lauantai 21. tammikuuta 2012

Sodasta syntynyt

Kirjahyllyyni on kasvanut kuin varkain pieni kokoelma kirjoja Suomen valtion tuskaisesta alkutaipaleesta. Nyt luetun Markku Kuisman rinnalle ovat tulleet joulupukin tuomat Tuulikki Pekkalaisen Susinartut ja pikkuimmet sekä Väinö Tannerin Unohdetut päiväkirjat sotavuosilta. Molemmat eri aikakausilta mutta aiheeltaan sitäkin mielenkiintoisimpia.

Metsäteollisuus ja sen tuotteiden vienti ovat olleet, ja ovat edelleen Suomelle tärkeitä tulonlähteitä. Kirjailija ja historioitsija Markku Kuisman kirjassa Sodasta syntynyt valoitetaan 1900-luvun alun vielä piskuisen Suomen synnytystuskia taloushistorian näkökulmasta, ja metsä- ja vientiteollisuus ovat kirjassa pääosissa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kriittisille vuosille eli 1914-1920. Vaikka aihe antaisi ymmärtää että luvassa on paatoksellista isänmaallisuutta ja siniristilipun heiluttamista, pääosissa on tosiaan teollisuus ja heidän armoton draivi saada Suomen kurssi kohti länttä, irti Venäjän keisarikunnan ja lopulta bolsevikkien ikeestä. Sisällissodan aiheuttamat kansalliset luokkariidat jäävät taustalle kun seurataan industrialistien ja rahamiesten valtaamaa KOP:n pääjohtajan eli J.K. Paasikiven vetämää nuoren tasavallan hallitusta. Eli käytännössä metsäpatruunat ja suurkapitalistit näyttivät vahvalla kädellä Suomen suunnan. Samoja herroja pyöri myös Mannerheimin esikunnassa  ja lähipiirissä.

Kirja valoittaa mielenkiintoisesti Suomen kuuluisia ensi askeleita ja aikamoista taistelua irti juuri Venäjän nopeasti hajoavasta imperiumista. Vaikka tuon ajan Suomen valtiojohdon kokoonpano tuntuu nyt täysin naurettavalta, niin teollisuusmiesten ansioista Suomi pääsi lopulta isojen panostusten ansiosta hyödyntämään mahtavia metsävarojaan vientiteollisuuden tarpeisiin. Matkalla harrastettiin nyt taas päätään nostavaa protektionismia, ja sekin tuotti tulosta ja Suomen vihreä kulta pysyi kotimaisen kartellin käsissä.

Suosittelen kirjaa Suomen itsenäisyyden historiasta kiinnostuneille.

Katkelma sieltä jostakin:

"Sitten lokakuun vallakumouksen ei rautateiden henkilökunta ole saanut palkkojaan. Ja välttääkseen nälkäkuoleman, heidän ainoa mahdollisuutensa on varastelu rautatievaunuista. Asemilla ja junissa häärii laumoittain rintamalta virranneita sotilaita, jotka ovat bandiittejakin pahempia..Sotilaat määrävät junien lähtöajan...täyttävät junat mielensä mukaan... heittävät matkustajat ulos tavaroineen ilman päällysvaatteita... turmelevat kulkuneuvoja ja ratoja ja varastelevat niin junissa kuin kaupoissakin." Suomen paperiteollisuuden Pietarin-toimiston johtaja eversti Oscar Wesanderin silminnäkijäraportti joulukuun 1917 alun tilanteesta.


Seuraava kirjallinen matka onkin jo aloitettu ja kohteena on Westeros eli George R.R. Martinin A Clash of Kings!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.