisuuteen. Moni kirja jäi listaamatta mutta niistä sitten lisää joskus myöhemmin.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kirjallinen katsaus tulevaan

Q2/2015  kun on ohitettu niin ajattelin että pitänee vilkaista hiukan tulevaan, mitä siellä horisontissa näkyy - kirjallisessa mielessä. Alkuvuoden kirjasato on ollut perinteinen; noin 1 kirja kuukaudessa. Varsinkin kesäkuuta on hidastanut yksi lomaviikko ja työelämään liittyvä opiskelu joka veti lukutakin aika tyhjäksi tentin jälkeen. Tuntui että mikään kirja ei hetkeen kiinnosta. 

Lopulta tartuin Margaret Atwoodin Herran Tarhureihin johon päädyin kun Suomalaisesta tarttui mukaan kirjailijan tuorein suomennos Uusi Maa joka päättää MaddAddam-trilogian. No nyt kuitenkin tulevan kolmen kesäloman viikon kynnyksellä ajattelin summata mitä loppuvuoden osalta ajattelin lukujonottaa. Kirjoja on paljon joten jono venynee ensi vuoden puolellekin. 

Historia on lähellä sydäntä joten pistin pinoon ne kirjat jotka tod. näk. nousee lukujonoon tämän vuoden puolella. Monet uudet ja yhtä mielenkiintoiset kirjat jäivät pinosta joihin ehtii myöhemmin palata.

Pinon alimmaisena on painava Lohen sukua, yhteen teokseen puristettu henkilöhistoriikki Urho Kekkosesta jonka on kirjoittanut  juuri edesmennyt historioitsija Juhani Suomi. Presidentti Kekkonen on aina kiehtonut minua joka lähes diktaattorimaisesti ohjasi Suomen halki kylmän sodan arvaamattomien aikojen. Varmasti mielenkiintoinen opus.

Toinen suomalaista historiankirjoitusta edustava kirja on Markku Kuisman ja Teemu Keskisarjan Erehtymättömät joka ruotii suomalaista liikepankkihistoriaa. Aihe on enemmän kuin ajankohtainen nykypäivänä. 

Nathaniel Philbrickin The Last Stand: Custer, Sitting Bull and the Battle of the Little Big Horn jatkaa putkeani Yhdysvaltojen historian parissa. Valtio jonka suuntaan tulee ensi viikolla taas matkustettua pursuaa hyllymetreittäin mielenkiintoista niin suuren mittakaavan kuin paikallistason mikrohistoriaa.  

Timothy Egan on Philbrickin tapaan uusi kirjailijatuttavuus. The Big Burn: Teddy Roosevelt & The Fire That Saved America käsittelee vuoden 1910 suurta metsäpaloa joka raivosi Washingtonin, Idahon ja Montanan alueilla ja sen jälkeisista tapahtumista jonka myötä Yhdysvallat päätti perustaa United States  Forest Service -organisaation. Suuria tapahtumia ja äärimmäisiä uhrauksia.  

The Wolf Of Wall Street jatkaa Wall Street -sarjaani jonka aloitti Michael Lewisin pörssipaljastuskirja Flash Boys. Jordan Belfortin kirjoittama omaelämänkerta on jo julkisuudesta tuttu ei vähiten Martin Scorcesen elokuvan myötä. 

Viimeisenä, ei kuitenkaan vähäisimpänä Roy & Lesley Adkinsin The War of All the Oceans joka avaa tapahtumia Ranskan vallankumouksen jälkeen kun isot globaalit voimat kuten Ranska ja Englanti taistelivat merien herruudesta. Tällaiset kirjat aina herättävät sen pikku pojan allekirjoittaneen sisällä.

Seuraavassa postauksessa sitten listausta fiktiivisestä kirjallisuudesta. Adios!

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Last Argument of Kings

Sain vihdoin ja viimeinen Joe Abercrombien The First Law-trilogian päätökseen. Tuntuu että kaikenlaisia trilogia/saagoja on lukujonossa loputtomasti joten tuntuu helpottavalta saada yksi pois käsistä.

Trilogia kuhisee puoleensavetäviä hahmoja: sivuilta löytyy pohjoisen synkkiä sodassa kasvaneita barbaareita joita johtaa kirjan yksi päähenkilöistä Logen "Bloody-Nine" Ninefingers joka mielestäni nousi trilogian suurimmaksi hahmoksi. Toinen päähahmoista on  Sand dan Glokta, Unioinin inkvisaattori ja kiduttaja joka itse on aikoinaan kidutettu rujoksi ihmishahmoksi. Gloktaa voisi verrata GRRM:n Tyrion Lannisteriin joka on kuitenkin pyhäkoululainen dan Gloktaan verrattuna -  kaikki on sallittua jos valtakunnan etu sitä vaatii.

Tässä viimeisessä osassa velho Bayazin johtama retkikunta päättää etsintämatkansa, Unionin valtaistuimelle nousee yllättävä hahmo ja uusi kuningas joutuu todelliseen tulikokeeseen kun valtakuntaan tulvii vieraan vallan armeija. Logen ja hänen barbaarijoukkonsa jatkavat ikuista taisteluaa ja pääsevät toteuttamaan oman "Alamonsa" joka verisyydessään on omaa luokkaansa. Sand dan Glokta taasen raivaa tietään Unioinin vallan ytimessä ja päätyy monien värikkäiden vaiheiden jälkeen yllättävään asemaan.

Joe Abercrombie niputtaa kaikki juonikuviot nätisti yhteen ja päälle 600 sivuisen opuksen päättyessä tässä jää jopa kaipaamaan lisää hahmojoukkion tarinoita.. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, kirjailija on jo vihjannut uudesta First Law-trilogiasta, saa kuitenkin nähdä onko tulevassa trilogiassa tuttuja hahmoja. Moderni fantasiakirjallisuus on siis turvattu.

First Law:n jälkeen Kindle siirtyy tauolle ja pöydällä on jo Margaret Atwoodin Herran Tarhurit joka on odottanut liian kauan lukuvuoroaan.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Torakat

Uurastukseni Jo Nesbøn tuotannon osalta jatkuu kun vuorossa on julkaisujärjestyksessä toinen Harry Hole -romaani. Pirun hyvin kirjoitetun Lepakkomiehen jälkeen oslolaisen auktoriteetteja halveksivan ja viinaan menevän rikostutkijan lähtötilanne ei ole kehuttava. Norjan poliisijohto kaivaa sankarin paikallisesta juottolasta ja päättää pistää Holen lentokoneeseen. Vuorossa on ensimmäistä osaa vaikeampi ja julkisuusherkempi tapaus: Norjan Thaimaan suurlähettiläs on löydetty Bangkokista kuolleena veitsi selässä, keskeltä huorahotellia.

