torstai 24. huhtikuuta 2014

Transmetropolitan Volume 1

Warren Ellis'n kynäilemä ja Darick Robertsonin vuonna 1997 julkaisema Transmetropolitan maalaa tulevaisuudesta synkkää kuvaa. Ensi metreiltä julkaisusta tuli mieleen futuristiset Stefano Tamburinin, Tanino Liberatoren RanXerox ja Frank Millerin Hardboiled joiden tapaan Transmetropolitanin maailma on perkeleellisen synkkä paikka.

Transmetropolitanin päähenkilönä jyrää raivon härän tapaan gonzo-journalisti Spider Jerusalem jonka muusta yhteiskunnasta eristäytyt elämä saa tylyn lopun kun entinen työnantaja vaatii miehen takaisin töihin journalistin rooliin. Edessä on ankara palautuminen The City-nimiseen megakaupunkiin. Spider kuitenkin sujahtaa vanhaan ammattiinsa sulavasti ja sukeltaa kaupungin syntiseen sykkeeseen journalistista mainetta niittämään.

Vaikka kirjoittajana on Warren Ellis (jolla on aikamoinen tausta sarjakuvien parissa) niin lopputulos on päällisin puolin sekava, ja ainakin allekirjoittaneelle Transmetropolitanin avaus on pettymys. Kiitosta voi antaa mielenkiintoisesta dystopiasta ääriuskontoineen ja Darick Robertsonin taitavaa kynänjälkeä on mukava seurata, mutta päähenkilön vesikauhuista jatkuvaa raivoamista ei jaksanut kovinkaan pitkälle.

Kaikki negatiivinen kokemus kuitenkin vaihtuu positiiviseksi kun pöydällä pötköilee nuoruuden suosikkini yli 300 sivuinen John Wagnerin Judge Dredd: Complete Case Files 01.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Will Eisner's New York: Life In The Big City

Amerikkalainen Will Eisner on yksi sarjakuvataiteen suurista nimistä. jotka toivat sarjakuvat suuren yleisön tietoisuuteen. Vuoanna 1917 syntyneen taiteilijan ensimmäiset sarjakuvat syntyivät jo 1930-luvun puolessä välissä kun Eisner ja hänen hyvä ystävänsä Bob Kane, ajattelivat nuorena kolleina tehdä harrastuksestaan ammattia. Muutamien yritysten jälkeen vuonna 1939 Eisnerin kohdalla onnisti; häntä pyydettiin luomaan sarjakuva sanomalehteä varten, ja siitä syntyi yksi Eisnerin klassikoista - urbaani rikollisten kauhu The Spirit. Pitkän uransa aikana Eisner jalkautti maailman tietoisuuteen myös käsitteen Graphic Novel. Eisner halusi luoda sarjakuvalle toisenlaisen formaatin, jonka avulla sarjakuvalla pystyi kertomaan pidempiä tarinoita. 1970-luvulla loppupuollella Eisner julkaisi 196-sivuisen A Contract with God, and Other Tenement Stories-kirjan ja Graphic Novel oli luotu. Uransa ehtoopuolella Eisner toimi opettajana ja julkaisi alan ammattikirjoja joita käytetään edelleen sarjakuvataiteen opinnoissa.

Will Eisner's New York: Life In The Big City on taitelijan rakkaudenosoitus kotikaupungilleen. Tähän neljäsataa sivuiseen teokseen on koottu kvartetti Eisnerin töitä jotka heijastavat New Yorkin sykettä: New York: The Big City (1981), The Building (1987), City People Notebook (1989) ja Invisible People (2000). Melankolisten kaupunkitarinoiden pääosissa on äänekkäät kotiäidit, juopot ja kaduilla leikkivät lapset, monen muun hahmon ohessa. Eisner on osannut luoda välillä yhdenkin sivun pituisiin koskettaviin tarinoihin uskomatonta syvyyttä ja mieleen tuli useasti James Joycen Dublinilaisia, josta löytyy samoja aineksia. Koko kirjan mitalta näkee taitelijan roolin elämän dokumentoijana, ja isoissa kaupunkikuvissa näkee välillä  Eisnerin itsensä kadulla iso lehtiö kädessä New Yorkin loputonta kiirettä hahmottelemassa. Jos keräilee allekirjoittaneen tavoin sarjakuvan ns. klassikoita, Will Eisnerin työt kuuluvat ehdottomasti tähän kokelmaan.

