maanantai 21. syyskuuta 2009

Virtuaalimatkailua: Periksi ei anneta perkele!

Virtuaalimatkailu on jäänyt viime aikoina säälittävän vähäiseksi. Kesä oli kiireistä aikaa ja nyt elo-syyskuussa tehtiin ihan oikeata matkailua Yhdysvaltoihin, josta lisää myöhemmin.Tänään on kuitenkin hyvä ottaa jälleen suunta kohti yhä pienenevää maailmaamme ja sen poikkeuksellisia matkakohteita.

Koti on meille kaikille se tärkein paikka. Paikka jossa on voi olla turvassa ja rauhassa. Kaikkitietävän Wikipedian määritelmä kodista on seuraava: Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat. Joillekin koti on enemmänkin pelkkä majapaikka jossa käydään ehkä vain kääntymässä. Joillekin taas se on kaikki. Koti on elämä ja elämä on yhtäkuin koti.

Seuraavassa on esimerkkejä ihmisistä joille raha ei merkitse mitään kun kyseessä on oman kodin tulevaisuus. Ihmisiä joilla sen verran iso annos itsepäisyyttä ja voimaa vastustaa isoja markkinavoimia että Karpoltakin irtoaisi se kuuluisa savuporo. Ja kukkavihko.

Baillard, Seattle, Yhdysvallat.
Edith Macefield, pirteä 86-vuotias vanhapiika tyrmäsi tylysti suuren rakennuttajan yhden miljoonan dollarin tarjouksen hänen 108-vuotiaasta talostaan. Neiti Macefield oli asunut pienessä talossa vuodesta 1966 ja nyt hän pakotti suuren rakennusfirman nöyrtymään ja yksinkertaisesti kiertämään neiti Macefieldin pienen talon. Ja niin rakennusfirma lopulta tekikin. Neiti Macefield sai naapuriinsa (tai paremminkin ympärilleen) 5-kerroksisen rakennuksen. "Minä pidin vanhasta Baillardista. Uuden Baillardin voitte pitää" oli vanha tervaskanto kommentoinut. Edith Macefield nukkui pois kesäkuussa 2008. Talo on edelleen pystyssä ja on ollut Disney Pixarin "Up" elokuvan mainoskohteena.








Chongqing, Kiina

Rautarouvilla jatketaan. Vuonna 2004 Kiinalainen rouva Wuping kieltäytyi luovuttamasta taloaa ja tonttiaan krynderirakennuttajalle joka käytti kolme vuotta taisteluun saadakseen pienen tontin itselleen ja uudelle kauppakeskukselle. Wuping oli ainoa 214 maanomistajasta joka ei suostunut antamaan periksi. Asiaa vaikeutti myös se, että rouva Wuping oli kaukaa viisas ja oli varmistanut että kaikki taloon ja maapalaan liittyvät viralliset asiakirjat olivat kunnossa. Kaikki 219 neliömetriä kuului hänelle, ei kenellekään muulle. Kauppakeskuksen rakennuttajakaan ei antanut periksi vaan aloitti taistelun niin kuntatasolla sekä työmaalla. Kaivurit kaivoivat talon ympäriltä kaiken mahdollisen pois ja lopputulos oli vähintääkin irvokas, kuten kuvista näkyy. Vuonna 2007 rautarouva taipui ja omien sanojensa mukaan ei pystynyt enää puolustautumaan kaupungin antaessa häätöilmoituksen. Rakennuttaja maksoi kipurahoja ja talo hävitettiin.





Shenzen, Kiina

Vuonna 2006, Cai Zhuxiang ja Zhang Lianhao ylpeät 7-kerroksisen asuintalon omistajat saivat odottamattomia vieraita. Paikalliset rakennuttajat olivat käännytysmatkalla ja halusivat ostaa pois vanhan pariskunnan talon kehitteillä olevan massiivisen finanssikeskuksen tieltä (sis. 439 metrisen pilvenpiirtäjän). Pariskunnan annettua tylyn vastauksen rakennuttajille, kiivas tarjouskilpailu alkoi. Samalla talon ympäriltä katosi rakennuttajan jo haalima naapurusto. Vanha pariskunta pelasi lopulta viisaasti ja nettosi huhujen mukaan rakennuttajalta suolaiset 1.3-2.7 miljoonaa dollaria maapläntistään.





Kuvat ja lähteet:

http://www.manola-lopez.com

http://deputy-dog.com/

http://www.zonaeuropa.com/weblog.htm

http://googlesightseeing.com/

1 kommentti:

  1. Suomessa tuo ei onnistuisi. Kaupunki pakkolunastaisi tontin päättämäänsä hintaan ja myisi sen sitten rakennusfirmalle. Mutta markkinataloudessa, jossa kauppojen pitää syntyä vapaaehtoisesti, tarjouksista voi kieltäytyä.

    Jännää sinänsä, että tuo onnistui myös Kiinassa. Tosin ensimmäisen esimerkin rautarouva sitten lopulta sai häätöilmoituksen kaupungilta, joten näyttää se siellä toimivan vähän samaan tapaan kuin Suomessakin.

    VastaaPoista

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.