Nopeasti selviävä ja viinanpiruja vastaan taisteleva Harry Hole löytää itsensä Lepakkomiehen tapaan uudesta ympäristöstä jonka kulttuuri ja yhteiskunta heittävät rikostutkimuksen edetessä isoja kapuloita rattaisiin. Korkean profiilin tapausta jarruttavat niin paikalliset tahot, kotimaan politiikot ja julkisuuspaineet kun Norjan toivo puskee tutkimuksissaan eteenpäin. Rikostutkinnan lähtötilanne on valmiiksi kuin kytevä ruutitynnyri: kristillisen puolueen puoluekirjan omaava ex-suurlähettiläs löydetään tunnetusta paritushotellista, auton takakontissa on salkullinen lapsipornoa ja tapaukseen kytkeytyy vähintäänkin epäilyttäviä henkilöitä.

Jälleen kerran Harry Hole viinanpiruineen kuitenki tamppaa eteenpäin kuin mummo umpihangessa ja selvittää pala palalta tapahtuneen ja vähintäänkin perinteiseen dekkarihenkeen - kaikki ei ole siltä miltä aluksi näyttää. Tarinaan kietoutuu paikallista valtapolitiikkaa, vedonlyöntiä, kiinalaisia mafiosoja ja jopa katuporalla tehtävää hammastutkimusta. Jo Nesbø näyttää jälleen kerran (toisen kerran allekirjoittaneelle) kuinka hyvin tarinan saa luistamaan. Kirjan takakansi tuntui kuin varkain tulevan vastaan ja täytyy sanoa olevani jälleen kerran tyytyväinen valintaani. Varsinkin kirjan viimeinen oopiumhuuruinen kappale osoitti että kirjailijan seuraava teos Punarinta saattaa tulla aika nopeasti lukuvuoroon. Utmerket lesing!

Aasian painostavasta kuumuudesta siirrytäänkin seuraavaksi kohti Joe Abercrombien First Law-trilogian päättävään Last Argument of Kings -kirjaan joka on jo hyvää vauhtia lähes loppumetreillä.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Flash Boys: A Wall Street Revolt

Se on selvästi kesä taas tulossa kun lukutahti hiukan sakkaa, lukemisen varattu aikaa siirtyy kuin varkain muihin aktiviteetteihin. No kuitenkin sitä aikaa lukemiseen lopulta löytyy ja tällä kertaa lukujonon ohitti (taas kerran) Michael Lewisin Flash Boys: A Wall Street Revolt joka on puhtaasti tietokirjallisuutta ja nimensä mukaan keskittyy pääosin Yhdysvaltojen pörssimaailmaan. Kirja on ollut jonniin aikaa hankintajonossa ja innostuin tästä kun spottasin kirjan lentokentällä.

Michael Lewis on yhdysvaltalainen taloustoimittaja ja kirjailija joka on tehnyt jo liudan talouskirjoja ja hänen kynästään on lähtenyt myös amerikkalaista baseball-maailmaa pöyhivä Moneyball: The Art Of Winning Unfair Game josta on tehty myös Brad Pittin tähdittämä elokuvakin. 

Suurimman vaikutuksen on kuitenkin aiheuttanut juuri tämä Flash Boys, joka iskee suoraan talousmaailman sydämeen repien auki Wall Streetin osakemarkkinnat ja kuinka "normaalilla" pörssikauppaa käyvällä taholla ei ole mahdollisuuksia tehdä rehellistä kauppaa.

Kirjan äänenä toimii kirjailija itse ja hän avaa normaaleille kuolevaisille Wall Streetin osakekaupan saloja; miten ne toimivat, ketkä ovat suurimmat pelurit ja miten kaupankäynti vaikuttaa paikallisella sekä globaalilla tasolla. Kirjan keskiössä ja todellisena primus motorina toimii kuitenkin ryhmä Wall Streetin ammattilaisia jotka omassa työssään olivat huomanneet että osakauppa ei toimi niinkuin sen pitäisi - jotain oli pahasti vialla. Kirjailija itse tapasi ryhmän ja kirja käynnistyykin tehokkaasti ryhmän jäsenien omakohtaisina taustakertomuksina kuinka he huomasivat Järjestelmän epäoikeudenmukaisuuden. Kaikki varmasti muistaa New Yorkin Wall Streetin hektisen pörssilattian jokapuolelle säntäilevine myyjine ja ostajineen joita ympäröi valtava määrä näyttöjä jotka suoltavat ulos yritysten osakedataa.

Nykypäivän todellisuus on kaukana tästä mielikuvasta. Todellinen "Wall Street" on 37 tuhannen neliömetrin konesalissa New Jerseyssa ja sen ympäristössä. Kaupankäyntiä ovat dominoineet (kirjan julkaisuun asti) ns. High-Frequency Trading-kaupankäyntiin (HFT) erikoistuneet yritykset. HFT-kauppaan erikoistuneet yritykset ovat pystyneet käärimään valtavia määriä rahaa hoitamalla siivut osakekaupoista käyttämällä pitkälle kehitettyjä algoritmipohjaisia sovelluksia joiden ansiosta perinteiset asiakkaat ovat jääneet altavastaajiksi. Kirja meneekin tässä kohdin hyvin tekniseksi joten summaan sen ainoastaan sanalla nopeus. Kun haluat esim. ostaa perinteisellä tavalla osakkeita tietokoneella, laittamalla tilauksen sisään niin kirjan mukaan kaikki perustuu nopeuteen. Nykypäivän markkinat muuttuvat valtavalla nopeudella ja kirjassa puhutaankin mikrosekunneista ja niiden tuomasta eduista muihin kilpailijoiden nähden, Kirjan ensimmäinen henkilökuvaus koskeekin ehkä ensimmäistä meklaria joka hoksasi tämän edun: mitä suorempaa tietä pystyt olemaan yhteydessä markkinoihin se myös tuo kilpailuetua. Ja tämä henkilö kerääkin useamman sadan miljoonan starttirahan ja vetää oman kuituyhteyden suoraan pörssisaliin, ja vuokraa valokuituyhteyksiä muille Wall Streetin toimijoille hyvään hintaan. Meklarin kertomukset myyntireissuista pankkeihin onkin herkullista luettavaa; useat eivät usko kuulemaansa kun meklari selittää miksi heidän kannattaa tähän sijoittaa ja osa ottaa riemusta kiljuen osaa projektiin. Kirjan alun jälkeen lukija ei voi kuin pyöritellä päätään ja päivitellä tapahtumia, ja itse ainakin piti googletella kirjan todenperäisyyttä, sen verran käsitys ihmisluonnosta sai kolauksia. Kirjan voisi surutta summata kahteen sanaan Nopeus ja Ahneus.

