keskiviikko 10. elokuuta 2016

Toivo Harald Koljosen tarina

Teemu Keskisarjan Kirves - Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus on odottanut vuoroaan viime vuodesta lähtien ja nyt massiivisen Sevenevesin jälkeen oli hyvä nollata ja pistäytyä vaihteeksi Suomen rikoshistorian synkemmille syrjäpoluille.

Keskellä jatkosotaa maaliskuussa vuonna 1943, Huittisten Karhiniemen kylässä nuori vankikarkuri Toivo "kirves" Koljonen shokeerasi Suomea tappamalla kylmäverisesti viisihenkisen Hakasen perheen sekä perheen naapurin Anna Maria Mäkisen.

Historioitsija Teemu Keskisarjan yön synkkä yhteenveto Toivo Koljosen elämän edesottamuksista aloittaa taipaleen nuoruusvuosista jotka eivät olleet niitä kaikkein onnellisimpia. Nuori Koljonen osoitti nuorempana lahjakkuutta koristemaalaukseen ja toimi hetken jopa Akseli Gallen-Kallelan kisällinä ennen kuin päätti lopullisesta elämän suunnastaan. Koljonen oli nykytermein yhteiskunnasta syrjäytynyt, viinaan menevä ja mielummin lain toisella puolella kulkeva pikkurikollinen jonka lyhyeksi jäänyt elämä oli täynnä rikoksia aina irtolaisuudesta naistenhakkaamiseen ja lestinheittosta polttoainevarkauksiin.

Koljosesta ei ole jäänyt muuta muistoa kuin viranomaisten konekirjoittajan pöytäkirjoja ja raportteja, joiden pohjalta Keskisarja on rakentanut Suomen viimeisen siviilirikoksesta kuolemaantuomitun sirpaleisen elämänkaaren. Maaliskuun 1943 Hakasten perheen surmasta ei Koljosesta saatu mitään järkevää irti. Ei syytä eikä motiivia. Miksi Koljonen pysähtyi pakomatkallaan syrjäiselle tilalle ja murhasi kuusi ihmistä? Siihen ei historiankirjoitus anna vastausta. 31-vuotias piruparka kohtasi loppunsa lokakuussa vuonna 1943 kahden puna-armeijan desantin Ilmari Pyykkösen ja Otto Sarven rinnalla, kun kolmikko marssitettiin Maarian pitäjän Kärsämäen kylässä sijaitsevan sorakuopan reunalle. Koljonen heistä paatuneimpana.

Teemu Keskisarja on kirjoittanut ja elävöittänyt (taas) historiaa taitavalla otteella. Vaikka kirjan aiheesta voi olla montaa mieltä, on kuitenkin aina mukava askeltaa Keskisarjan tarinoiden perässä kurkistamaan kansakuntamme pimeisiin historian käytäviin.

Lisäsin uuden kategorian Rikoshistoria mihin Koljosen lisäksi jokunen muukin kirja tulee sopimaan.

tiistai 2. elokuuta 2016

American Gods - trailer

Ajattelin tehdä nopean loikan TV:n puolelle kun törmäsin Neil Gaimanin blogissa Bryan Fullerin kipparoiman American Gods TV-sarjan traileriin. Hyvältä näyttää varsinkin Ian McShane Mr. Wednesdayna..Sarjan ensi-ilta on Starz-kanavalla ensi vuoden alkupuolella ja toivottavasti leviää nopeasti ainakin Netflixille tai HBO:lle. Alkuperäisestä kirjasta lisää täällä.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Seveneves

Seveneves on varmaankin nopeiten lukemani yli 800 sivuinen kirja. Otin sen taktisesti sähköisenä lomamatkalle mukaan ja Kreikan helteessä Neil Stephensonin tarina ihmiskunnan exoduksesta meni vauhdilla.

