lauantai 31. maaliskuuta 2012

Lomilta

Niin se talviloma menee aina vauhdilla ohi. Tällä kertaa päätimme kokeilla lomailua ihan kotimaassa ja päädyimme viikoksi Äkäslompolon lumisiin maisemiin. Kaiken hiihtelyn lomassa sain päätökseen Dmitry Glukhovskyn Metro 2033, josta naputtelen arviotani asap. Lukuvuorossa on synkkä mutta mielenkiintoinen Teemu Keskisarjan Kyynelten kallio.

Kuvassa on Kesänkitunturi joka tuli mm. hiihdettyä ympäri. 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Lankeemus

Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin vampyyritrilogia on edennyt allekirjoittaneella toiseen osaan (ensimmäisen osan arvostelu). Jälleen kerran törmäsin tuoreeseen pokkaripainokseen kuin sattumalta ja hetihän se lähti matkaan mukaan. Täytyy myöntää että odotukset olivat kovat tunnelmaltaan turboahdetun Vitsaus -pilotin jälkeen. GdT & CH ovat tehneet sen mitä olen tässä kärsivällisesti jo vuosia odottanut, eli kirjoittivat niistä vampyyreista mihin olen itse aikoinaan elokuvien kautta tutustunut. Tässä trilogiassa vampyyrit eivät ole trendikkäitä angstisia teinejä, tai ihmisuhteiden kanssa painivia ja lämmitettyä verta pullosta juovia aikuisia. Vampyyrit ovat pelottavia ihmismäisiä tappokoneita joiden ainoa tehtävä on levittää väkivaltaisesti virustaan ihmisiin piste

Tarina jatkuu tasan siitä mihin Vitsaus jäi. New Yorkin kaupunki on selkeästi jäänyt vampyrismin jalkoihin. Kortteli korttelilta kaupungin asukkaat kuolevat väkivaltaisesti ja muuttuvat viruksen myötä näiksi verta imeviksi pedoiksi. Iso Omenan mädäntyessä pikku hiljaa, hengissä singittelevät yrittävät järjestäytyä epätoivoisesti vastarintaan. Ensimmäisestä osasta tutut hahmot kuten Eph Goodweather, professori Setrakian ja tuholaistorjunnan asiantuntija Vasiliy Fet taistelevat epätoivoisesti synkkenevää maailmaa vastaan.

Ensimmäisessä osassa jo hiukan raoteltiin apokalypisten tapahtumien taustoja, ja nyt koko juoni paljastuu lukijalle. Maailmanhistorian kuliseissa on vuosituhansia vaaninut ja hallinnut strigoin eli vampyyrien yhteisö. Yhteisön vanhimmat eli Muinaiset ovat tähän asti eläneet hiljaa ja tasapainoista elämäänsä ihmisrodun kanssa kunnes nyt nuorin heistä eli Mestari, on päättänyt nopeuttaa asioita ja päättänyt käynnistää oman lopullisen suunnitelmansa ihmisrodun orjuuttamiseksi ja tuhoamiseksi. Vastapuolella Mestarin helmoissa häärii ensimmäisestä osasta tutut goottistara ja vampyyrien ensimmäisen sulupolven edustaja Gabriel Bolivar, joka nyt toimii Mestarin yhtenä lähimmistä apulaisista. Toisena apurina toimii Treblinka keskistysleirin vanha perverssi kommendantti Eichhorst, Setrakianin vanha tuttu, ja rahoittaja tälle ihmiskunnan viimeiselle näytökselle toimii sairaanloinen miljardööri Eldritch Palmer jolla on omat motiivit ajaa maailma kohti loppuaan.

