keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Stephen King: Revolverimies (Musta torni I)


Englanninkielinen alkuteos: The Gunslinger, Dark Tower I

Stephen King on ollut minulle niitä alkuajan kirjailijoita joiden parissa on joskus aloitettu aikuisten kirjallisuuden pitkä taival. Nuorena (kun jaksoi vielä käydä kirjastossa) meni lähes kaikki jännittävä kirjallisuus, esimerkiksi James Clavell Shoguninsa kanssa oli järisyttävä kokemus (eikä pelkästään kirjan koon takia), Robert Ludlumin agenttijärkäleet meni kuin vettä vaan ja sitten tuli tämä kiehtova herra King outoine ja pelottavine tarinoineen. Hohto, Uinu uinu lemmikkini, Se, Piina ja Tukikohta olivat niitä kirjoja jotka ainakin jäi mieleen. King oli ehdottomasti tärkeä askelma aikuisten kirjallisuuteen ja vaikka innokas mielenkiintoni Kingiin lopahti joskus 1990-luvulla, niin nyt keski-ikäisenä olen huomanut eläväni jotain King-renesanssia kun Hohtokin tuli hankittua takaisin kirjahyllyyn WSOY:n vuoden 1985 painoksena. King oli myös nuorempana sysäys kohti vielä synkempiä vesiä joita hallitsi loistava H.P Lovecraft, joka oli aivan omalla tasollaan.

Ja nyt tämä Musta Torni-sarjan ensimmäinen osa tarttui (pokkariversio) eräällä kauppareissulla mukaan, kun oli sopivastikin hinnoiteltu (4€).

Revolverimies on seitsenosaisen Musta Torni-sarjan pilotti ja yllätyksekseni huomasin että pokkarin alussa oli Kingin kirjoittama kaksikymmentäsivuinen johdanto ja esipuhe, missä hän kertoo kirjasarjan syntyvaiheita ja miten sarja kasvoi vuosikymmenten (1970-2003) saatossa kirjailijan ehkä tärkeimmäksi saavutukseksi. King kuitenkin sortuu turhaan selittelyyn esimerkiksi kohdassa missä hän kertaa Tukikohdan syntyvaihetta ja kuinka hän editoi sitä editoinin perään. Näissä kohdissa kaikki muut kuin King-puristit huokaisevat ja purevat hammasta ja laskevat jo sivuja oikean kirjan alkuun. 

Kirjan päähenkilö on Revolverimies eli Roland joka jahtaa mustiin pukeutunutta miestä halki aavikkoisen maiseman. Kirjan alussa sankari poikkeaa pieneen Tullin kaupunkiin, ja ainakin allekirjoittaneelta pääsi melkein itku kun King kuvaa lukijalle uskomattoman stereotyyppisen lännen kaupungin mitä ameriikan elokuvakuvastosta vain löytyy. Maisemasta puuttui vain se luiseva hauturi joka juoksee muukalaisen rinnalla mittanauha kädessä, ottaen mittoja vauhdissa arkkua varten. Kaupungissa tapahtuu kaikenlaista ja sen enempää spoilaamatta alkuosan tapahtumat ovat mielestäni tämän pilotin parasta antia. Kaupungin jälkeen Revolverimiehen matkaan tarttuu mukaan nuori poika Jake, jonka historia avaa hiukan tätä Mustan Tornin universumia. Kaksikko jatkaa pitkää ajojahtiaan ja lopulta saavuttavat tämän pelottavan mustiin pukeutuneen miehen.

Täytyy sanoa että noin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen oli piristävää lukea Stephen Kingiä. Vaikka Kingin tuotanto on hiukan kevyempää luettavaa niin hän kirjoittaa mielestäni äärimmäisen hyvin. Samalla tämä kirja muistutti minua myös siitä miksi lopetin Kingin lukemisen: uusien kirjojen laatu alkoi olemaan aika epätasaista. Nyt siis tarkoitan aiheita mistä King kirjoittaa. Jotenkin en jaksa innostua tällaisesta genresillisalaatissa missä on yliluonnollisia asioita sekä lehmipaimenia tuplapistooleineen. Vaikka tämä onkin ensimmäinen osa niin tuskin jaksan innostua jatkosta, varsinkin kun odotettavissa on Kingin tyyliin tuhansia ja taas tuhansia sivuja luettavaa. 

Kirjan ensitahteja

Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.
Autiomaa oli kaikkien autiomaiden äiti, valtavan suuri, ja se piti kiinni taivaasta ikuisuudelta näyttävän matkan joka suunnassa. Se oli valkoinen, sokaiseva, rutikuiva, vailla muita erityispiirteitä kuin horisonttiin epäselvinä ja utuisina piirtyvät vuoret ja paholaisenruohon joka toi suloisia unia, painajaisia, kuolemaa. 


Dark Tower taidetta lisää Stephen Kingin omilla sivuilla

7 kommenttia:

  1. musta torni on mulle ollut ainoa jotenkin merkittävä teos(sarja) kingiltä; en oo jotenkin jaksanut herran tuotantoon perehtyä muutoin. musta tornikin tuntui saavuttavan lakipisteensä jossain neljännen kirjan paikkeilla, tai jotain - tosin ongelma saattoi olla siinäkin, että seuraavien osien ilmestymisessä meni niin pitkään, ettei sitten aina enää oikein muistanut, mitä oli edellisissä osissa tapahtunut.

    VastaaPoista
  2. Kokeile ihmeessä niitä vanhoja klassikoita. Vaikka niitä on uudelleen ja uudelleen filmatisoitu, kirjat kyllä rokkaa.

    VastaaPoista
  3. Suosittelen kyllä, että lukisit koko sarjan. Minä inhosin ensimmäistä osaa, mutta kun vauhtiin pääsi niin se oli menoa. Itse asiassa sarjan neljäs osa, Velho, on mielestäni Kingin paras teos. :)

    VastaaPoista
  4. Eihän tuota Maija koskaan tiedä. Varsinkin jos näihin törmää taas kauppareissulla ja ovat sopivasti pokkariformaatissa. Ja kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  5. Päädyin linkkien kautta blogiisi ja totta kai bongasin heti King -postauksen ;)

    Musta torni on mielestäni parhainta Kingiä. Hitaasta alusta huolimatta se vei mukanaan ja haukoin henkeäni luettuani viimeisen osan loppuun. Sarjassa on linkittymiä myös muihin Kingin kirjoihin, sen tajuttuani aloin lukemaan Kingin (suomennettuja) kirjoja uudestaan ilmestymisjärjestyksessä.

    VastaaPoista
  6. Ihan vaan varmistukseksi, musta torni -sarjahan on 8osainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Dark Tower-sarja taitaa olla 8-osainen.

      Poista

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.