keskiviikko 16. elokuuta 2017

The Last Colony

Niin se mieli kääntyy kuin tuuliviiri kun olin lukenut Robert Penn:n All the Kings Men -klassikoa 50 sivua. Science fiction-genren houkutus oli aivan liian kova. Edellisestä scifi-kirjasta on jo vierähtänyt vuoden verran ja nyt John Scalzin Old Man's War -sarjan kolmas osa tuli ladattua Kindleen ja Robert Penn siirtyi syrjään.

Joe Scalzi on niittänyt mainetta juuri Old Man's War -sarjallaan joka tasapainoilee jossain Hard/Military ja huumoripitoisemman science fictionin rajamailla. Wanhain Immeisten Sota -sarja on nimensä mukaan wanhojen miesten sotimista missä työelämästä eläköityville tarjotaan mahdollisuus palvella CDF:n (Colonial Defence Forces) riveissä. CDF on ihmiskunnan keihäänkärki avaruuden valloituksen osalta ja organisaatio tarjoaa vanhuuseläkkeen kynnyksellä oleville aktiivipalveluksen siirtämällä heidän mielensä uusiin parikymppisten vartaloihin, jotka ovat huippuunsa viritettyjä sotakoneita. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa kertoi John Perryn 75-vuotiaan entisen mainosalan ammattilaisen uraa CDF:n joukoissa ja heidän vuosia kestänyttä turneetaan suojellen CDF:n uudisasukkaiden kolonisaatioita eri aurinkokunnissa.

The Last Colony alkaa ajasta jolloin John ja hänen uusi perheensä ovat asettuneet pieneen uudisasukasyhteisöön syrjäiselle planeetalle. John toimii yhteisön asioiden hoitajana ja ratkoo intialaislähtöisen yhteisön arkipäivän ongelmia ja Johnin uusi vaimo Jane, entinen CDF:n erikoisyksikön sotilas, toimii yhden hengen poliisivoimana. Molempien ansiokas sotilasura on jo takana ja elämä tuntuu kulkevan raukean rauhallisesti eteenpäin. Mutta kuten niin monissa muissakin tarinoissa, tämä muuttuu kun John:n entinen esimies tekee yllätysvierailun ja onnistuu rekryämää pariskunnan johtamaan uutta uudisasukasyhteisöä joka on tarkoitus kuljettaa asuttamaan uutta planeettaa Roanokea.

Roanoken uudisasukkaiden asuttaminen ei kuitenkaan etene odotetusti kun selviää että ympäri galaksia levittäytyvä organisaatio Conclave jonka jäseninä on yli 400 rotua, haluaa torpata ihmisrodun virusmainen leviäminen pitkin tähtitarhoja. Pienen uudisasukasyhteisön tapahtumat saavat siten yhtäkkiä megalomaaniset mittasuhteet kun Roanoke asetetaan pelinappulaksi CDF:n ja Conclaven vuosikymmeniä jatkuneeseen mittelöön. John ja Jane joutuvat miettimään päänsä puhki miten saada estettyä eri osapuolien suunnitelmat Roanoken tuhoamiseksi..

Täytyy sanoa että Scalzi on jälleen onnistunut tarinallaan saavuttamaan samantasoista tarinankerrontaa kuin esimerkiksi Alastair Reynolds tai James S.A. Corey. Pelissä on isot asiat ja ihmisrodun kohtalo, tästä ei puuttuisi enää kuin kristuksen toinen tuleminen. Vaikka The Last Colony liikkuu enemmän vakavammassa kerronnassa kuin edelliset sarjan kirjat, Scalzin tarinassa on kaikki hyvän scifi-kirjan ainekset. Jos jotain negatiivista tästä pitää hakea niin kirjan pituus, joka on päälle 300 sivua. Tämän mittaluokan tarinat voisivat olla puolestani yli 600 sivua. Helposti.

Seuraavana lisää scifia kun oikein vauhtiin päästiin. 

torstai 3. elokuuta 2017

Alkuvuodesta

Aina odotettu kesäloma on täällä ja sen viime metreillä ajattelin pistää kasaan ensimmäisen vuosipuoliskon kirjat. Lukutahti allekirjoittaneella on ollut normaalia noin yksi kirja per kuukausi. Tämän(kin) vuoden tavoitteena on ollut saattaa loppuu useat aloitetut trilogiat/sarjat ja jo muutaman genren osalta olen siirtynyt täysin eBook-formaattiin kun lukukokemus neljä vuotta vanhalla Kindlellä on edelleen loistava.

Alkuvuoden työläin kirja oli ehdottomasti yli 700 sivuinen Pulitzer-palkitun historioitsijan Doris Kearns Goodwinin Yhdysvaltojen poliittista historiaa käsittelevä Team of Rivals: The Political Genius of Abraham Lincoln. Kirjaa voisi kuvailla sanoilla "haastava ja aikaa vievä" mutta jokainen sivu on täynnä kiehtovaa aikalaiskuvausta Yhdysvaltojen 1800-luvun puolenvälin poliittisesta pelikentästä. Yhdysvaltojen 16. presidentin ja hänen kabinetin päätökset vaikuttavat edelleen vahvasti jakautuneen Yhdysvaltojen politiikkaan.

Abraham Lincolnin edesottamusten perään meni Erik Larsonin Dead Wake, jonka tarina kertoi pahasti Titanicin varjoon jääneen (mutta vähintään yhtä kiehtovan) matkustajaristeilijä RMS Lusitanian viimeisen Atlantin ylityksen tarinan vuonna 1915. Euroopassa riehuva Ensimmäinen Maailmansota, ahneet saksalaiset sukellusvenekapteenit, poliittinen "perseily" ja viimeiseen asti sotaan osallistumisesta pähkäilevän Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilsonin hallinto, kietoutuu kaikki aikansa yhden suurimman matkustajaristeilijän kohtaloon.