Lankeemus lyö siis vettä lisää kiukaalle ja pistää isompaa vaihdetta silmään kun ihmisrotu katselee ihmeissään ympärillä tapahtuvaa kuohuntaa. Kirjailijat maalaavat kirjassa NYC:n todella tummilla väreillä kun kaupungin valot alkavat pimetä lopullisesti verenimijöiden valloittaessa kaupunkia. Vitsauksen tapaan tapahtumat etenevät hollywoodimaisen kiihtyvään tahtiin, ja onneksi kirjailijat ovat laittaneet ensimmäisen osan tapaan sekaan myös välinäytöksiä jota valoittavat eri hahmojen ja tapahtumien historiaa. Ephin perheasiatkin siirtyvät toiselle raiteelle kun vaimo Kelly trilogian ensimmäisessä osassa vaihtaa puolta, ja vaanii nyt perhettään.  Lopussa kirjan tapahtumat olivat sitten puhdasta maailmanlopun alkua ydinvoimalaräjähdyksineen.

Vaikka kirja vetääkin hienosti ja sivutkin tuntuivat loppuvan kesken niin itse ainakin aloin jo tuntemaan tarinassa pientä toistoa ja puutumista. Tämä taitaa olla suht yleistä trilogia-sarjojen keskimmäisillä kirjoilla. Grande finaali on sitten jo muutaman kuukauden päässä kun Tammi julkaisee viimeisen osan Yö ikuinen. Pokkariversio on varmaan ulkona loppuvuodesta (toivottavasti).

Entäs trilogian jälkeen? Ihmettelen suuresti jos kirjailijoilla ei ole käynyt mielessä jotain prequel-tyyppistä kirjaa esimerkiksi Setrakianin vampyyrimetsästyksistä toisen maailmansodan jälkeen, tai kolme kautta kestävää TV-produktiota. Sarjakuva ainakin on tullut ulos, siitä traileri lopussa.

Nämä kirja-arvosteluni eivät lähiaikoina pahemmin elämäniloa pursu, eikä jatkokaa lupaa kukkia ja auringonpaistetta, sillä seuraavaksi matka jatkuu kohti Moskovan ydinsodanjälkeisiin metrotunneleihin Dmitri Gluhovskin matkassa. Ja sen jälkeen painutaan syvemmälle ihmiskunnan yöhön Max Brooksin World War Z:n kyydissä.

Katkelma sieltä jostakin:

Bolivar oli hyvän matkaa vampyyrievoluution toisella tasolla. Muodonmuutoksen tuska oli melkein kokonaan laantunut, päivittäiset ruokailut helpottivat oloa, kun punaveriset ateriat ruokkivat hänen ruumistaan samaan tapaan kuin valkuiaisaineet ja vesi kasvattivat ihmislihaksia.
Hänen uusi verenkiertojärjestelmänsä oli valmis, suonet kuljettivat nyt ravintoa keskivartalon onteloihin. Ruoansulatusjärjestelmäkin oli yksinkertaisempi, jätteet poistuivat ruumista yhden ainoa aukon kautta. Hänen ihostaan oli tullut täysin karvatonn ja lasinsileä. Pidentyneet keskisormet olivat kasvaneet paksuutta raatelukynnen kaltaisiksi kivikovaksi sarveiseksi, kun taas muista sormista kynnet olivat irronneet kokonaan., yhtä turhina hänen nykytilassaan kuin karvat ja sukuelimetkin. 


[...]Hänen ruumiinlämpönsä oli noin 323 kelviniä, eli 50 celsiusastetta - tai 120 fahrenheitia. Maan pinnan alapuolella hän ei tuntenut klaustrofobiaa vaan hengenheimolaisuutta pimeyden ja kosteuden kanssa, jä hän piti ahtaista, suljetuista tiloista. 




lauantai 10. maaliskuuta 2012

Omon Ra

Kuin varkain (ja täysin odottamatta) Viktor Pelevinin romaani Omon Ra pääsi yllättämään lukujonon ohi. Pelevin kirjailijana on minulle myös täysin uusi tuttavuus, joten tämä vaikutti pirteältä vaihtoehdolta G.R.R. Martinin tiiliskiven jälkeen.

Viktor Pelevin edustaa venäläisten nykyikirjailijoiden nuorta polvea, ja Wikipedian mukaan hänen kirjansa ovat "postmodernistia ja sisältävät vaikutteita science fictionista, popkulttuurista ja esoteerisista aatteista". Minulle tuli tästä ensimmäisestäni mieleen satiirinen Kurt Vonnegut.