Tarinan lähtöasetelma on julma. Ensimmäisessä kappaleessa tiedemiehet todistavat kuinka Kuu hajoaa kappaleiksi tuntemattomasta syystä ja maailma on pakokauhun partaalla. Syytä tuhoutumiselle ei tiedetä ja tuhoutumisen syyksi esitetään tuntemattoman objektin osumista Kuun pintaan joka pirstoo maan kiertolaisen isoiksi paloiksi, jotka kuitenkin pysyvät Kuun painovoiman ansiosta yhdessä. Katastrofi ei ole kuitenkaa ohi kun maailmankuulu tiedemies ja tieteen popularisoija "Doc" Dubois Harris laskee että Kuun kappaleiden törmäily tulee kiihtymään ja ihmiskunta tulee kohtaamaan kaksi isoa tapahtumaa: ensimmäinen on White Rain jolloin Kuun kappaleet törmäilevät toisiinsa kiihtyvällä tahdilla (Kesslerin syndrooma) ja alkavat tippumaan maapallon ilmakehään. Tämän jälkeen tapahtuu Hard Rain jonka mukana tulee suuria Kuun kappaleita jotka tuhoavat maapallon pinnan kaikesta elämästä. Viimeiseen tapahtumaan on vain kaksi vuotta aikaa. 

Neil Stephensonin massiivinen tarina pyöräyttää käyntiin valtavan ihmiskunnan exoduksen missä maailman kansakunnat päättävät pelastaa ainakin pienen osan ihmiskunnasta ja päättää rakentaa Kansainvälisen Avaruusaseman ympärille Cloud Ark -nimisen kokonaisuuden mihin lopulta pääsee n. 1500 ihmistä säilyttämään ihmiskunnan muistoa ja toivoa että ihmiskunta löytää lopulta uuden kodin.

Tarinan keskiössä on iso ryhmä tiedemiehiä, eri alojen asiantuntijoita ja poliittisia päättäjiä joiden taistelu aikaa vastaan pitää lukijan tuolin reunalla. Lähtötilanne on yksinkertaisen kiehtova; mitä maailmassa tapahtuisi jos tiedossa olisi että maailma tuhoutuu kahden vuoden päästä? Neil Stephenson on ottanut selkeän optimistisen linjan ja tapahtumien edetessä ja 24 kuukauden nakuttaessa kohti loppuaan, rajat ja fyysinen omaisuus lakkaa olemasta. Ainoa tarkoitus on selviytyä. 

Hard Rain iskeytyessä maapallolle Cloud Arkiin siirtyneiden ihmisten ja kotiin jääneiden omaisten välinen nopeasti hiipuva kommunikointi on myös tarinan riipaisevinta osaa. Lopulta maapallon muuttuessa kauniista sinisestä pallosta oranssiksi helvetiksi aloittaa pienissä tiloissa asuvan ihmisrodun viimeisten edustajien välisen kamppailun. Keiden pitää olla todellisia ihmiskunnan johtajia ja minne avaruusaseman pitäisi mennä? Teknologia rapistuu ja sen myötä myös ruoka. Avaruusasema pähkäilee myös ratkaisuja odotettua kosmista säteilyä ja henkistä rappiota vastaan. Vuosien edetessä avaruusasemalla mukaan tulee jopa kannibalismi kun epätoivoisimmat julistavat että avaruudessa ei tarvita jalkoja (!). Kirjan viimeisessä osassa kuljetaan jo pidemmällä kun lukija pääsee kurkistamaan aikaan 5000 vuotta exoduksen alkamisesta.

Harva scifi-kirja on onnistunut vaikuttamaan allekirjoittanutta näin perinpohjin kuin Seveneves. Se käsittelee hyvin laajalla skaalalla maailmanlopun skenaarioita. Kirjailija ei pelkästään jää pinnalliselle tasolle vaan sukeltaa syvälle myös scifin ulkopuolelle ja kuvaa mm. mitä henkisellä puolella tapahtuisi ja kuinka ihmiskunta voisi pelastua rajallisilla resursseilla.

En laisinkaan yllättynyt kun googletin kirjailijasta ja varsinkin kuinka Ron Howard on kovaa vauhtia tekemässä kirjasta elokuvaa. Hieman ihmettelen kuinka näin valtavan tarinan saa puristettua yhdeksi elokuvaksi. 