Kirja jatkaa henkilökuvauksista ryhmän rämäpäiseen ideaan luoda oma pörssi (joka on mahdollista) ja tasata ns. peliä tappamalla tämä nopeus-aspekti HFT-firmoilta jotta peli on reilumpi. Ja se näyttää kirjan loppuun mennessä onnistuvan; osakekauppa siirtyy osittain kulkemaan ryhmän perustaman pörssin kautta kun isoimmat pankit vakuuttuvat HFT-kaupan tuomasta epätasapainosta ja pelkona on tietenkin että globaalikauppa kokee lähitulevaisuudessa kohtalokkaan romahduksen. Herkullisia yksityiskohtia ei myöskään puutu ryhmän nerokkaista ideoista pistää osakekauppa rehellisemmäksi. Ryhmä mm. niputtaa 30 mailia valokuitua pieneen laatikkoon jotta algoritmien tuoma nopeus pienenee versus perinteisten pelurien rinnalla.

Mutta kaikkein mielenkiintoista on se mitä tapahtui kun tämä kirja julkaistiin vuonna 2014. Kaksi viikkoa julkaisusta New Yorkin yleinen syyttäjä aloitti tutkimukset koskien HFT-yrityksiä jotka pystyivät tekemään tehokasta kaupankäyntiä lähes valonnopeudella ja tutkimusten kohteeksi joutui myös 60 yksityistä ja julkista pörssiä jotka olivat pelissä mukana. Nopeasti tämän jälkeen Yhdysvaltojen oikeusministeriö, FBI ja SEC (Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoita valvova elin) aloittivat omat tutkimukset. Oikeutta on tähän päivään asti käyty ja tuomioita on jaettu kun kirjan esiin tuoma epärehellinen peli on tullut julki. The Game is Rigged onkin kirjan surullinen sanoma niille jotka haaveilevat tuottoisasta pörssikaupasta Yhdysvalloissa.

Kirja on äärimmäisen kiehtovaa luettavaa ja kirjailija pystyykin hienosti avamaan pörssimaailman verhoja meille kuolevaisille. Vaikka kirja viliseekin ammattijargonia, kirjailija ymmärtää pysähtyä ja selittämään lukijalle tarkemmin mitä ammattitermistö tarkoittaa.

Luettuani kirjan viimeisen sivun, mieli teki tarttua hyllyssä lukuvuoroaan odottava Jordan Belfortin elämänkertaan The Wolf of Wall Street joka jatkaisi luentavasti tällä diabolisen ahneudeuden tiellä. Jo Nesbøn kirja voitti kuitenkin tämän kisan.

torstai 14. toukokuuta 2015

Shovel Ready

Havahduin tämän Adam Sternberghin Spademan-sarjan pilotin kohdalla kuinka monta kirjatrilogiaa/sarjaa meikäläisellä on vaiheessa. Varsinkin scifin ja fantasian osalta niitä vaan on. kele.

Shovel Ready oli jälleen yksi eKirja joka tuli imaistua Kindleen Amatsoonin valikoimista. Se taisi keikkua jollain TOP-listalla ja hintakin oli suopea tilanteelle (muistaakseni alle $10 USD).

Tämän newyorkilaisen lehtimiehen Adam Sternberghin esikoinen tutustuttaa lukijansa Spademan -nimiseen henkilöön jonka ammattina on ei-toivottujen ihmisten hävittäminen. Spademan toimi aikaisemmin roskakuskina kunnes hänen kotikaupunkinsa New Yorkin Times Squarella räjäytettiin radiologinen pommi (ns. likainen pommi) jonka myötä hänen vaimonsa menehtyi. New York on suurimmalta osiltaa hylätty ja sinne jääneet asukkaat yrittävät selviytyi enemmän Mad Maxin lavasteita muistuttavassa miljöössä. Wall Streetin raharikkaat ja muut varakkaat ovat joko poistuneet kaupungista tai siirtyneet fyysisestä maailmasta rahvaiden internetin rinnalle rakennettuun virtuaalimaailmaan missä kaikki on hieman paremmin.

Aloitettuani kirjan, jonka aloitus oli suht tavanomainen ja tylsä unohtamatta hyvin perinteistä dystopia-skenaariota, itseltäni pääsi henkinen haukotus. Mutta kun kirjailija heitti tarinaan mukaan Spademanin uuden targetin, joka oli raskaana oleva nuori tyttö ja megalomaanisen ultrarikkaan evangelistan niin tarina sai kuin saikin uutta puhtia ja teksti alkoi juoksemaan positiivisempaan suuntaan. Mitä pidemmälle tarina kulki alkoi myös kehystarinan luiden ympärille tulemaan läskiä ja tuhoisien tapahtumien taustat selkeni ennen odotettua loppurytinää. 

Kirja ei niinkään ollut huono - ehkä enemmänkin keskinkertainen. Kirjailija osaa selkeästi kirjoittaa ja hänen sujuvasta humoristisesta dialogista tuli auttamatta mieleen loistava John Scalzi. Shovel Ready on jossain määrin saanut myös myyntiä ja Spademan-sarja onkin jo saanut toisen osan Near Enemy missä Spademan on jo saanut uuden asiakaskomennuksen ja uusi haasteita. En kyllä osaa vielä sanoa meneekö lukujonoon joka jo valmiiksi pursuaa vielä kiehtovampia kirjoja.