Kahden historiaopuksen jälkeen oli aika jälleen sukeltaa kevyempään kirjallisuuteen ja Bernard Cornwellin 800-luvun Englanti oli siihen sopiva annos. Kalpea ratsastaja on The Last Kingdom-sarjan toinen osa missä lukija pääsee seuraamaan nuoren Bebbanburgin Uhtredin seikkailuja Englannin pyristelyitä tanskalaisten viikinkien otteessa. Ammattitaitoista historian värittämistä jaksaa aina lukea.

Viikingeistä siirryttiin Norjaan kun Jo Nesbø:n Suruton  oli vuorossa. Kirjan tarina pyörittää lukijaa Harry Holen loputtomassa henkilökohtaisessa helvetissä ja samalla tutkitaan Osloa riivaavaa pankkiryöstöketjua. Omaa juonikuviota sujuvasti pyörittää Harryn armoton kolleega, jonka säätöjä on nautinnollista seurata. Seitsemän osaa olisi sarjasta jäljellä jotka varmuudella kahlaan läpi.

Jeff VanderMeer on mielenkiintoinen kirjailija. Hänen uusin oma teos Borne käsittelee mm. uusien ja vieraiden eliömuotojen vaikutusta elinympäristöömme. Allekirjoittanut lukaisi Southern Reach-trilogian toisen osan Hallinta missä Yhdysvaltojen etelä-rannikolla sijaitsevan rannikkokaistaleen yliluonnollisten tapahtumien tutkinnat jatkuvat. Virkistävän omalaatuinen scifi-sarja jota ei ole turhaan kehuttu ja palkittu.

VanderMeerin maagisista luontomaisemista siirryin kovaan scifiin/cyber punkiin kun vuorossa oli Ramez Naamin Crux. Kirja on Nexus-trilogian toinen osa ja se kuvaa sitä murroskohtaa missä ihminen liittää itsensä yhä syvemmälle teknologian tuomiin etuihin ja lopputulemana horisontissa siintää ihmisevoluution seuraava askel: Homo Deus.

Täytyy myöntää että en koskaan kyllästy lukemaan Kalle Päätalon wanhan Suomen kuvauksia. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla sen joskus aloitti, ja kun Kalle Päätalo osui tutkaani, päätös oli helppo; Koillismaa-sarja on siedettävän lyhyt sarja Päätalon tuotannosta, vain viisi osaa joten sitä olen pikku hiljaa jauhanut eteenpäin ja en ole hetkeäkään katunut. Hienosti kirjoitettu tarina ja kiehtovat hahmot yhdistettynä voittamattomaan Suomen luonnon kuvaukseen. Myrsky Koillismaassa jatkaa selkosissa asuvien perheiden elämää talvi- ja jatkosodan myllerryksissä kohti parempaa tulevaisuutta.

Best Served Cold jatkoi meikäläisen Joe Abercrombien fantasiamaailman matkaa ja tämä itsenäinen tarina oli äijämäisen brutaali kostotarina tutuissa ensimmäisen First Law -trilogian maisemissa. Kirjailijalla on tulossa uusi trilogia ja sitä odotellessa jäljellä on vielä muutama tarina jotka pysyvät tukevasti lukulistalla.

James Ellroy, Jo Nesbø ja James Lee Burke ovat vakiokasvoja kirjahyllyssäni niin perinteisenä kuin sähköisenä versioina mitä tulee rikoskirjallisuuteen. Samaan joukkoon on sittemmin noussut myös Malcolm Mackay synkän väkivaltaisella Glascow -trilogiallaan. Vanhaherra Burke on jo säväyttänyt muutamalla Dave Robicheaux -kirjallaan ja sarjan # 3 eli Black Cherry Blues ei myöskään jättänyt kylmäksi. Burke osaa kirjoittaa harvinaisen tasapainoisia tarinoita joissa yhdistyy ei pelkästään se klassinen rikollinen toiminta vaan myös taustat, kuten Daven henkinen helvetti ja tietenkin asia mitä olen vanhemmiten oppinut nauttimaan: kauniit luontokuvaukset.

Don Winslow on luonut myös uransa kirjailijana väkevillä rikollistarinoilla joista esille ovat menestyksekkäästi nousseet eeppinen yli kolmen vuosikymmennen yli ulottuva huumesodan kuvaus. The Power of the Dog ja The Cartel ovat varmasti parhaimpia kuvauksia Meksikon ja Yhdysvaltojen välisestä huumesodasta ja kirjoista ollaankin puuhamassa elokuvia mainekkaiden ohjaajien toimesta. Don Winslow:n tuorein kesäkuussa julkaistu kirja The Force hyppääkin poikkeuksellisesti pois huumekartellien maailmasta New Yorkin poliisilaitoksen korruptoituneeseen toimintaan. Kirjailija on onnistunut jälleen kerran kirjoittamaan vakuuttavan ja hurmeisen tarinan yhdestä poliisietsivästä NYPD:n väkivaltaisesta kulissien takaisesta maailmasta.

Ja mitä sitten seuraavaksi? Kindlessä on jo työn alla yksi amerikkalaisen kirjallisuude klassikko: Robert Penn:n vuonna 1964 julkaistu All The Kings Men, joka on fiktiivinen tarina Yhdysvaltojen etelän populistisesta poliitikosta Willie Starkista. Kirjan myötä lukukoneen keula siirtynee kohti historian kenttiä.