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Heavens Prisoner's

Lukujonoon tuli nopea muutos. Syynä oli tuleva lomamatka jonka suunnitelmiin ei sopinut 1Q84:n kaltainen keltainen tiiliskivi, joten päätin aloittaa nyt kevyemmän eli James Lee Burken sähköisenä vaihtoehtona. Matkalle lähtee kuitenkin ainakin sivumäärältään järkälemäinen Neil Stephensonin Sevenevens (eBook) ja toinen ns. kovaa scifin edustaja Stephen Baxterin Proxima. Baxterin Proxima ja sen jatko-osa Ultima löytyivät sopivasti Tallinnan Viru-kauppakeskuksen raamattumajasta jossa oli yllättävän hyvä ja tuore scifi-valikoima.

Edellisestä Burke-kirjasta on jo aikaa joten jälleen oli mukava sukeltaa Louisianan rämeiden lämpöön. Tässä Dave Robicheaux-saagan toisessa osassa (ensimmäisestä osasta täällä) New Orleansin veteraanietsivä on siirtynyt ennenaikaiselle eläkkeelle New Iberian pikkukaupungin subtrooppisiin maisemiin pyörittämään vaimonsa kanssa rauhallista kalastuskauppaa. Vuosi on 1987 ja taakse on jäänyt pitkä väkivaltainen ja verinen ura New Orleansin rikosetsivänä. Ensimmäisen osaan tapaan Dave jatkaa taistelua viinanpirua vastaan ja harteita painaa myös ikävät muistot Vietnamin sodasta. Kirjan tarina käynnistyy kun Dave todistaa pienen lentokoneen putoamisen rämeelle ja koneesta pelastuu pieni etelä-amerikkalainen tyttö jonka myötä Dave lähtee selvittämään isompaa rikosvyyhtiä. 

Louisianan kuumat ja kosteat päivät sekä yöt vievät Davea jälleen kerran tiukkoihin paikkoihin kun vastaan asettuu kivapintaisia ex-sotilaita, mafian palkollisia ja tietenkin ensimmäisestä osastakin tuttu vanha lapsuuden ystävä, timantinkova rikollinen Bubba Rocque. Rämeseuduilla käydään tietenkin lopulta veristä oman käden oikeutta ennen kuin rikosvyyhti selviää. Dave Robicheauxia elämää pyörittävä sisäiset demonit ja lumoava Louisianan luonnon kuvaus on jälleen kerran kirjan parasta antia kun tarina heittää päähenkilöä henkisesti kuin mätää kukkoa. Vastapainona toimii pieni orpo tyttö joka on Daven siipien suojassa.

Dave muistuttaa paljon Jo Nesbøn oslolaista Harry Holea joka on Burken päähenkilön tapaan henkisesti pirstaleina. Pintapuolisesti molemmat edustaa hyvin stereotyypista hahmoa mutta varsinkin James Lee Burke osaa rakentaa hyvin syvän kuvan päähenkilöstään. Molemmat kirjailijat ovatkin saaneet allekirjoittaneen kirjahyllystä (ja Kindlestä) pysyvän paikan.

Heaven's Prisoners on myös tuotu valkokankaalle vuonna 1996 jota tähdittää mm. Alec Baldwin ja Eric Roberts. Muistikuvani mukaan se ei kuitenkaan (tietenkin) pääse kirjan tasolla. Elokuva löytyy löytyy myös kokonaisuudessaan YouTuubista.




torstai 30. kesäkuuta 2016

Necessary Evil

Vihdoin ja viimeinen sain taitettua Ian Tregillisin Milkweed Triptych -trilogian kunnialla loppuun (Edellisistä osista täällä lisää).

Necessary Evil jatkuu juuri siitä mihin The Coldest War loppui. Eidolonien lovecraftimainen maailmantuho oli ahmimassa maapalloamme kun kirjan päähenkilö Raybould Marsh saa kuin ihmeen kaupalla siirrettyä itsensä ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin, trilogian alkuun jossa odottaa uusintakohtaamiset Heinrich Himmlerin alaisen Reichsbehörde für die Erweiterung germanischen Potenzials -yksikön (REGP) kanssa ja uusi suunnitelma kuinka estää tuleva maailmantuho.

