Isaac Asimov: Säätiö ja Imperiumi (Foundation and Empire)

Säätiö-saagan läpikäyntini on edennyt (alkuperäisen) trilogian toiseen osaan. Ensimmäisen osan arvostelu tästä. Säätiö ja Imperiumi sisältää kaksi erillistä Asimovin novellia: Kenraali ja Muuli jotka julkaistiin alunperin erillisinä vuonna 1945 Astounding Science Fiction -lehdessä.

Kenraalissa Terminus-planeetalle perustetun Säätiön isähahmo ja johtajan Hari Seldonin kuolemasta on kulunut lähes 200 vuotta. Säätiö on selviytynyt ensimmäisistä Hari Seldonin ennustamista kriiseistä taitavien johtajiensa ansiosta, ja tulevaisuus näyttää enemmän kuin lupaavalta tällä Linnunradan toisen kierteisen käsivarren äärimmäisen pään pikku planeetalla. Kunnes Imperiumin keisarin Cleon II:n syvistä upseeririveistä nousee nuori 34-vuotias kenraali Bel Riose joka päättää uhmakkaasti selvittää unohdetun Säätiön sijainnin, ja lähtee laivueineen etsimään näitä "taikureita".  Edessä on taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun Säätiö joutuu jälleen kerran puolustuskannalle.

Muuli jatkaa Säätiön tarinaa n. 100 vuotta Kenraalin jälkeen. Säätiö on laajentanut valtapiiriään linnunradalla ja vanha Imperiumi on ennustetusti lähes romahtanut. Säätiö on laajentanut huomattavasti vaikutuspiiriään ja on nyt sisällisodan partaalla. Sisäisen kriisin ohella Säätiön näköpiiriin nousee myös kasvava uhka kun henkilö nimeltään Muuli aloittaa massiivisen hyökkäysaallon kohti Säätiötä. Muuli onnistuu valloittamaan maailman toisensa jälkeen ennen näkemättömällä nopeudella ja suuntaa vihansa ja voimansa kohti Terminusta. Tällä kertaa Säätiö on myös ajautumassa kaaokseen koska Hari Seldonin matemaattiset ennustukset eivät osu yhteen Muulin valloitusarmeijoiden kanssa. Tarina seuraa myös Toran ja Bayta Darellia jotka päättävät ystävineen selvittää tämän jopa mutantiksi kerrotun Muulin alkuperää sekä huhutun Toisen Säätiön sijaintia. Joukkoon liittyy myös Eblin Mis, psykologi sekä Muulin palveluksesta karannut narri Magnifico. Kirjava ryhmä tekee huiman matkan läpi linnunradan ja Muulin tarina huipentuu romahtaneen Imperiumin hylätyllä keskusplaneetalla Trantorilla. Hieno tarina kaiken kaikkiaan.

Isaac Asimov ei todellakaan petä tälläkään kertaa vaan jätti luonnollisesti kaipaamaan lisää. Asimovin tyylissä on se hienoa että hän osaa kuvata todella isoja asioita upeasti ja ainakin tällainen rikkaalla mielikuvituksella omaava, Star Trekkien ja Star Warsien parissa kasvanut ikinuori koukuttuu hyvin helposti. Ja näitä klassikoita lukiessa ei voi olla ohittamatta sitä faktaa kuinka selvästi ja paljon esim. George Lucas on imenyt omaan tuotantoonsa Asimovilta selvinä esimerkkinä vaikka Coruscant joka on selvä Trantor jne.
Selvää on että Asimov oli myös aikansa tuote, tarinoissa vilisevä teknologia tuo aika ajoin hymyn huulille. 1940-1950-lukujen tyyliin tarinassa käytetään tehokkaita atomiaseita, keisarilla on värinällä lieventäviä voimakenttätyynyjä (!), avaruusaluksilla kommunikoidaan perinteisillä viestilieriöillä jotka liikuttavat paperiviestejä ympäri aluksia ja avaruusalukset tietenkin puskevat halki tähtienvälistä avaruutta atomihypermoottorien avulla. No, nämä voi antaa helposti anteeksi :).

Asimovilla oli myös aikaansa edellä olevia visiota, varsinkin kun hän kuvasi 40 miljardin asukkaan Imperiumin keskusplaneettaa Trantoria. Joka paikassa on valtavan isoja televisoreja, jotka suoltavat uutisia Imperiumin 20 miljoonasta eri aurinkokunnasta. Ja mainitseepa kirjailija myös käytettävistä kolmiulotteimalleista.

Suosittelen kirjaa (ja Asimovin tuotantoa yleensä) ehdottomasti niille jotka luonnollisesti rakastavat Science Fiction-kirjallisuutta ja ennen kaikkea älykästä Science Fiction-kirjallisuutta. Isaac Asimovin nerokkuus piilee ajattomissa tarinoissa, Science Fiction -tarinoissa jotka on kirjoitettu yli 60 vuotta sitten!

Ja lopuksi terveiset WSOY:n Säätiön julkaisusta vastaaville. Siis ihan totta, en tiedä onko George Lucasin yhtiöt tietoisia että käytätte selvää Star Wars-kuvastoa näissä Säätiön kansissa. Voisitte osoittaa hiukan enemmän mielikuvitusta. Vai meneekö tämä 1980-luvun piikkiin?

Seuraavassa kirjassa sitten sukelletaan näin eduskuntavaalien hengessä antiikin rooman poliittisten vaalien kieroon maailmaan joten siihen asti nihil est incertius vulgo (eli terveiset persuille).


Takakansi:
Asimovin Säätiö-trilogia on tieteisromaanin merkittävä klassikko, johon palataan aina kun science fiction-kirjallisuudesta yleensä keskustellaan. Sarja kertoo ajasta, jolloin ihmiskunta on levittäytynyt yli koko Linnunradan ja taistelee sen herruudesta mitä mielikuvituksellisimmin keinoin.

Sarjan toisessa osassa Säätiö, rappeutuneen Imperiumin raunioille perustettu uusi mahti, jatkaa valloitusretkeään Linnunradan voimakkaimpana valtiona. Mutta Säätiötä uhkaa kuolevan Imperiumin viimeinen sivallus. Ongelman ytimenä on arvoituksellinen hahmo nimeltä Muuli. Kuka oikeastaan on tuo väkevä mies, jonka hiukset ovat karmiininpunaiset ja jonka silmien näkeminen koituu kuolemaksi? Kuka voi vastustaa Muulia?




Bonuksena Bill Moyersin Isaac Asimovin haastattelu vuodelta 1988, missä Asimov kuvaa mm. minkälaista on tulevaisuuden tietokoneavustettu opetus ja Internet yleensä. Uskomattoman läheltä liippaa..