Sarjakuvien saralla on jo menossa nuoremman sukupolven tuotos, eli Warren Elliksen ja Darick Robertsonin Transmetropolitan, jossa seurataan tulevaisuuden gonzo-journalisti Spider Jerusalemin seikkailuja.

torstai 17. huhtikuuta 2014

The Martian

Softainsinööri ja esikoiskirjailija Andy Weir on kirjoittanut onnistuneen version klassisesta Robinson Crusoen tarinasta. Astronautti Mark Watney uskomaton ja vetävä selviytymistarina kertoo kuinka Ares 3 Mars-lennon botanisti Mark Watney "unohtuu" Marsin pinnalle muun miehistön tehdessä hätäpoistumisen Marsista uhkaavan myrskyn painaessa päälle.

Toisaalla kirjallisuudessa Daniel Defoen Robinson rantautuu trooppiselle saarelle ja selviytyy 28 vuotta. Samaa ei voi sanoa Mark Watneysta joka asettuu hapettomaan ympäristöön jonka keskimääräinen lämpötila on -55 astetta. Mukanaan vain liuta tarvikkeita Mark taistelee selviytyimisestä jättäen suorastaan mielikuvituksellisilla ratkaisuillaan McGyverin kevyesti hopealle.

Kirjan ensimmäiset lauseet antavat tarinalle tahdin: "I'm pretty much fucked. That's my considered opinion. Fucked"

Kirjan 369 sivua koostuu Mark Watneyn Marsin päiväkirjamerkinnöistä ja tapahtumista maassa missä NASA ja muu maailmaa miettii päänsä puhki kuinka paluumatkalta jäänyt astronautti saadaan pelastettua. Astronautin päiväkirjamerkinnät vilisevät epätoivoisen miehen ajatuksia ryyditettynä mustalla huumorilla joka pitää vihamieliseen ympäristöön jääneen astronautin järjissään. Kuin ihmeen kautta (ja valtavan onnen saattelemena) astronautti kitkuttelee Marsin pinnalla yli 500 päivää kunnes odotettu pelastautuminen saavuttaa miehen ja jännittävä juupas-eipäs loppuratkaisu selviää vasta kirjan viime metreillä.

Andy Weir tekee saman kuin kuin Hugh Howie Wool-sarjallaan, eli lyö tiskiin vahvan esikoisromaanin joka pitää lukijan tiukasti penkin reunalla viimeiseen lukuun asti. The Martian on niitä kirjoja joita ei yksinkertaisesti voi laskea kädestään vaan lukija voisi helposti lukea kirjan yhdeltä istumalta. Lukija menettää hiuksensa ja loputkin kynsistään - sen verran jännittäväksi tapahtumat eskaloituvat. Ja kun sekaan lyödään vielä Mark Watneyn uskomaton huumori niin menestys on taattu. Ja menestyksen kirjan on saavuttanutkin. Kirja tekee kovaa nousua Amazonin myyntilistoilla ja elokuvaoikeudetkin on jo myyty. Mm. näyttelijä Matt Damon on harkitsemassa projektia jossa hän esittäisi haaksirikkoista astronauttia. Kirja iskee hyvin kaikille Scifin ystäville, jotka nauttivat hyvin kirjoitetusta teknispainotteisesta tarinasta. Hieno kirja kaiken kaikkiaan.

