sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Kirjat

Oma kirjaharrastukseni on lähtenyt liikkeelle joskus 70-80 lukujen vaihteessa, kun aloin lainaamaan kirjoja ala-asteeni yhteydessä olevasta pienestä kirjastosta.

Meillä oli punertavat pahviläpyskät joihon kirjastontäti sitten leimasi vuosileiman. Sitten lainattiin Neiti Etsivää ja muita nuorten kirjoja. Kirjat oli
suht ohkaisia ja fontti isoa, niitä meni sitten kassikaupalla. Ehdoton suosikki oli 3 Etsivää-kirjasarja joissa seikkailivat pelottomat Jupiter Jones, Pete Crenshaw ja Robert "Bob" Andrews.



Murros kohti aikuisten kirjallisuutta tapahtui sitten paikallisessa Kaupungin Kirjastossa. Muistan sen tilanteen edelleen. Kävelin läpi 'aikuisten' järkkykorkeita kirjahyllyjä ja ihmettelin kaikkia niitä outoja kirjoja, ja taisin napata mukaani kirjan joka näytti kansien mukaan jännittävältä. Alkupuolella meni enimmäkseen kevyet tiiliskiven kokoiset Robert Ludlumin agenttijännitykset, jotka ruokkivat yhä kasvavaa mielikuvitustani. Samaan nälkään meni esimerkiksi James Clavellin "Shogun" ja "Kuningasrotta" tai Henri Charrieren "Vanki nimeltä Papillon". 1980-luvulla sitten tuli töllöstä Herman Woukin "Sodan Tuulet", jota muistaakseni koko Suomi katsoi telkusta ja lopulta luki.


Ysärille tultaessa roolipelaaminen iski Suomeen ja myös kaveripiiriini. Dungeons & Dragons, MERP ja Rolemaster, kaikki kovia kiviaskelmia kohti fantasiakirjallisuutta, ja siellä tietenkin oli vastassa J.R.R. Tolkien teoksineen. Ne iski ja kovaa. Väliin meni kevyempiä ja heikompia fantasiasarjoja kuten Ursula K. Le Guin Maameri-sarja. Myöhemmässä vaiheessa tuli mukaan loistavat Jalavan julkaisemat käännökset H.P. Lovecraftin teoksista. Science Fictionin puolelta meni oudot Isaac Asimovin kirjat, joita olen nyt alkanut jälleen metsästämään hyllyyni. Säätiö-sarjan ensimmäinen nide odottaa tällä hetkellä hyllyssä luettavaksi pääsyä.



Sitä on tultu pitkä matka nykyiseen kirjalliseen makuuni. Nyt vanhoina päivinä menee vuorottain historiaa ja fiktiivistä kirjallisuutta. Kirjahylly alkaa pursuamaan mielenkiintoista luettavaa. Keltainen Kirjasto on myös lähellä sydäntäni ja jota olen nyt keräillyt hyllyyni. Hyllyn reunalla keikkuu myös Kalle Päätalon Koillismaa-sarja joka on ollut yllättävän hyvä. Sain juuri lopetettua Peter Englundin "Kirjeita nollapisteestä" ja nyt yöpöydällä on vuorossa E. L. Doctorowin "Kuikkajärvi".
Yhtenä haaveena olisi vielä sukeltaa venäläisiin klassikoihin mutta en ole vielä osannut päättää mistä aloittaa. No, ehkä joskus..

Nyt odotan jännityksellä tarttuuko tyttäreeni sama lukuharrastus kunhan hän oppii lukemaan, toivottavasti.

2 kommenttia:

  1. ettäkö LeGuinin Maameri-sarja olisi kevyt lähes missään kilpailukategoriassa? :-o ellei nyt siis ihan keittiövaa'alla punnita :D

    suosittelen uusintatutustumista - myös sarjan myöhempiin osiin ;)

    VastaaPoista
  2. Herranjumala # 2: Toinen ihminen kommentoimassa! Kiitokset Liina. Itse asiassa joku kustannusyhtiö on niputtanut Maameri-sarjan yksien kansien väliin. Aikaa on vain kulunut siitä kun sitä tuli luettua. Ja se Tolkien vei sitten mennessään...Ties vaikka Maameri löytää tiensä vielä hyllyyni, ei hullumpi idea.

    VastaaPoista

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.