Seuraava onkin vuorossa sukellus Wall Streetin maailmaan kun työmatkalta tarttui mukaan jo valmiiksi "osta"-listalla ollut Michael Lewisin Flash Boys: A Wall Street Revolt.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Perfidia

James Ellroyn kirjoja tulee aina odotettua valtavalla mielenkiinnolla koska hän on kirjailija joka on nostanut amerikkalaisen rikolliskirjallisuuden aivan omalle tasolleen. Ellroyn tuotannossa Yhdysvaltojen historiaa revitään väkivaltaisesti auki ja heitetään lukijan silmille verisellä vimmalla. Kaikki ovat korruptuneita - pahat ovat pahoja ja hyvät vielä pahempia yhteiskuntastatuksesta riippumatta ja hän ei ole turhaan yksi myydyimpiä rikolliskirjailijoita maailmassa. Kirjailijan tunnetuin ja laajin teossarja on ns. L.A.-kvartetti joka kuvaa 1940-1950-lukujen Los Angelesia joiden pääosissa ovat ytimeen asti korruptoituneet poliisit jotka kutovat ja sekaantuvat monimutkaisiin juoniin.

Ellroy on kirjoittanut myös toisen yhtä mielenkiintoisen Alamaailma nimellä kulkevan trilogian jonka ytimessä tarinaa vie eteenpäin mafia ja Yhdysvaltojen valtapolitiikka 1950-1970-lukujen maisemissa (jonka päätösosasta Blood's a Rover löytyykin arvioni). Kuuba, JFK ja lopulta ed. mainitun salamurha kruunaa L.A.-kvartetin sielunveljen.

Perfidia avaa uuden L.A.-kvartetin joka juoksee alkuperäisen kvartettisarjan rinnalla. Kirjan kärjessä toimii alkuperäisestä kvartetista tuttuja hahmoja mm. diabolinen ja keinoja kaihtamaton Benzendrineä (nyk. amfetamiini) karkkimaisesti naposteleva LAPD:n ylikonstaapeli Dudley Smith. Kuvankaunis miestennielijä Kay Lake joka tanssahtelee jälleen lain molemmin puolin, mukana on myös L.A. Confidental -romaanista tuttu William H. Parker III, alkoholisoitunut LAPD:n poliisikapteeni joka taistelee omien demoniensa kanssa. Tarinan ympärillä vilisee lisäksi liuta tuttuja hahmoja alkuperäisestä L.A.-kvartetista.  Perfidian keskushahmoksi kuitenkin nousee nuori uranousua tekevä rikospaikkatutkija Hideo Ashida joka yrittää ratkoa outoa perhesurmaa joka lopulta osoittautuu osaksi paljon isompaa tapahtumaketjua.

Perfidia tapahtumien keskiössä on brutaali perhesurma jonka ympärille Ellroy kutoo jälleen kerran vaikuttavan juonikuvion jonka osaset koostuvat aina Pearl Harbourin hyökkäyksestä, häikäilemättömistä maakaupoista, japanilaisperäisten internoinnista ja luonnollisesti myös Los Angelesin ytimeen asti uppoavasta korruptiosta. Tarinan hahmot ovat jälleen Ellroyn tyylille tuttua synkkääkin synkempää kastia, ja jopa tarinassa vilahtavat lukuisat julkimotkin omaavat vähintäänkin kyseenalaisia taipumuksia. Nimiä mainitsematta niin kaikille tututkin elokuvatähdet ovat vähintään jossain päihdekoukussa tai jonkin eksoottisen synkän perversion harrastajia.

Tarinan kerronnan ja historian elävöittämisen Ellroy kuitenkin osaa. Kirja pursuaa 1940-luvun tapahtumia ja lukija (jälleen kerran) tuntuu kuin siirtyvän Enkelten Kaupungin kaduille seuraamaan varjoisemman puolen tapahtumia. Kirjan parasta antia on kuitenkin LAPD:n absurdit toimintatavat. Rikoksia tehdään ja ratkotaan poliittisten ja hyvin korruptuneista lähtökohdista. Näissä tilanteissa Dudley Smith nousee omalle tasolleen, joka saattaa hetken mielijohteesta amfetamiinipäissään teloittaa kaduilla syyttömiä ja pystyy samalla pyörittämään aikamoisen monimutkaisia "sivubisneksiä". Kirjan alkupuolen Pearl Harbourin hyökkäys syöksee kaupungin jonkinlaiseen helvetin esikartanoon kun sodan tullessa kotirintamalle, viranomaisilta lähtee hanskat kädestä ja kaikki on vapaata riistaa.

Perfidia on jälleen sellainen kirja Ellroylta että lukijasta tuntuu kuin seuraisi lähestyvää pyörremyrskyä. Vaikuttava kirja.

Loppuun on pakko laittaa pätkä Curtis Hansonin vuonna 1997 ohjaamasta L.A. Confidential -versiosta joka antaa aika hyvän kuvan Perfidian tunnelmista.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

George Washington's Secret Six

Scifin ja kaiken muun sekaan on hyvä pistää välillä mielenkiintoisia historiakirjoja. Tämä kirja aloittanee allekirjoittaneella Yhdysvaltojen 1700-1800 -vuosisatojen koluamisen ja ensimmäisenä on vuorossa Brian Kilmeaden ja Don Yaegerin George Washinton's Secret Six: The Spy Ring That Saved The American Revolution. 

Kirja tarkastelee vasta itsenäisiksi julistautuneiden Iso-Britannian siirtokuntien myrskyisiä ensi askeleita. Kun 2. heinäkuuta 1776 kolmetoista siirtokuntaa hyväksyivät Philadelphiassa itsenäisyysjulistuksen, siitä seurasi pitkä vapaussota jonka vastapuolina olivat Ison-Britannian kokenut sotakoneisto ja George Washintonin johtama siirtokuntien armeija. Sodan alkaessa nuori Yhdysvallat olivat vastaanottavana osapuolena kun Iso-Britannia päästi irti armeijansa.

Syyskuussa 1776, Ison-Britannian armeija sai läpimurron tekemällä 12 000 miehellä mittavan maihinnousun Manhattanille ja siten saivat hallintaansa strategisesti tärkeän New Yorkin. Tämä oli omalta osaltaan käännekohta George Washingtonin sotasuunnitelmissa ja hän päätyikin toteamaan että vapaussotaa ei voiteta pelkällä armeijalla vaan tarvittiin myös toisenlaisia suunnitelmia kampittamaan ylivoimainen vihollinen. Siten syntyi sotilasvetoinen mutta rohkeiden siivilipatrioottien toteuttama Culper Ring.

