keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Stephen King: Revolverimies (Musta torni I)


Englanninkielinen alkuteos: The Gunslinger, Dark Tower I

Stephen King on ollut minulle niitä alkuajan kirjailijoita joiden parissa on joskus aloitettu aikuisten kirjallisuuden pitkä taival. Nuorena (kun jaksoi vielä käydä kirjastossa) meni lähes kaikki jännittävä kirjallisuus, esimerkiksi James Clavell Shoguninsa kanssa oli järisyttävä kokemus (eikä pelkästään kirjan koon takia), Robert Ludlumin agenttijärkäleet meni kuin vettä vaan ja sitten tuli tämä kiehtova herra King outoine ja pelottavine tarinoineen. Hohto, Uinu uinu lemmikkini, Se, Piina ja Tukikohta olivat niitä kirjoja jotka ainakin jäi mieleen. King oli ehdottomasti tärkeä askelma aikuisten kirjallisuuteen ja vaikka innokas mielenkiintoni Kingiin lopahti joskus 1990-luvulla, niin nyt keski-ikäisenä olen huomanut eläväni jotain King-renesanssia kun Hohtokin tuli hankittua takaisin kirjahyllyyn WSOY:n vuoden 1985 painoksena. King oli myös nuorempana sysäys kohti vielä synkempiä vesiä joita hallitsi loistava H.P Lovecraft, joka oli aivan omalla tasollaan.

Ja nyt tämä Musta Torni-sarjan ensimmäinen osa tarttui (pokkariversio) eräällä kauppareissulla mukaan, kun oli sopivastikin hinnoiteltu (4€).

Revolverimies on seitsenosaisen Musta Torni-sarjan pilotti ja yllätyksekseni huomasin että pokkarin alussa oli Kingin kirjoittama kaksikymmentäsivuinen johdanto ja esipuhe, missä hän kertoo kirjasarjan syntyvaiheita ja miten sarja kasvoi vuosikymmenten (1970-2003) saatossa kirjailijan ehkä tärkeimmäksi saavutukseksi. King kuitenkin sortuu turhaan selittelyyn esimerkiksi kohdassa missä hän kertaa Tukikohdan syntyvaihetta ja kuinka hän editoi sitä editoinin perään. Näissä kohdissa kaikki muut kuin King-puristit huokaisevat ja purevat hammasta ja laskevat jo sivuja oikean kirjan alkuun. 

Kirjan päähenkilö on Revolverimies eli Roland joka jahtaa mustiin pukeutunutta miestä halki aavikkoisen maiseman. Kirjan alussa sankari poikkeaa pieneen Tullin kaupunkiin, ja ainakin allekirjoittaneelta pääsi melkein itku kun King kuvaa lukijalle uskomattoman stereotyyppisen lännen kaupungin mitä ameriikan elokuvakuvastosta vain löytyy. Maisemasta puuttui vain se luiseva hauturi joka juoksee muukalaisen rinnalla mittanauha kädessä, ottaen mittoja vauhdissa arkkua varten. Kaupungissa tapahtuu kaikenlaista ja sen enempää spoilaamatta alkuosan tapahtumat ovat mielestäni tämän pilotin parasta antia. Kaupungin jälkeen Revolverimiehen matkaan tarttuu mukaan nuori poika Jake, jonka historia avaa hiukan tätä Mustan Tornin universumia. Kaksikko jatkaa pitkää ajojahtiaan ja lopulta saavuttavat tämän pelottavan mustiin pukeutuneen miehen.

Täytyy sanoa että noin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen oli piristävää lukea Stephen Kingiä. Vaikka Kingin tuotanto on hiukan kevyempää luettavaa niin hän kirjoittaa mielestäni äärimmäisen hyvin. Samalla tämä kirja muistutti minua myös siitä miksi lopetin Kingin lukemisen: uusien kirjojen laatu alkoi olemaan aika epätasaista. Nyt siis tarkoitan aiheita mistä King kirjoittaa. Jotenkin en jaksa innostua tällaisesta genresillisalaatissa missä on yliluonnollisia asioita sekä lehmipaimenia tuplapistooleineen. Vaikka tämä onkin ensimmäinen osa niin tuskin jaksan innostua jatkosta, varsinkin kun odotettavissa on Kingin tyyliin tuhansia ja taas tuhansia sivuja luettavaa. 

Kirjan ensitahteja

Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.
Autiomaa oli kaikkien autiomaiden äiti, valtavan suuri, ja se piti kiinni taivaasta ikuisuudelta näyttävän matkan joka suunnassa. Se oli valkoinen, sokaiseva, rutikuiva, vailla muita erityispiirteitä kuin horisonttiin epäselvinä ja utuisina piirtyvät vuoret ja paholaisenruohon joka toi suloisia unia, painajaisia, kuolemaa. 


