Uurastukseni Jo Nesbøn tuotannon osalta jatkuu kun vuorossa on julkaisujärjestyksessä toinen Harry Hole -romaani. Pirun hyvin kirjoitetun Lepakkomiehen jälkeen oslolaisen auktoriteetteja halveksivan ja viinaan menevän rikostutkijan lähtötilanne ei ole kehuttava. Norjan poliisijohto kaivaa sankarin paikallisesta juottolasta ja päättää pistää Holen lentokoneeseen. Vuorossa on ensimmäistä osaa vaikeampi ja julkisuusherkempi tapaus: Norjan Thaimaan suurlähettiläs on löydetty Bangkokista kuolleena veitsi selässä, keskeltä huorahotellia.
Nopeasti selviävä ja viinanpiruja vastaan taisteleva Harry Hole löytää itsensä Lepakkomiehen tapaan uudesta ympäristöstä jonka kulttuuri ja yhteiskunta heittävät rikostutkimuksen edetessä isoja kapuloita rattaisiin. Korkean profiilin tapausta jarruttavat niin paikalliset tahot, kotimaan politiikot ja julkisuuspaineet kun Norjan toivo puskee tutkimuksissaan eteenpäin. Rikostutkinnan lähtötilanne on valmiiksi kuin kytevä ruutitynnyri: kristillisen puolueen puoluekirjan omaava ex-suurlähettiläs löydetään tunnetusta paritushotellista, auton takakontissa on salkullinen lapsipornoa ja tapaukseen kytkeytyy vähintäänkin epäilyttäviä henkilöitä.
Jälleen kerran Harry Hole viinanpiruineen kuitenki tamppaa eteenpäin kuin mummo umpihangessa ja selvittää pala palalta tapahtuneen ja vähintäänkin perinteiseen dekkarihenkeen - kaikki ei ole siltä miltä aluksi näyttää. Tarinaan kietoutuu paikallista valtapolitiikkaa, vedonlyöntiä, kiinalaisia mafiosoja ja jopa katuporalla tehtävää hammastutkimusta. Jo Nesbø näyttää jälleen kerran (toisen kerran allekirjoittaneelle) kuinka hyvin tarinan saa luistamaan. Kirjan takakansi tuntui kuin varkain tulevan vastaan ja täytyy sanoa olevani jälleen kerran tyytyväinen valintaani. Varsinkin kirjan viimeinen oopiumhuuruinen kappale osoitti että kirjailijan seuraava teos Punarinta saattaa tulla aika nopeasti lukuvuoroon. Utmerket lesing!
Aasian painostavasta kuumuudesta siirrytäänkin seuraavaksi kohti Joe Abercrombien First Law-trilogian päättävään Last Argument of Kings -kirjaan joka on jo hyvää vauhtia lähes loppumetreillä.
Nopeasti selviävä ja viinanpiruja vastaan taisteleva Harry Hole löytää itsensä Lepakkomiehen tapaan uudesta ympäristöstä jonka kulttuuri ja yhteiskunta heittävät rikostutkimuksen edetessä isoja kapuloita rattaisiin. Korkean profiilin tapausta jarruttavat niin paikalliset tahot, kotimaan politiikot ja julkisuuspaineet kun Norjan toivo puskee tutkimuksissaan eteenpäin. Rikostutkinnan lähtötilanne on valmiiksi kuin kytevä ruutitynnyri: kristillisen puolueen puoluekirjan omaava ex-suurlähettiläs löydetään tunnetusta paritushotellista, auton takakontissa on salkullinen lapsipornoa ja tapaukseen kytkeytyy vähintäänkin epäilyttäviä henkilöitä.
Jälleen kerran Harry Hole viinanpiruineen kuitenki tamppaa eteenpäin kuin mummo umpihangessa ja selvittää pala palalta tapahtuneen ja vähintäänkin perinteiseen dekkarihenkeen - kaikki ei ole siltä miltä aluksi näyttää. Tarinaan kietoutuu paikallista valtapolitiikkaa, vedonlyöntiä, kiinalaisia mafiosoja ja jopa katuporalla tehtävää hammastutkimusta. Jo Nesbø näyttää jälleen kerran (toisen kerran allekirjoittaneelle) kuinka hyvin tarinan saa luistamaan. Kirjan takakansi tuntui kuin varkain tulevan vastaan ja täytyy sanoa olevani jälleen kerran tyytyväinen valintaani. Varsinkin kirjan viimeinen oopiumhuuruinen kappale osoitti että kirjailijan seuraava teos Punarinta saattaa tulla aika nopeasti lukuvuoroon. Utmerket lesing!
Aasian painostavasta kuumuudesta siirrytäänkin seuraavaksi kohti Joe Abercrombien First Law-trilogian päättävään Last Argument of Kings -kirjaan joka on jo hyvää vauhtia lähes loppumetreillä.
Vaikka Nesbø saa dekkarin kulkemaan, minusta Torakat on ollut heikoin Harry Hole -kirjoista. Hyvää on siis tiedossa. :-)
VastaaPoistaMitä nyt yhtään olen kirjailijasta lukenut niin uskoisin että paremmaksi vain menee.
Poista