Culper-ryhmän tarkoitus oli tuottaa siirtokuntien armeijalle sotilastiedustelua punatakkien liikkeistä. Ryhmän johtoon Washington valitsi nuoren ja kyvykkään upseerin Robert Townsendin ("Samuel Culper Jr.")  ja ensimmäiseksi vakoojaksi nousi 27-vuotias lakimies Abraham Woodhull ("Samuel Culper Sr."). Lopulta kaksikon ympärille rakennettiin kuuden vakoojan ryhmä jotka kommunikoivat viiden vuoden ajan mm. koodatuilla kirjeillä ja  sanomalehtiartikkeiden kautta, ja siten tuottivat arvokasta tiedustelutietoa New Yorkin ja sen ympäröivien alueiden miehitysjoukkojen liikkeistä. Kuusikon jäsenenä oli myös nainen, joka soluttautui New Yorkin yläluokan brittipiireihin. Naisen koodinimen "355" takana olevaa oikeaa nimeä ei tiedetä edelleenkään.

Kirja sisältää Culper-ryhmän toiminnan tapahtumat kronologisessa järjestyksessä, aina George Washingtonin ryhmän perustamisesta vapaussodan jälkiaikoihin kun nuoren valtion armeijan johto ratsasti New Yorkin läpi voitonparaatissa. Sodan jälkeen nämä rohkeat siviilit jatkoivat elämäänsä ilman mitään suosionosoituksia, ilman paraateja tahi mitaleja. Vasta 1900-alussa tehtiin perusteellisempi historiantutkimus Culper-ryhmän toiminnasta, ja kirjan kirjoittajien mukaan mm. CIA:n peruskoulutuksessa käydään läpi tämän rohkean ryhmän vaiheita. Ja löytyy jopa patsaskin kansallisen tiedusteluviraston pihasta, joka on omistettu Nathan Halelle joka yritti ensimmäisenä tehdä Washingtonin toimesta sotilastiedustelua mutta jäi nopeasti kiinni ja myös brittien toimesta hirtettiin. Laadukas historiankirja aikalailla pienestä historianpalasesta mutta joka kuitenkin vaikutti paljon nuoren Yhdysvaltojen irtautumiseen Ison-Britannian ikeestä.

Kirjan aihe tarttui itse asiassa mieleeni nähtyäni aikaisemmin tänä vuonna laadukas TV-sarja Turn: Washington's Spies ensimmäinen tuotantokausi joka perustuu toisen kirjailijan samaan aiheeseen.


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

The Machine

The Machine oli kiehtova lukukokemus ja siitä kiitos Sivukirjaston suuntaan josta kirjailijan nimi jäi mieleen. Voin sanoa että kirjan tunnelma on yhtä synkkä kuin viereinen kansikin. Sodista ei palaa pelkästään fyysisesti haavoittuneita sotilaita vaan myös henkisesti särkyneitä veteraaneja. Näin on ollut maailman sivu niin kauan kuin ihminen on sotinut.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuden Englantiin. Maailma kärsii ilmastomuutoksen äärisääilmiöistä ja kuten omana aikanamme sodat pitävät kansoja kiireisinä. Kirjan tulevaisuuden sodista palaavien miesten henkiseksi avuksi on kehitetty The Machine, laite joka "parantaa" nuorien veteraanien särkyneitä mieliä. Laite on tallentanut sotiin lähtevien miesten muistoja jotka sitten yritetään palauttaa veteraanien palatessa kotiin. Etelä-Englantilaisen Bethin aviomies Victor on myös palannut sodasta mutta on ollut sairaalassa vegetatiivisessa tilassa jo vuosia. Vuosien aikana The Machine on lailla kielletty koska laitteen käyttö on todettu haitalliseksi. Tämä ei kuitenkaan estä Bethin suunnitelmia koska hän haluaa miehensä takaisin elämäänsä. Kirjan alkutahdeilla Beth ostaakin laitteen vanhan version internetistä ja tästä alkaa suht painostava taival kohti Victorin eheyttämistä.

James Smythe on kirjoittanut synkkääkin synkemmän tarinan menetyksestä, epätoivosta ja kuitenkin hyvin vangitsevan tarinan missä Beth yrittää palauttaa aviomiehensä elävien kirjoihin. Bethin sinnittelee opettajana kolkossa asuinympäristössä ja samalla yrittää tehdä mistä häntä varoitetaan: mikä on rikki sitä ei voi enää korjata. Kun tarina etenee ja Victor herää, tarina kaartaa kuitenkin ennalta arvattaviin Mary Shellyn tuttuihin Frankensteinin maisemiin. Vaikka kirja päättyy ehkä turhankin helppoon loppuun on se hyvin kirjoitettu. Kirjailijan syysyön synkkä ja painostava tarina pitää taitavasti otteessaan alusta loppuun. Ja kirja oli myös sopivan pitkä - alle 350 sivua ja tasapainoilee hienosti perinteisen fiktion ja scifin rajamaastossa.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Lepakkomies

Luen hyvin hyvin harvoin joululahjaksi saamiani kirjoja, poislukien tietysti niitä joita olen etukäteen toivonut. Mutta aina silloin tällöin paketista löytyy kirja jota en ole mielestäni toivonut. Näitä kirjoja on tullut vuosien mittaan useita mutta tilanne on pikku hiljaa korjaantunut kun huomasin että on parempi mainita kirjan sijaan että haluan lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan. No, viime jouluna paketista kuoriutui taas kirja jota en ollut maininnut joulupukille. Kyseessä oli Jo Nesbøn Lepakkomies.

Jo Nesbø on Norjan yksi tunnetuimpia rikoskirjailijoista jonka kirjoja on myyty miljoonittain ja jonka tunnetuimpin kirjojen päähenkilönä on oslolainen poliisi Harry Hole. Tämä norjalainen kirjailija on allekirjoittaneelle uusi tuttavuus ja tosiaan, kirja oli löytänyt tiensä lahjapakettiini. Kuitenkin nyt sitten päätin ottaa  ns. härkää sarvista ja antaa Harry Holen (lausutaan Holy) pilotille mahdollisuuden.