Dark Tower taidetta lisää Stephen Kingin omilla sivuilla

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Quintus Tullius Cicero et al.: Aura Popularis (eli kuinka vaalit voitetaan)

Eduskuntavaalien ollessa aivan nurkan takana päätin ottaa hyllystä siihen sopiva kirjasen, eli Quintus Tullius Ciceron veljelleen Marcukselle kirjoittaman oppaan, miten konsulivaaleissa kannattaa toimia että virka napsahtaa kohdalle. Kirja on Tammen Olympos-sarjan julkaisu, jonka alla Tammi julkaisee laadukasta klassisen antiikin kirjallisuutta alkukielestä suomennettuna.

Tämän mielenkiintoisen "kirjasen" (sivumäärä 126) ovat koostaneet Helsingin yliopiston Laura Lahdensuu ja Ari Saastamoinen. Quintuksen alkuperäinen evästys veljelleen on noin kolmisenkymmentä sivuinen essee ja tämän ympärille ahkerat kääntäjät ovat rakentaneet mielenkiintoisen kerroksen yleistä informaatioita Quintuksen ja Marcuksen vuosien 60-65 eaa. elämästä Rooman valtakunnassa. Kirjan selitysosissa kerrotaan minkälainen oli aikansa roomalainen hallinto ja kun suomessakin paljon puhutaan tuloeroista ja niihin liittyvistä ongelmista, roomassa nämä olivat aivan omalla tasolla: rahalla pääsi vielä selvemmin eliitin hallitsemalle kapealle huipulle. Kirjassa kerrotaan myös tarkasti miten roomalaiset kampanjoivat vaalien alla ja miten itse vaalit lopulta käytiin.

Molemmat veljekset lähtivät luonnollisesti tavoittelemaan valtakunnan korkeita virkoja. Kreikkalaisen historiatutkijan Plutarkhoksen mukaan, Marcus osoittautui jo nuorena erittäin lahjakkaaksi oppilaaksi ja vuonna 64 pyrkiessään valtakunnan korkeimpaan virkaan eli konsuliksi, Marcuksella oli takanaan jo pitkä ja maineikas ura asianajajana ja hän oli myös tuottelias kirjailija. Ja vaikka veli Quintus on jäänytkin selkeästi veljensä suuren varjoon, Quintus loi uransa mm. sotilaana tarkemmin legaattina esimerkiksi Julius Caesarin legendaarisella Gallian retkellä vuosina 54-52 eaa. Molempien polut siis kulkivat ainakin osan aikaa Rooman valtakunnan kuuluisimman yksinvaltiaan rinnalla. Internetin verkoista löytyy hyvin kummankin henkilön historiikkia mutta suosittelen lämpimästi Plutarkhoksen Kuuluisien miesten elämänkertoja –teosta jossa tämä 115 jkr. paikkeilla elänyt itse myös kuuluisa kreikkalainen kirjailija valaisee tarkan elävästi Marcus Ciceron ja Julius Caesarin mielenkiintoista elämää.

Mitä itse vaalioppaaseen tulee, Quintuksen neuvot veljelleen ovat yllättävän ajattomia. Opastuksen alku ”Olet saavuttanut kaiken, mitä ihminen voi lahjakkuutensa tai kokemuksensa tai ahkeruutensa avulla saavuttaa” antaa esimakua mitä on luvassa. Quintus käy läpi aikansa Rooman poliittisen ilmaston, kertoen välillä värikkään mielipiteensä veljensä kilpailijoista, mitä Marcuksen kannattaisi tehdä uransa suhteen, miten huomioida äänestäjät ja ennen kaikkea miten vaalit voitetaan. Quintus lataa veljelleen siis poliittisen juonittelun työkalut.

Mutta mielestäni kirjasen ehdoton herkku on kääntäjien lisäämä kokoelma roomalaisia vaalimainoksia. Mainokset on kerätty vulkaaniseen tuhkaan hautautuneen Campanian Pompejin maaseutukaupungin kaduilta, joiden varsilta on löytynyt paljon aikalaisten seinäkirjoituksia eli dipintoja. Kääntäjien mukaan näitä on löydetty ainoastaan Pompeijista ja löydetyistä 2600 seinäkirjoituksesta valtaosa on juuri poliittisia vaalimainoksia joista alempana mielestäni kiehtovimmat. Aura Popularista on epäilty myös ensimmäisellä vuosisadalla tehdyksi väärennökseksi, mutta kirjanen on kuitenkin oiva kurkistus roomalaiseen poliittiseen maailmaan. Ja näin vaalien alla pitää myös muistaa Marcus Ciceron lausahdus: nihil est incertius vulgo ("ei mikään ole kansanjoukkoa oikullisempaa").