REGP-yksikön voimakkain hahmo Gretel ja hänen pettämätön taitonsa nähdä ja vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiin on jälleen tärkeässä roolissa kun Raybould toteuttaa suunnitelmaansa menneisyydessä. Gretelin pitkälle tulevaisuuteen valmiiksi juonittu suunnitelma pitää niin lukijan kuin Liittoutuneet varpaillaan kirjan viimeisille sivuille saakka.

Tarinan parasta antia on Himmlerin REGP-yksikkö joka muistuttaa enemmän helvetin tulella riivattua Ryhmä-X-joukkiota, ja taustalla olevaa kehystarinaa missä brittien Warlock-ryhmä yrittää epätoivoisesti ohjailla ja hallita uhrilahjoilla muinaisia Eidolon-jumalhahmoja Liittoutuneiden sotasuunnitelmien avuksi. Tarina on kuin suoraan repäisty Lovecraftin Cthulhu-kuvastosta. Sarja on onnistunut yhdistämään fantasian, vaihtoehtotodellisuuden ja Toisen Maailmansodan, Lovecraftia ja aikamatkustamisen luovalla tavalla joten koko trilogia on rokannut alusta loppuun.

Seuraavaksi ja sopivasti kesälomalle on jo menossa Haruki Murakamin 1Q84 tiiliskivi.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

The Necessary Death of Lewis Winter

Skottikirjailija Malcolm MacKayn ja allekirjoittaneen polut kohtasivat aivan sattumalta. Minulla on välillä ollut tapana troolata Amazonin loputtomilta tuntuvaa kirjavalikoimaa ja dekkaripuolta selaillessa kirjailijan Glasgow-trilogin osat The Necessary Death of Lewis Winter, How a Gunman Says Goodbye ja The Sudden Arrival of Violence pisti silmään jo kirjojen nimien takia. Lyhyet, lähes lumoavat nimet herätti tietenkin mielenkiinnon. Perään nopeaa googletusta kirjailijasta ja Tartan Noir-genresta, joka on juuri skotlantilaisen rikoskirjallisuuden ilmentymä James Ellroyn ja Lee Childin tapaan kovaksikeitettyä rikolliskirjallisuutta. Hetkisen jälkeen kirjastoni vakioasukkaat James Ellroy, James Lee Burke ja Jo Nesbø saivat uuden naapurin.

Malcolm MacKayn Glasgow-trilogia sukeltaa Glasgow:n alamaailman raadolliseen arkeen jonka sykkeessä seurataan nuoren Calum MacLeanin työuraa freelancer-ammattitappajana. Calum saa työtehtävän yhdeltä kaupungin rikollisjärjestön johtajalta ja se on yksinkertainen: tapa Lewis Winter. Syytä ei kerrota (kuten ei koskaan). Alkuasetelman jälkeen seurataan piiruntarkan ja äärimmäisen varovaisen Calumin lähestymistä tehtävään ja poikkeuksellisesti tarinan edetessä tarinan kertojaääni siirtyy eri henkilöihin jotka vuorostaan avaavat tarinan eri kerroksia ja syitä, miksi Lewis Winter pitää kuolla. Tarinan kulminaatiopisteessä kun Lewis Winter on kohdannut Calumin kädessä pitämän aseen, tarinaan saapuu korruptoituneet rikosetsivät, ja muut valtaapitävät hahmot joihin Lewis Winterin äkillinen kuolema vaikuttavat. Tämä on luonnollisesti myös esinäytös trilogian tuleville osille. 

Kirjailin tekstiä on kuvattu olevan lyhyttä ja napakkaa ja addiktoivaa, ja sitä MacKayn tarina todella on. Poikkeuksellisen simppeli tarina on osattu rakentaa jännittäväksi ja mielestäni tästä saisi jopa hyvä näytelmän. Kirja on hyvä löydös rikolliskirjallisuuden ystäville.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Valkokankailla (ja vähän sen ulkopuolellakin)

Ajattelin tehdä kurkistuksen elokuviin ja töllön puolelle,

The Wave
Hyvät katastrofielokuvat ovat yhtä harvassa kuin helteiset juhannusaatot, mutta viime vuonna julkistu norjalainen The Wave erottuu selkeästi hollywoodvillen jättimäisistä tusina "disaster porn"-genren tuotoksista. Elokuva räjäytti lipunmyynnin Norjassa ja Roar Uthaugin sopivan ahdistavan trailerin perusteella The Wave menee allekirjoittaneen listalle.