Nuori norjalaisnainen löydetään raiskattuna ja silvottuna Sydneyn rantakivikosta ja paikalle lähetetään paikallisen poliisin vahvistukseksi oslolainen kovia kokenut nuori rikostutkija Harry Hole. Näistä hyvin hyvin perinteisistä lähtökohdista käynnistyy nuoren Harry Holen seikkailu Australian kulttuuriin. Edessä on kiehtova matka nuorelle Harrylle ja  tämän aikamoisen tripin aikana hän pääsee kurkistamaan syvälle aboriginaalien unenomaiseen kulttuuriin kuin myös paikalliseen värikkääseen homoyhteisöön ja maailman jokaisen suurkaupungin surullisen synkkiin varjoihin. Kirjailija juoksuttaa tarinaan kiehtovia hahmoja, ei vähäisempinä aboriginaalit jotka opastavat Harrya pitkin rikostutkintaa joka ensin näyttää selviävän mutta loppumetreillä heittää volttia toiseen suuntaan. Syyllinen ja vastaus on lähempänä kuin Harry osasi odottaa.

Pohjoismaiset kirjailijat eivät ole kiinnostaneet mutta Jens Lapiduksen ja historioitsija Peter Englundin myötä ne ovat kuin varkain ilmestyneet kirjahyllyyni. Jo Nesbø tarina juoksee vaivattomasti ja kirjan parissa huomasin toteavani että "eihän tämä ole paha ollenkaan.." ja kun James Ellroy:kin ylistää kirjailijaa

"I like Jo Nesbø's The Snowman. I did an event with him here in L.A. about three years ago. [Nesbø's series of Harry Hole novels, including The Snowman] is the silliest shit on God's green earth—you know, eyeball-gouging, corpse-fucking, entrail-eating, poetry-spouting, rock-and-roll-playing serial killers. And there's one after another after another after another in his books, and they all directly engage his detective hero." 

niin joulupukki osui lahjallaan napakymppiin (tällä kertaa). Seuraava kirja dekkarien osalta on sitten kauan odotettu uutuus James Ellroylta Perfidia joka tuoreena hankintana odottaa vuoroaan kirjahyllyssä. Mutta yöpöydällä on menossa jo James Smythen The Machine.

perjantai 13. helmikuuta 2015

The First Fifteen Lives of Harry August

James S.A. Coreyn massiivisen avaruusoopperan jälkeen hypätään Claire Northin (aka Catherine Webb) reinkarnaatio-henkiseen The First Fifteen Lives of Harry August.

Ajassa matkustaminen, uudelleen syntyminen, reinkarnaatio ovat tuttuja aiheita töllöstä tahi valkokankaalta. Nämä aiheet eivät ole mitään uutta kirjallisuudessakaan. H.G. Wells julkaisi jo 120 vuotta sitten klassikkonsa Time Machine jonka julkaisun jälkeen aikamatkustamista käsitteenä on käsitelty, väännetty ja muokattu tuhansia kertoja. Tässä Artsin blogissa aikamatkustamista on käsitelty valitettavan vähän. Aiheen hyvänä ja onnistuneena esimerkkinä voin kuitenkin nostaa Connie Williksen Blackout missä ryhmä historian tutkijoita heilauttaa itsensä tulevaisuudesta Englantiin toisen maailmansodan maisemiin tutkimaan tuttuja tapahtumia, kuten Dunkirkin evakuointeja ja Lontoon pommituksia. Tähän harvaan onnistuneiden teosten joukkoon voi nyt nostaa kevyesti myös Claire Northin The First Fifteen Lives of Harry August.

Harry August syntyy vuonna 1919 pienen englantilaisen Berwick-Upon-Tweed:n juna-aseman naistenvessan lattialla ja äidin kuoltua synnytyksen yhteydessä, Harry aloittaa elämänsä Hulnen kartanossa, isänsä perheen huomassa. Harry kulkee elämänsä läpi aikansa tuttujen tapahtumien läpi ja kuolee lopulta vanhuuteen Hulnen kartanon isäntänä vuonna 1989 Berliinin muurin murtumisen aikoihin. Ja syntyy uudelleen.

Vuosi on jälleen 1919 ja elämän alettua tutun vessan lattialla, Harry siirretään  seitsemänvuotiaana henkisen romahduksen takia St Margotin mielisairaalaan. Jostain syystä Harry muistaa kaiken edellisestä elämästään kunnes kuuden kuukauden sairaalassa olon jälkeen Harry heittäytyy sairaalan ikkunasta ja onnistuu siten tappamaan itsensä. Ja syntyy uudelleen.

Kolmannen syntymänsä jälkeen Harry alkaa hyväksyä kohtalonsa ja alkaa etsiä syytä uudelleen syntymiselle ja luonnollisesti samojen tapahtumien tullessa eteen, Harry osaa väistää suurimmat elämänsä karikohdat kuten toisen maailmansodan ja lopulta saa yhteyden äärimmäisen matalaa profiilia pitävään Cronus Clubiin. 

Cronus Club on Harryn kaltaisten vuosisatojen läpi elävien henkilöiden (kalachakra) klubi joka huolehtii ja valvoo jäseniensä elämää. Toisena korkeana prioriteettina on myös tulevaisuuden seuranta joka on erityisen haavoittuvainen niiden kalachakrojen osalta jotka päättävät muuttaa ihmiskunnan tulevaisuutta lukuisten aikasempien elämien tuoman tiedon avulla.

Harryn henkilökohtainen elämärotaatio jatkaa vääjämättä eteenpäin ja usean sadan vuoden jälkeen Harryn elämä vie eri elämän osa-alueille, hän työskentelee fyysikkona, lääkärinä, pappina, opettajana ja jopa isona alamaailman vaikuttajana. Eri elämien tuoman vaurauden Harry juonittelee takaisin nuorelle itselleen. Vaihteluna kuolemiin Harry kokeilee mm. huumeita. Kunnes erään elämän loppumetreillä Harryn kuolinvuoteella visiteeraa nuori tyttö joka kertoo välittävänsä viestin tulevaisuudesta joka sisältää varoituksen maailman tuhoutumisesta. 

Kalachakrana Harryn olisi tietysti helppoa heittää hanskat tiskiin ja alkaa tahkoamaan omaisuuksia vuosisatojen aikana saavutettuejn tieto/taitojen avulla mutta Harry päättää aloittaa selvittämään kuolinvuoteellaan saadun viestin sisältöä ja tästä pärähtää useamman elämän pituinen ajojahti tulevaisuuden pelastamiseksi.