Vaalimainoksia:

Äänestäkää Aulus Vettius Firmus (Ediiliksi): hän on kaupunkimme arvoinen. Pallonpelaajat äänestäkää

Jos joku hylkää Quinctiuksen, hän istuu aasin viereen.. FA…

Caius Julius Polybius ediiliksi huolehtimaan teistä, temppeleistä ja julkisista rakennuksista. – Lampunkantaja, pitele tikkaita!

Clodiukset, äänestäkää Holconius Priscus ediiliksi! – Kapakoitsija Seius, teit hyvin tarjotessasi tuolin.


Lopuksi lähivuosien lempisarjani eli HBO:n Rome:n versio Marcus Ciceron kohtalosta. 



tiistai 15. maaliskuuta 2011

Ystävämme Blogger päivittyy

Piiitkästä aikaa vähän teknisempää postausta. Bloggerin ollessa yksi maailman suurimmista bloggausalustoista ja maailman 6. vierailluin web-sivusto, Google on päivittämässä Bloggeriaan. Blogger Buzz Blogin mukaan luvassa on ainakin palvelun käyttöliittymän kasvonkohotusta, mobiilipuolen kehitystä ja vaikka mitä. Alla pieni mainos tulevasta. Blogger Buzzin artikkelissa on lisää kuvia tulevista muutoksista, eli hyvältä näyttää.

Uusi käyttöliittymä

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Isaac Asimov: Säätiö ja Imperiumi (Foundation and Empire)

Säätiö-saagan läpikäyntini on edennyt (alkuperäisen) trilogian toiseen osaan. Ensimmäisen osan arvostelu tästä. Säätiö ja Imperiumi sisältää kaksi erillistä Asimovin novellia: Kenraali ja Muuli jotka julkaistiin alunperin erillisinä vuonna 1945 Astounding Science Fiction -lehdessä.

Kenraalissa Terminus-planeetalle perustetun Säätiön isähahmo ja johtajan Hari Seldonin kuolemasta on kulunut lähes 200 vuotta. Säätiö on selviytynyt ensimmäisistä Hari Seldonin ennustamista kriiseistä taitavien johtajiensa ansiosta, ja tulevaisuus näyttää enemmän kuin lupaavalta tällä Linnunradan toisen kierteisen käsivarren äärimmäisen pään pikku planeetalla. Kunnes Imperiumin keisarin Cleon II:n syvistä upseeririveistä nousee nuori 34-vuotias kenraali Bel Riose joka päättää uhmakkaasti selvittää unohdetun Säätiön sijainnin, ja lähtee laivueineen etsimään näitä "taikureita".  Edessä on taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun Säätiö joutuu jälleen kerran puolustuskannalle.

Muuli jatkaa Säätiön tarinaa n. 100 vuotta Kenraalin jälkeen. Säätiö on laajentanut valtapiiriään linnunradalla ja vanha Imperiumi on ennustetusti lähes romahtanut. Säätiö on laajentanut huomattavasti vaikutuspiiriään ja on nyt sisällisodan partaalla. Sisäisen kriisin ohella Säätiön näköpiiriin nousee myös kasvava uhka kun henkilö nimeltään Muuli aloittaa massiivisen hyökkäysaallon kohti Säätiötä. Muuli onnistuu valloittamaan maailman toisensa jälkeen ennen näkemättömällä nopeudella ja suuntaa vihansa ja voimansa kohti Terminusta. Tällä kertaa Säätiö on myös ajautumassa kaaokseen koska Hari Seldonin matemaattiset ennustukset eivät osu yhteen Muulin valloitusarmeijoiden kanssa. Tarina seuraa myös Toran ja Bayta Darellia jotka päättävät ystävineen selvittää tämän jopa mutantiksi kerrotun Muulin alkuperää sekä huhutun Toisen Säätiön sijaintia. Joukkoon liittyy myös Eblin Mis, psykologi sekä Muulin palveluksesta karannut narri Magnifico. Kirjava ryhmä tekee huiman matkan läpi linnunradan ja Muulin tarina huipentuu romahtaneen Imperiumin hylätyllä keskusplaneetalla Trantorilla. Hieno tarina kaiken kaikkiaan.