Seuraava onkin vuorossa henk. koht. ensimmäinen James Lee Burken dekkarini The Neon Rain.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

The Expanse televisioon

Syfy-kanava on ilmoittanut tehneensä kaupat James S.A. Coreyn The Expanse-kirjasarjasta ja alkuun on sovittu 10-osan tuotantokaudesta joka loogisesti ajateltuna perustuu sarjan ensimmäiseen Leviathan Wakes-kirjaan. (arvioni). Hyvin tehtyä ja varsinkin älykästä scifiä on harvinaisen vähän televisiossa, joten uutinen tuo toivoa tulevaan. 


"The Expanse is epic in scale and scope and promises to be Syfy's most ambitious series to date," Syfy president Dave Howe said. "Bringing this coveted book franchise to television with our partners at Alcon and the Sean Daniel Co. is a giant win for Syfy, reinforcing our overall strategy to produce bold, provocative and compelling sci-fi fantasy stories. The Expanse joins a killer lineup of high-concept, high-quality series, along with recently announced original projects Ascension, 12 Monkeys, the renewal of Helix, and the soon to premiere Dominion."

Lähde: http://www.hollywoodreporter.com/live-feed/syfy-orders-space-opera-expanse-695555

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Daybreak Zero

John Barnesin apokalyptinen Daybreak-sarja jatkuu allekirjoittaneella toiseen osaan.

On kulunut vuosi katastrofaalisesta terroristihyökkäyksestä joka levitti nanobakteerin tuhoamaan täydellisesti kaiken öljypohjaisen materiaalin. Ihmiskunnan taannuttua teknisesti parisataa vuotta, vuosi 2025 ei näytä myöskään valoisemmalta. Yhdysvaltojen maaperää yrittää hallita kaksi kilpailevaa hallitusta; toinen Yhdysvaltojen luoteisosassa ja toinen kaakkoisosassa. Molemmat yrittävät kursia kokoon jo menetettyä, perinteistä Yhdysvaltojen liittovaltiota. Tulevaisuuskuvaa ei helpota jo nopeasti muodostuneet pienet faktiot joista osa kaapii valtaa feodaalista yhteiskuntarakennetta varten, ja toisaalla elämänsyrjästä taistelee Daybreak-ihannetta palvovat uushippiheimot jotka eivät kaihda keinoja pitääkseen maailmaa nyt saavutetussa murheellisessa tilassa. Orjuus on palannut mantereelle ja Daybreak-iskut jatkuvat fuusio- ja ydinaseiden muodossa.

Täytyy nostaa hattua kirjailijalle joka on jaksanut rakentaa aika vahvan apokalyptisen maailman, joka mielestäni erottuu edukseen. Sarjan ensimmäinen Directive 51 (arvioni) antoi vahvan alun trilogialle joka kuvaa perinteistä maailmanloppuskenaariota missä ei niinkään loppu tule tautien tahi luonnonmullistusten kautta, vaan lopun aiheuttaa teknologia. Daybreak terrorismi nanobakteereineen ja aivopesuineen onnistuu hyvinKirja vilisee henkilöhahmoja ja onneksi kirjailija ei visko lukijan silmille mitään Hollywood-tyylisiä kahakoita vaan kirja pursuaa älykästä juonittelua ja politikointia. Kuitenkin, tämä osa sortui välillä hyvin hitaaseen etenemiseen joka puudutti loppuvaiheessa mutta tarina jaksoi kantaa loppuun asti. Parasta antia olivat kuvaukset kaikesta siitä miten nykyajan ihminen taantuu tekemään kun edessä on vääjäämätön tuho; aikaisemmin mainitsemani orjuus iskee silmille ja silmitön ahneus päräyttää normaalit askelmerkit kohti tulevaa. Lopussa selviää että tulevaisuus ei välttämättä tuo takaisin jo menetettyä yhteiskuntaa. Trilogian lopettaa The Last President. Yöpöydällä (tai Kindlessä) onkin menossa jo kovaa vauhtia Andy Weirin moderni Robinson Crusoe-jännäri The Martian.