Kirja sijoittuu historian neuvostoaikaan jolloin suurvaltojen välillä käytiin kansojen resursseja säästämätön avaruuskisa. Kirjan päähenkilöllä Omon Krivomazovilla on lapsuuden haave päästä kosmonautiksi. Jo lapsena Omon haltioituu kodin läheisen leikkipaikan puisesta lentokoneesta joka antaa sysäyksen kohti lentäjän- ja kosmonautin uraa.

Kirja lähtee mielestäni kunnolla liikkeelle Omonin päästyä Zaraiskin ilmasotakouluun, ja kun hän valikoituu pieneen kosmonautti-valmennusryhmään jonka tarkoitus on olla kuulennolla "automaattisena miehistönä jota ei ole tarpeenkaan saada palamaan takaisin". Nuorelle Omonille tarjotaan siis menolippua sankaruuteen!

Viktor kirjoittaa mainion synkän humoristisella otteella. Neuvostovaltakunnan kiire ja vimma päästä kuun pinnalle vie Omonin ja hänen ystävänsä mielenkiintoiselle matkalle kohti tähtiä. Neuvostoliitossa kaikki on tietysti suurta kuten myös avaruusraketitkin, ja Pelevin kuvaa jännittävästi Omonin koulutuksen päättävän avaruuslennon. Jokaiselle eri lennon vaiheelle on oma kosmonautti joka uhraa itsensä ennalta sovitusti minuutintarkuudella että Omon pääsee laskeutumaan pimeälle kuun kamaralle. Kirjan parhaimpia dialogeja käydään lennon loppuvaiheessa kun Omon ja hänen ystävänsä Dima keskustelevat raketissa radion välityksellä syvällisesti Pink Floydin tuotannosta. Lennonjohdon ihmetellessä puheita tilanne on täysin absurdi. Kirjan lopussa odottaa sitten kommunisminpunainen mindfuck jota ehkä osasi odottaa.

Mukava pieni romaani (176 s.) joka kertoo satiirisella otteellaan pienen palan historiaa - suosittelen. Suosittelen myös aihetta hipovan vanhaa dokumenttia ns. kadonneista kosmonauteista jonka pääosissa ovat italialaiset veljekset Achille ja Giovanni Battista Judica-Cordiglia. Veljekset toimivat 1950-1960 -vuosikymmenillä radioamatööreinä ja saivat nauhoitettua venäläisten kosmonauttien ja lennonjohdon radioliikennettä. Koko dokumentti löytyy Youtubesta. Ei ihan foliohattuaihepiiriä mutta melkein.

torstai 1. maaliskuuta 2012

A Clash of Kings

George R.R. Martinin eeppinen fantasia jatkuu A Song of Ice and Fire -sarjan toisella kirjalla. Sarjan ensimmäinen (arvosteluGame of Thrones päättyi dramaattisiin tunnelmiin: kuninkaan neuvonantaja ja pohjoisen herra Lord Eddard Stark jäi pahasti alakynteen kuninkaan hovin juonitteluissa ja menetti lopulta päänsä valtaan nousseen nuoren ja vimmaisen Joffrey Baratheon toimesta. Tapahtumien johdosta, pohjoisessa Eddard Starkin vanhin poika Robb keräsi sotavoimia kostaakseen isänsä kohtalon ja pelastaakseen sisariensa kuningas Joffreyn hovista. Robb julistautuu myös pohjoisen kuninkaaksi.

Jon Snow, Eddark Starkin äpäräpoika kotiutui valtakunnan pohjoista rajaa suojelevan Muurin veljeskunnan pariin ja todisti vuosituhansia vanhan uhan nousevan arktisen pohjoisen horisontissa.

Idässä kapean meren toisella puolella Daenerys Targaryen kohtaa vastoinkäymisiä toisensa jälkeen. Ja suuret suunnitelmat Westeroksen valloituksen osalta tuntuvat saavan viimeisen niitin kun tuore aviomies, sotaherra Khal Drogo kuolee taistelussa saamiin vammoihinsa. Hautaroviolla kaikki kuitenkin muuttuu.