Isaac Asimov ei todellakaan petä tälläkään kertaa vaan jätti luonnollisesti kaipaamaan lisää. Asimovin tyylissä on se hienoa että hän osaa kuvata todella isoja asioita upeasti ja ainakin tällainen rikkaalla mielikuvituksella omaava, Star Trekkien ja Star Warsien parissa kasvanut ikinuori koukuttuu hyvin helposti. Ja näitä klassikoita lukiessa ei voi olla ohittamatta sitä faktaa kuinka selvästi ja paljon esim. George Lucas on imenyt omaan tuotantoonsa Asimovilta selvinä esimerkkinä vaikka Coruscant joka on selvä Trantor jne.
Selvää on että Asimov oli myös aikansa tuote, tarinoissa vilisevä teknologia tuo aika ajoin hymyn huulille. 1940-1950-lukujen tyyliin tarinassa käytetään tehokkaita atomiaseita, keisarilla on värinällä lieventäviä voimakenttätyynyjä (!), avaruusaluksilla kommunikoidaan perinteisillä viestilieriöillä jotka liikuttavat paperiviestejä ympäri aluksia ja avaruusalukset tietenkin puskevat halki tähtienvälistä avaruutta atomihypermoottorien avulla. No, nämä voi antaa helposti anteeksi :).

Asimovilla oli myös aikaansa edellä olevia visiota, varsinkin kun hän kuvasi 40 miljardin asukkaan Imperiumin keskusplaneettaa Trantoria. Joka paikassa on valtavan isoja televisoreja, jotka suoltavat uutisia Imperiumin 20 miljoonasta eri aurinkokunnasta. Ja mainitseepa kirjailija myös käytettävistä kolmiulotteimalleista.

Suosittelen kirjaa (ja Asimovin tuotantoa yleensä) ehdottomasti niille jotka luonnollisesti rakastavat Science Fiction-kirjallisuutta ja ennen kaikkea älykästä Science Fiction-kirjallisuutta. Isaac Asimovin nerokkuus piilee ajattomissa tarinoissa, Science Fiction -tarinoissa jotka on kirjoitettu yli 60 vuotta sitten!

Ja lopuksi terveiset WSOY:n Säätiön julkaisusta vastaaville. Siis ihan totta, en tiedä onko George Lucasin yhtiöt tietoisia että käytätte selvää Star Wars-kuvastoa näissä Säätiön kansissa. Voisitte osoittaa hiukan enemmän mielikuvitusta. Vai meneekö tämä 1980-luvun piikkiin?

Seuraavassa kirjassa sitten sukelletaan näin eduskuntavaalien hengessä antiikin rooman poliittisten vaalien kieroon maailmaan joten siihen asti nihil est incertius vulgo (eli terveiset persuille).


Takakansi:
Asimovin Säätiö-trilogia on tieteisromaanin merkittävä klassikko, johon palataan aina kun science fiction-kirjallisuudesta yleensä keskustellaan. Sarja kertoo ajasta, jolloin ihmiskunta on levittäytynyt yli koko Linnunradan ja taistelee sen herruudesta mitä mielikuvituksellisimmin keinoin.

Sarjan toisessa osassa Säätiö, rappeutuneen Imperiumin raunioille perustettu uusi mahti, jatkaa valloitusretkeään Linnunradan voimakkaimpana valtiona. Mutta Säätiötä uhkaa kuolevan Imperiumin viimeinen sivallus. Ongelman ytimenä on arvoituksellinen hahmo nimeltä Muuli. Kuka oikeastaan on tuo väkevä mies, jonka hiukset ovat karmiininpunaiset ja jonka silmien näkeminen koituu kuolemaksi? Kuka voi vastustaa Muulia?





Bonuksena Bill Moyersin Isaac Asimovin haastattelu vuodelta 1988, missä Asimov kuvaa mm. minkälaista on tulevaisuuden tietokoneavustettu opetus ja Internet yleensä. Uskomattoman läheltä liippaa..





sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Gorgeous



Kiitos Hreathemukselle plakaatista.  Tunnustuksen luonteeseen kuuluu avautua kaikelle kansalla so here we go!

1. Milloin aloitit blogisi?
Jaa-a. Tämän aloitin heinäkuussa 2009. Takana oli muutama aikaisempi blogiyritys joiden kanssa loppui puhti
alkuinnostuksen jälkeen.

2.Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Pääsääntöisesti yritän kertoa lukemistani kirjoista. Olen yrittänyt pitää yllä lukurytmiä fiktio-historia-fiktio ja välillä sitten sekoitan mukaan muitakin aiheita kuten musiikkia ja elokuvia.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Ei mikään.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Kirjoitustaidon ylläpitäminen. Kirjoitan oikeassa leipätyössäni tolkuttomasti sähköposteja, joten tämä on hyvää treeniä ja vaihtelua siihen ICT-jargoniin mitä arkisin joutuu runoilemaan.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
En ehkä mitään.

Pistän tämän tunnustuksen eteenpäin Raijalle ja Liinalle, joiden blogit ovat ehtymätön lähde mielenkiintoiselle kirjallisuudelle. Keep up the good work!


Työn alla on Säätiö-saagan toisen osan arvostelu ja perässä tulee jo melkein kokonaan luettu Quintus Tullius Ciceron veljelleen kirjoittama klassikko Aura Popularis.