Hardcore Henry
Hardcore Henry on puhuttanut ja se onkin ensimmäinen ns. first-person action movie. Elokuvan nimi jo antaa suuntaviittaa mistä on kyse: puoli-kyborginen muistinsa hävittänyt Henry todistaa vaimonsa kidnappaamisen ja siitä alkaa tiukka, henkeäsalpaava takaa-ajo. Kyseessä on siis mukava aivot-narikkaan-elokuva ja vaikka Hardcore Henryn juoni ja käsikirjoitus ei ole siitä monitahoisemmasta päästä, elokuvan tuotantovaihe on enemmän mielenkiintoisempi. Amerikkalais-venäläinen tuotantoryhmä kuvasi elokuvan GoPro-kameroilla ja elokuvaa varten keksittiin jopa uusia ratkaisuja tarinan vauhdikkaan kuvauksen stabiloimiseksi. Hardore Henry sai ensi-iltansa Toronton elokuvafestareilla 2015 ja sen positiivinen vastaanotto nostatti komian taistelun jakeluoikeuksista jonka myötä tekijät saivatkin 10 miljoonan dollarin sopimuksen jakeluoikeuksista, joka oli sinänsä hyvä aloitus elokuvalle jonka budjetti oli 2 miljoonaa dollaria.



The Birth of A Nation
Jos Yhdysvaltojen orjuuden historia ei kiinnosta, niin tämä elokuva kannattaa katsoa sen tekijän takia. Nate Parker on yhdysvaltalainen näyttelijä joka raapi kasaan 10 miljoonaa dollaria ja käsikirjoitti, ohjasi, tuotti, ja näytteli pääosan. Tällaista kombinaatiota näkee harvoin. The Birth of A Nation sai ensi-illan tammikuussa Sundance-festivaaleilla ja vei kotiin pääpalkinnon ja nyt Nate Parkerin debyytti aloittaa lokakuussa maailmanvalloituksen. Elokuva kertoo Nat Turner-nimisestä orjasta joka oppii isäntänsä luvalla lukemaan raamattua ja saarnaamaan. Kun orja pääsee isäntänsä mukana kiertämään maata, orjalle avautuu kokonaan toinen maailma ja uusi näkemys orjuuteen. Trailerissa on käytetty täydellistä cover-laulua (Nina Simone) suoraan Billie Holidayn tuotannosta - Strange Fruit. Voimakas traileri ja elokuva tulee varmasti olemaan Oscar-kahinoissa mukana.



The Founder
Yritys joka tekee pikaruokaa ja jonka työntekijämäärä pyörii lähellä puolta miljoonaa, yli 36 000 toimipisteessä on pakko olla mielenkiintoinen historia. Elokuva kertoo Mickey D'n imperiumin alulle panijan Ray Krocin värikkään historian. John Lee Hancock:n ohjaa ja pääosissa on aina tasaisen laadukas Michael Keaton, joten elokuva ei voi olla huono.

The Infiltrator
Edesmennyt Pablo Escobar on suosittu henkilö Hollywoodissa. Viime vuonna sai ensi-illan Netflixin laatusarja Narcos ja nyt seuraa Brian Cranstonin ja John Leguizamon tähdittämä aikalaiskuvaus Escobarin jahdista. Brian Cranston on nähtävästi saanut pysyvämmän huumeroolien viitan Breaking Badin jälkeen..




Nyt sitten sukellus video on demand -tarjonnan puolelle. Kun Netflix aloitti Suomessa niin tarjonta oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Nyt kuitenkin varsinkin TV-sarjojen ja dokumenttien osalta, tarjonta pursuaa laatuviihdettä ja dokumentteja. Seuraavina on allekirjoittaneen suosikkeja.