A Clash of Kings jatkaa siitä mihin Game of Thrones jäi. Tieto Joffrey Baratheonin dramaattisesta valtaannoususta on kiirinyt Westeroksen joka kolkkaan, ja kuolleen kuninkaan veljet Renly ja Stannis Baretheon nousevat molemmat vaatimaan kruunua itselleen. Lopulta veljeksistä vain toinen selviytyy Joffreyn haastajaksi asti. Robb Stark käy sotaansa omalla rintamalla Lannisterin sukua vastaan pohjoisen kuninkaana, ja Lannisterin suvun päämies Tywin Lannister antaakin arvoisen vastuksen. Robbin siskot Sansa ja Arya jatkavat omaa selviytymistaisteluaan, Sansa kuningas Joffreyn tulevana morsmaikkuna ja nuorempi Arya yrittää selviytyä hengissä paeten kuninkaan hovista ensin pojaksi naamioituneena ja lopulta keittiöpiikana Lannisterin suvun kolossaalisessa pääpaikassa, Harrenhallin linnassa. Loppuhuipennuksessa on sitten suuren urheilujuhlan tuntua kun Stannis Baratheon saapuu armeijoineen Kings Landingin muureille vaatimaan kruunua itselleen.

Daenerys Targaryen jatkaa myös omaa tarinaansa ja voimien keräämistään meren toisella puolella muutamien uskollisten ystäviensä kanssa. Matka ei ole kuitenkaan yksinkertainen kun mukana on kolme kasvavaa lohikäärmettä ja tieto lohikäärmeistä on kiirinyt matkalaisten edelle. Edessä on jälleen vaikeita aikoja ja murhayrityksiä.

Täytyy myöntää että A Clash Of Kings jatkaa samaa laadukasta latua edellisen kirjan tapaan. Tällä kertaa kirjailija laajentaa myös tarinaa ja avaa enemmän seitsemän kuningaskunnan Westerosta lukijalle. Kirjan luvut on edellisen osan tapaan jaettu hahmojen mukaan, ja tässä niitä on jo yhdeksän. Uusina on (ainakin) Davos Seaworth, Stannis Baratheonin uskottu yksikätinen merenkävijä sekä edellisestä osasta tuttu Theon Greyjoy joka myllää mukavasti tapahtumia omilla teoillaan. Omasta mielestäni tässä kirjassa jo mentiin lähellä ainakin omaa limiittiäni pää- ja sivuhahmojen seurannassa ja olisin toivonut osalle hahmoista enemmän peliaikaa. Mutta yllättävän hyvin kirjailijalla pysyy juonikudos näpeissä loppuun saakka. Jopa Daenerys Targaryenin seuraaminen alkaa tuntumaan mielenkiintoiselta.

Kirjan ehkä parasta antia on Tyrion Lannisterin juonittelut kuningas Joffreyn hovissa. Pieni rujo kääpiö saa paljon aikaa harmaana eminenssinä ja antaa kovan vastuksen kuninkaan hovin ammattilaisjuonittelijoille Lord Petyr "Littlefinger" Baelishille ja eunukki Varykselle. Tälle kolmikolle voisi kirjoittaa kokonaan oman spin-off -sarjansa.

Toisen nautittavan kokonaisuuden tarjoaa Eddark Starkin äpäräpoika Jon Snow, joka jatkaa joukkoineen  tutkimusmatkaansa syvällä pohjoisessa etsien Muurin veljeskunnan luopiota Mace Rayderia sekä tietysti kadonnutta setäänsä.

Olihan tämä opus lukuprojektina 728 sivullaan aikamoinen koitos. Menoa hiukan vielä hidastaa päätökseni käydä sarja läpi alkuperäiskielellä mutta täytyy myöntää että en ole katunut. GRRM osaa tarinan kerronnan ja teksti imaisee ensimmäisistä riveistä lähtien helposti mukaansa. Seuraava osa kolahti jo postiluukusta ja A Storm Of Swords odottaa nyt hyllyssä - kaikki 924 sivua.

Ja muistuksena kaikille HBO:n Game of Thrones -sarjan faneille, toinen tuotantokausi alkaa 2.5. Canal Series-kanavalla!