Brian K. Vaughanin ja kumppanien Y: The Last Man, The Deluxe Edition -sarja on edennyt toiseen osaan. Tämä toinen osa kattaa alkuperäisten julkaisujen osat 11-23. Nuori Yorick Brown ja hänen Ampersand-apina jatkavat hankalaa matkaansa genderciden jälkeisessä Amerikassa (ja maailmassa). Tarinahan alkoi siitä kun Yorick heräsi päivään jolloin puolet maailman väestöstä kuoli. Y-kromosomin kantajat eli miehet kaatuivat sijoilleen ja maailma käytännössä ajautui kaaokseen.
Samalla alkoi Yorickin pakomatka kun tieto yhden miehen olemassaolosta alkoi levitä naissukupolven parissa. Mikä tai kuka aiheutti tämän katastrofin? Yorickin mielessä on vain löytää toisella puolella maapalloa olevan tyttöystävän (tyypillistä..) ja tässä Deluxe-setin toisessa osassa loputtomaan roadtrippiin on lähtenyt Yorickin rinnalle ryhmä rohkeita naisia. Agentti 355 on Yorickin henkivartija joka haluaa pitää miehen elossa hinnalla millä hyvällä. Mukana on myös tohtori Allison Mann, jonka mielestä Yorick on avain tähän mysteeriin ja loppuvaiheessa mukaan tulee myös Yorickin sisko Hero Brown.Yorickin perässä on ensimmäisestä osasta tutut Amazonin tyttäret, fanaattinen femakkoryhmittymä, samoin Yorickin perään kuolaa Israelin armeijan erikoisyksikkö.
Brian K. Vaughnin vahva käsikirjoitus pitää hyvin otteessaan ja tarinan vahvinta antia onkin kuvaukset joissa naissukupolvi omaksuu miesten stereotyyppiset roolit tuhon reunalla kiikkuvassa yhteiskunnassa. Lukijan näkökulmasta Yorickin matka kohti Kaliforniaa tuntuu loputtomalta mutta ed. mainittu käsikirjoitus jaksaa pitää välillä puuduttavankin tarinan pystyssä. Ja ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin astella kolmatta osaa kohti.
Seuraava sarjakuvallinen teos on kuitenkin tod. näk. Katsuhiro Otomon futuristinen Akira jota en ole lukenut vuosiin. Hyllystä löytyy neljä ensimmäistä kokoomateosta, joten edessä on pitkä matka yhden Manga-genren klassikon parissa.
Akira kokoelma nro 1 odottaa samoin lukuvuoroa. Luin sen parikymmentä vuotta sitten, mutta en ole mangaan juuri koskenut sen jälkeen. Nyt luin elokuussa Shirow Masamunen The Ghost in the Shellin, joka oli erinomainen cyberpunk-tarina. Akiran sävy pysyy paremmin koossa, mutta TGITS:n erilaiset sketsiruudut ja niiden tuoma rekisterin muutos häiritsivät sittenkin aika vähän.
VastaaPoistaNäissä amerikkalaisissa sarjakuvissa olen vetänyt vesiperän muutaman kerran, ettei niihin oikein osaa tarttua. Olen kiinnostunut paitsi tarinasta, erityisesti piirrosjäljestä. Jos se on hyvää, voin sietää huonompaakin tarinaa. Ehkä tätä Y:tä voisi harkita.
Itselläni on ollut myös varmaankin se parinkymmentä vuottaa Akiran ekat osat hyllyssä. Otomon kynänjälki ja pirun hyvä tarina on toiminut aina. Sama TGITS löytyy kanssa hyllystä, törmäsin samaan sketsityyliseen häiriöön mutta hyvin tarina piti pintansa. Olen jossain vaiheessa kerännyt Hiroaki Samuran "Blade of the Immortal"-sarjaa jota kannattaa myös kokeilla.
PoistaItse tartun yleensä Paul Gravettin "Sarjakuvaromaani"-teoksen joka on puhelinluettelon kokoinen opas sarjakuvagenreihin ja suurimpiin klassikoihin jos etsin uutta luettavaa. Erittäin suositeltava hakuteos.