The First Fifteen Lives of Harry August on niitä kirjoja jotka olisi ideelitilanteessa ja unelmaolosuhteissa voinut lukea ns. yhdeltä istumalta, sen verran kirjan nelisensataa sivua piti otteessaan. Kirja sisältää riemukkaita kuvauksia miten eri tavoilla Harry yrittää vietää yhä uudestaan ja uudestaan 1900-vuosisadan elämäänsä. Kirja siirtää tarinan isommalle vaihteelle kun mukaan tulee maailmanlopun skenaariot kiihtyneineen teknologiakehityksineen, esimerkkinä täysin kehittyneet ydinaseet heti toisen maailmansodan jälkeen tai mikroprosessorit jotka ilmestyvät ihmiskunnan saataville vuosikymmeniä liian aikaisin. Kerrassaan kiehtovia kuvauksia. 

Ja ihmettelen siis IHMETTELEN jos kirjailija ei aio jatkaa tästä vaikka esim. Harry August -saagalla joka jatkaisi Harryn tapaisten kalachakrojen seilaamista ihmiskunnan seassa. Meikäisen osalta tämä kirja oli positiivinen löytö (jälleen yksi hetken mielijohteesta hankittu eKirja Amazonilta).

torstai 5. helmikuuta 2015

Caliban's War

James S.A. Coreyn aliaksen taakse kätkeytyvien Daniel Abrahamin ja Ty Franckin avaruusooppera Expanse-sarja on edistynyt allekirjoittaneella toiseen osaan. Caliban's War jatkuu ensimmäisen osan hauraissa jälkimainingeissa. Tulevaisuuden aurinkokuntamme suuret valtaapitävät organisaatiot UN (Maa) ja Mars keikkuvat sodan partaalla. Venus-planeetan pintaan törmäytetty alien-protomolekyylin/Phoebe Bug riivama Eros-avaruusasema on osoittautunut elonmerkkejä ja eri ryhmittyvät seuraavatkin huolestuneina Venuksen pinnalla tapahtuvia mullistuksia. Tarinassa on mukana myös ensimmäisenstä osasta tuttu John Holden joka kipparoi Rocinante-alustaan värikkään miehistönsä kanssa OPA (Outer Planets Alliance) -ryhmittymän piikkiin.

Caliban's War alkaa vyöryttämään eskaloituvia tapahtumia heti alkumetreillä kun Jupiterin suurimpaan kiertolaiseen Ganymeden-kuuhun tehdään mystinen hyökkäys minkä pinnalla sijaitsee valtava tutkimus- ja avaruusasema joka toimii myös ihmiskunnan vilja-aittana. Selviää että alien-protomolekyyli on valjastettu sotilaalliseen käyttöön ja hyökkäyksen seurauksena Maa ja Mars ovat sodan partaalla. Ganymeden tapahtumat myös nostavat tarinaan kaksi uutta hahmoa: botanisti Praxidike Meng jonka tytär kidnapataan hyökkäyksen aattona ja Marsin joukkojen merijalkaväen kovanahkainen kersantti Bobbie Draper joka joutuu todistamaan alien-protomolekyylin aiheuttamaa Maan ja Mars-joukkojen teurastusta Ganymeden rintamalla.

Edessä on jälleen kerran isolla pensselillä maalailtuja konflikteja, hybrid-alienolentoja ja maailmanlopun tapahtumia joissa käydään lähes ihmiskunnan tuhon partaalla. Daniel Abraham ja Ty Franck (joka on muuten GRRM:n assistentti) kuljettavat haasteellisen tarinakokonaisuuden suht vaivattomasti eteenpäin ja tarina päättyykin onnellisesti kunnes viimeisillä sivuilla lukijalle päräytetään apokalyptiset ennakkotahdit seuraavasta The Expanse-sarjan osasta Abbandon's Gate. Kaksikon kirjasarjasta tulee paljon mieleen toinen hardcore-scifin taituri Alastair Reynolds jonka kirjat odottelevat kärsivällisesti kirjahyllyssäni vuoroaan, ehkä kohta... Ja kuten aikaisemmin olen jo kirjoittanut, Syfy-kanava on tuomassa kirjasarjaa televisioon josta esimakua alemapana.

Caliban's War:n yli 600 sivun jälkeen on vuorossa Claire North:n The First Fifteen Lives of Harry August joka tuli haettua Amazonilta TÄYSIN hetken mielijohteesta (ja taas meni lukujono sekaisin..)


lauantai 31. tammikuuta 2015

TV: Lewis and Clark

Lisätään hieman täytettä TV -tagin alle. Tällä kertaa on vuorossa historiasta diggaavalle mukavia uutisia. HBO on näyttänyt vihreää valoa 6-osaiselle minisarjalle joka kertoo legendaarisesta vuonna 1804-1806 tapahtuneesta Meriweather Lewiksen ja William Clarkin tutkimusmatkasta Mississippi-joella kohti tyyntä valtamerta. Sarja perustuu Stephen Ambrosen Undaunted Courage -kirjaan joka keikkuu meikäläisenkin kirjahyllyssä. Sarjan tuottaja istuu mm. Tom Hanks, Brad Pitt ja Edward Norton. Sarjan ytimessä Merriweatheria esittää Casey Affleck ja William Clarkia Matthias Schoenaerts. Lewis ja Clarkin kuuluisasta tutkimusretkikunnasta enemmän tästä. Ja TV-tuotannon synopsis:

Lewis and Clark tells the story of America’s first contact with the land and native tribes of the country west of the Mississippi River. The miniseries follows the epic journey of the Corps of Discovery and its captains, Meriwether Lewis and William Clark, who traverse uncharted territory on a mission to deliver President Jefferson’s message of sovereignty as they search for his fabled all-water route to the Pacific. Lewis and Clark focuses not just on their incredible achievements, but also on the physical, spiritual and emotional toll the expedition takes on them.

perjantai 30. tammikuuta 2015

TV: The Expanse

James S.A. Coreyn (aka Daniel Abraham ja Ty Franck) The Expanse-sarja on kovaa vauhtia tulossa TV:n puolelle. Tammikuun puolella mm. on julkaistu ensimmäinen trailer joka lupaa tämän Scifi-kirjasarjan ystäville varmasti mielenkiintoisen 10-osaisen ensimmäisen tuotantokauden joka pitäisi tulla ulos tämän vuoden puolella.

