Ajattelin tehdä tämän arvion hiukan eri tavalla. Lukemani kirjan saakin esitellä kirjailija itse - John Irving.
Seikkailut Tammen Keltaisen Kirjaston parissa siis jatkuu. Vuorossa on elämäni toinen John Irving, tuon loistavan tarinankertojan tuorein kirja.John Irving kuuluu mielestäni amerikkalaisen kirjallisuuden eliittiin. Kirjailijan kirjat ovat aina oman kaltaisia tapauksia joiden tarinat pursuavat elämää ja traagisia ihmiskohtaloita.
Tälläkin kertaa on luvassa vuosikymmenten halki kulkeva traaginen tarina perheestä jonka tarina alkaa vuonna 1954 yhdysvaltojen koillisosan New Hamsphiren osavaltion pienen Coos Countyn tukkimetsistä, missä paikallinen tukkilaisyhteisö puurtaa vuolaan virran äärellä leipänsä eteen. Kirjassa seurataan yhteisön muonittajan, ontuvan Dominic "pikkukokki" Baciagalupon ja hänen poikansa Danielin tarinaa aina siitä viimeisestä yöstä Twisted Riverillä vuoteen 2005. Dominicin ja Daniel kohtaloihin kietoutuu myös muita mielenkiintoisia hahmoja kuten äreä suoranainen tukkilaiskarikatyyri mutta aina uskollinen Ketchum, karhunoloinen intiaani-Jane (jonka kohtalo on aika uskomaton!) mystistä taivasnaista unohtamatta. Kirja on ennen kaikkea pienen Daniel-pojan kasvutarina sekä lähes loputon pakomatka jonka kohtalokasta lopputulosta lukija odottaa välillä jännittävissäkin tapahtumissa. Ja tässäkin kirjassa isien synnit maksetaan kalleimman kautta ja perhe on kaiken keskellä. New Hamsphiren tukkimetsät ovat omalla tavalla lumoavia ja ainakin allekirjoittanut piti tästä lähes suomalaisesta atmosfääristä vuolaista virroista viimeisen päälle. Maisemasta ei puuttunut kuin kovaan ääneen suomeksi kiroilevat finskit.
Itse pidin kirjan kaikista 610 sivusta. John Irvingin tapaan kirja oli pitkä, lauseet boostatattu ja viilattu viimeisen päällä, kuitenkin se jaksoi pitää pihdeissään aivan loppuun saakka.
Lukunäyte sieltä jostakin:
Mutta joki virtasi kaiken aikaa niin kuin joet tekevät - niin kuin joet tekevät. Ja tukkien alla nuoren kanadalaisen ruumis ajelehti virrassa, joka heitteli häntä sinne tänne - sinne tänne. Ja jos Twisted River tuolloin vaikutti levottomalta, kärsimättömältä jopa, niin kenties joki itsekin halusi pojan jatkavan matkaa - jatkavan matkaa.
PS. Pientä turnausväsymystä alkaa näkymään jo näissä teksteissä. Lomalle! :)
PS. Pientä turnausväsymystä alkaa näkymään jo näissä teksteissä. Lomalle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.