Omon Ra

Kuin varkain (ja täysin odottamatta) Viktor Pelevinin romaani Omon Ra pääsi yllättämään lukujonon ohi. Pelevin kirjailijana on minulle myös täysin uusi tuttavuus, joten tämä vaikutti pirteältä vaihtoehdolta G.R.R. Martinin tiiliskiven jälkeen.

Viktor Pelevin edustaa venäläisten nykyikirjailijoiden nuorta polvea, ja Wikipedian mukaan hänen kirjansa ovat "postmodernistia ja sisältävät vaikutteita science fictionista, popkulttuurista ja esoteerisista aatteista". Minulle tuli tästä ensimmäisestäni mieleen satiirinen Kurt Vonnegut.

Kirja sijoittuu historian neuvostoaikaan jolloin suurvaltojen välillä käytiin kansojen resursseja säästämätön avaruuskisa. Kirjan päähenkilöllä Omon Krivomazovilla on lapsuuden haave päästä kosmonautiksi. Jo lapsena Omon haltioituu kodin läheisen leikkipaikan puisesta lentokoneesta joka antaa sysäyksen kohti lentäjän- ja kosmonautin uraa.

Kirja lähtee mielestäni kunnolla liikkeelle Omonin päästyä Zaraiskin ilmasotakouluun, ja kun hän valikoituu pieneen kosmonautti-valmennusryhmään jonka tarkoitus on olla kuulennolla "automaattisena miehistönä jota ei ole tarpeenkaan saada palamaan takaisin". Nuorelle Omonille tarjotaan siis menolippua sankaruuteen!

Viktor kirjoittaa mainion synkän humoristisella otteella. Neuvostovaltakunnan kiire ja vimma päästä kuun pinnalle vie Omonin ja hänen ystävänsä mielenkiintoiselle matkalle kohti tähtiä. Neuvostoliitossa kaikki on tietysti suurta kuten myös avaruusraketitkin, ja Pelevin kuvaa jännittävästi Omonin koulutuksen päättävän avaruuslennon. Jokaiselle eri lennon vaiheelle on oma kosmonautti joka uhraa itsensä ennalta sovitusti minuutintarkuudella että Omon pääsee laskeutumaan pimeälle kuun kamaralle. Kirjan parhaimpia dialogeja käydään lennon loppuvaiheessa kun Omon ja hänen ystävänsä Dima keskustelevat raketissa radion välityksellä syvällisesti Pink Floydin tuotannosta. Lennonjohdon ihmetellessä puheita tilanne on täysin absurdi. Kirjan lopussa odottaa sitten kommunisminpunainen mindfuck jota ehkä osasi odottaa.

Mukava pieni romaani (176 s.) joka kertoo satiirisella otteellaan pienen palan historiaa - suosittelen. Suosittelen myös aihetta hipovan vanhaa dokumenttia ns. kadonneista kosmonauteista jonka pääosissa ovat italialaiset veljekset Achille ja Giovanni Battista Judica-Cordiglia. Veljekset toimivat 1950-1960 -vuosikymmenillä radioamatööreinä ja saivat nauhoitettua venäläisten kosmonauttien ja lennonjohdon radioliikennettä. Koko dokumentti löytyy Youtubesta. Ei ihan foliohattuaihepiiriä mutta melkein.