Itselläni on nyt menossa (kirjana) The Expanse-sarjan toinen osa Caliban's War josta lisää lähiviikkoina. TV-sarjan virallinen synopsis:

A thriller set two hundred years in the future, The Expanse follows the case of a missing young woman who brings a hardened detective and a rogue ship’s captain together in a race across the solar system to expose the greatest conspiracy in human history.

This hour-long, ten episode series is based on the popular New York Times bestselling book series collectively known as The Expanse, written by Daniel Abraham and Ty Franck (under the pen name James S. A. Corey). Abraham and Franck will be show producers. The multi-installment, best-selling book series is published in 17 countries, including China, France, Japan, Australia, Canada, Germany and the United Kingdom. One in the series, Leviathan Wakes, was nominated for a Hugo Award as well as a Locus Award, while “Caliban’s War” was nominated for a Locus Award.

Thomas Jane (Hung, The Punisher) will play the lead character of Detective Miller, a native of the asteroid belt between Mars and Jupiter. Detective Miller works for a corporate security force that operates as the law in the asteroid belt. Ragged and in search of something he can't identify, Miller finds a new sense of purpose when he's put in charge of the investigation of a missing heiress.

Shohreh Aghdashloo (The House of Sand and Fog, 24, House of Saddam) will portray Chrisjen Avasarala, a smart and passionate member of a political family legacy who has risen high in the ranks of Earth's governing body.

Steven Strait (Magic City, City Island, 10,000 B.C.) will play Holden, an officer on the ice-carrying freighter, the Canterbury. Holden is a natural leader who's not sure he wants responsibility, but will soon have no choice when he is drawn into a dangerous plot.


ja se tuore trailer:




perjantai 23. tammikuuta 2015

Annihilation

Neljä tiedemiestä astuu rajan yli alueelle joka on eristetty muusta maailmasta. Area X on jossain päin yhdysvaltojen rannikkoa ja on tarkoin suojeltu ja vartioitu Southern Reach-nimisen valtioviraston toimesta. Tiedemiehet (tai itseasiassa naiset) muodostavat 12. tutkimusretkikunnan jonka tarkoituksena on tutkia ja kartoittaa tarkemmin tätä eristettyä aluetta joka on virallisesti luokiteltu ympäristökatastrofialueeksi ja siten suljettu yleisöltä. Näistä lähtökohdista alkaa retkikunnan biologin kertoma tarina tähän mystiseen ja hyvin salaiseen alueeseen,

Annihilation on Jeff Vandermeerin Souther Reach-trilogian pilotti joka sukeltaa syvälle ihmismielen synkkiin vesiin ja hieman erilaiseen tutkimusmatkailuun. Omat ennakkofiilikset olivat että nyt on kohdalla varmaankin hyvä scifi-kirja, ja heti tämän 199 sivuisen kirjan alkumetreillä tulee selväksi että edessä on piinaavan jännittävä tarina joka scifin sijaan keskittyy retkikunnan unenomaiseen taipaleeseen Area X:n suljetulla alueella. Runsaan ja monimuotoisen luonnon ohella retkikunnan jäsenet kamppailevat mielenterveytensä kanssa kun havaitsevat alueen eläinten kuin tarkkailevan heitä ja mukaan matkakumppaniksi lyöttäytyy tietenkin perinteinen vainoharhaisuus.

Täytyy tässä kohdin myöntää että enempää kirjan juonesta ja tapahtumista ei voi paljastaa vaan suosittelen lämpimästi kirjaan tutustumista. Itse kirjan loputtua (ja hien pyyhittyäni) ihmettelin että miten 199 sivua voi mennä näin nopeasti ja kuinka tiivin ja pirullisen tunnelman kirjailijan saikin luotua. Kirja toi paljon mieleen The Lost TV-sarjan missä tasapainoiltiin laadukkaasti todellisuuden ja harhojen rajamailla. Annihilation tarjoilee näitä elementtejä lusikkakaupalla ja pyörittää samalla salakavalasti lukijan aivoja perusteellisesti ja jättää jälkeensä kysymyksen Mitä tässä oikein nyt tapahtuikaan?

Trilogia toinen osa Authority keskittyy Southern Reach-organisaatioon joka valvoo/vartio tätä kartalla tuntemattomaksi muuttunutta Area X-rajaseutua, ja kolmas Acceptance niputtaa tarinan päätökseen,

Kindle käy jo kuumana kun menossa on James S.A. Coreyn Expanse-sarjan toinen osa Caliban's War joka on sitten sitä scifiä isolla ässällä.



maanantai 12. tammikuuta 2015

Alamaailma ja sivu 445

Allekirjoittaneen lukukone hyytyi viimeinkin. Kohtasin voittajani Don Delillon yli 900 sivuisen Alamaailma muodossa. Odotukset olivat korkealla mutta sivulla 445 tein päätöksen keskeyttää koko kirjan. Siitä on muuten vuosia kun jätin viimeksi kirjan kesken. 

Kirjan ensimmäiset n. 60 sivua ovat huikeita. Kirjailija aloittaa kuvaamalla legendaarista lokakuun 3.päivän baseball-ottelua NY Giants vs. NY Dodgers vuonna 1951. Jännityksen täyteinen ottelu täydentyy kirjan nuorten päähenkilöiden esittelyllä.Tarina alkaa nykyajan tapahtumista ja keriytyy auki kirjan edetessä kohti menneisyyttä. Tarinan keskiössä on Nick Shay joka on johtotason tehtävissä jäteyrityksessä ja jonka nuoruutta Bronxin maisemissa seurataan ja samalla raotetaan Nickin nuoruudessa tapahtunutta murhaa. Tarinassa pyörähtää pitkä lista värikkäitä henkilöitä joiden perässä pysyminen tuotti ainakin itselleni välillä vaikeuksia.  

Vaikka Delillo on selkeästi osa Yhdysvaltojen ns. Suuria Kirjailijoita oma kone vain hyytyi loputtomalta tuntuvaan kirjaan joka omasta mielestä kärsi a) tarinan sivujuonteiden pitkiin kuvauksiin b) kirjan pituus. Kirjailijan teksti on kuitenkin pitkälti hienoa luettavaa mutta allekirjoittaneen mieli siirtyi sivulla 445 uusien kirjojen suuntaan. Ehkö myöhemmin voisi kirjan lopullisesti taltuttaa..

Ja mikä muutti mielen? Kindleen tuli ladattua Jeff VanderMeerin Southern Reach-trilogian pilotin Annihilation (alle 300 sivua ;)).