House Of Cards (season 4):
David Fincherin tuottama ja palkintoja kahminut House Of Cards on jo ehtinyt neljännelle kaudelle. Kevin Spaceyn näyttelemästä Yhdysvaltain presidentistä Francis J. Underwood;sta on kuoriutunut näinä neljänä kautena jotain diabolisen synkkää, mieleeni tulee nuoremman Bushin ja Trumpin hybridi joka ajaa Yhdysvaltoja alas jyrkänteeltä. Tuore kausi sisältää jälleen kerran laatujuonittelua, murhayrityksiä ja jäätävän kylmiä päätöksiä. Tuotantokauden viimeisen osan viimeinen kohtaus kruunaa koko kauden. Poliittisia draamoja on vähän liikkeellä mutta House Of Cards paikkaa helposti sen puutteen.



Deep Web
Deep Web tai Dark Web on niitä internetin osia joihin ei normisurffaajan kannata eksyä. Varsinkin Dark Web on internetin pohjamutaa minkä kävijät ovat pääosin rikollistarkoitusta hakevia ja muuta ihmiskunnan saastaa. Molemmat termit ovat olleet tapetilla jo joitain vuosia, varsinkin Silk Road-tapauksen johdosta mistä tämä laadukas Netflixin dokumentti kertoo. Dokumentti on sinänsä kouluesimerkki siitä kuinka viranomaistahot yrittävät pysyä eteenpäin harppovan teknologiakehityksen mukana.



Punisher
Daredevil on yksi osoitus Netflixin taidoista nostaa hienoja sarjakuvakäännöksiä pinnalle. Jessica Jonesin lisäksi nyt Daredevil on jo edennyt toiselle kaudelle ja jatkoa on takuuvarmasti luvassa. New Yorkin Hell's Kitchenin rikollisten kauhu saa seurakseen tällä toisella kaudella alkuperäisestä tarinastakin tutun Elektran ja kaupungissa tuhoa levittävän Frank Castlen aka Punisher. Jon Bernthalin väkevästi esittämä Punisher sai sen verran vastakaikua katsojilta että Netflix on tekemässä Rankaisijalle omaa spin off-sarjaa, ja ensi-illaksi arvaillaan jo ensi vuotta.


Hannibal
Bryan Fullerin NBC-kanavalle tekemää Hannibal (myös Netflixin tarjonnassa) sarjaa ei voi kehua liikaa. Se on äärimmäisen älykkäästi kirjoitettu, täynnä ihmissielun synkimpää kuvastoa ja nerokkaasti toteutettu TV-sarja joka seuraa Thomas Harrisin kirjoja omalla luovalla tavallaan. Voisi sanoa että kukaan Hollywoodissa ei tämän jälkeen uskalla koskea Hannibal Lecterin materiaaliin, sen verran laadukkaasti Hannibalin tarina on käännetty pienelle ruudulle. Hugh Dancy Will Grahamina ja Mads Mikkelsenin esittämä Hannibalin soidintanssi on jatkunut nyt kolme kautta ja ne jää näillä näkymin myös viimeiseksi. Huipulla on hyvä lopettaa mutta ei hätää, Bryan Fuller on siirtynyt luotsaamaan tulevaa Neil Gaimanin American Gods tv-sarjaa joka varmasti on odottamisen arvoinen.



Mr. Robot: season_2.0
Kaikkien nörttien lempisarja Mr Robot kääntyy toiselle kaudelle. Sam Esmailin luoma, lähes vaatimattoman oloinen TV-produktio keräsi mm. viime vuonna kaksi Golden Globe -pystiä parhaan draamasarjan ja sivuosanesittäjän osalta. Hannibalin tapaan, Mr Robotin ensimmäinen kausi oli oudonoloinen, mystinen trippi jonka pääosissa on Rami Malekin esittämä tietoturva-asiantuntija Elliot joka päivätyökseen suojaa yritysten tietoverkkoja, ja öisin hakkeroi mielin määrin isojen korporaatioiden verkkoja. Mukaan kun lyödään Elliotin mielenterveysongelmat ja tilaisuus päästä muutamaan maailmaa pysyvästi fsociety-nimisen hakkeriryhmän jäsenenä niin ainakin allekirjoittanut on kiinnostunut. Sarjan season_2.0 on tulossa ulos tänä kesänä.