Hal Duncan: Vellum

Skotlantilainen kirjailija Hal Duncan on kieltämättä kirjoittanut kiehtovan kirjan. Aluksi pitää muistuttaa että kirja on puhdasta fantasia-kirjallisuutta, vaikka siinä räjäytellään genre-rajoja oikein olan takaa.

Kirjassa taivaan isän valtakunnassa on poikkeustila kun vanhan liiton arkkienkelit ja vanhan vihtahousun demonit keräävät voimiaan toisiaan vastaan iäisen vanhassa taistelussa, ja tietysti ihmiset ovat siinä välissä kummankin osapuolen vietävissä. Aika perinteisen kehystarinan lavasteissa nuori Reynard Carter löytää yliopistonsa kirjastosta vanhan mystisen Kaikkeuden Kirjan jonka kirjoittajaksi epäillään itse Jahvea, kirja osoittautuu kartaksi ja oppaaksi Vellumiin. Vellumia voisi kuvata sanalla ulottuvuus - meidän maallisen kosmoksen taustalla lymyävä massiivinen todellisuus. Itselleni siitä tuli mieleen multiversumi.

Tarinassa tutustutaan mm. Thomas Messangeriin, nuoreen opiskelijaan, hänen siskoonsa säväkkään Phreedomiin sekä Seamus Finnaniin. Pelissä on myös mukana liuta ah niin trendikkäitä enkeleitä/puoli-jumalia aurinkolaseineen, nahkavaatteineen ja zippoineen. Aseina mm. bitmitit, nuo taivaallisen teknologian pienet älylliset viruskoneet joita syötetään epäonnekkaan uhrin sisuksiin.

Hal Duncanin kunnianhimoinen kirja oli lopulta aikamoinen vuoristorata. Tämä on juuri sellainen kirja jonka viimeisen sivun jälkeen alkaa miettimään, että mitä sitä oikein tuli juuri luettua? Kirjailija vie tarinaa (tai tarinoita) monella eri tasolla, aikakausilla ja eri maailmoissa ja välillä vauhdilla etenevä juoni vaatii ankaraa keskittymistä lukijalta. Kirjailija sekoittaa tarinaan myös uudelleen kirjoitettuja muinaisia legendoja ja myyttejä jotka varmasti sekoittaa valmiiksi hämmentyneen lukijan ajatuksia.

Hal Duncanin ansioksi voi kuitenkin sanoa mielenkiintoisen kehystarinan: enkelit versus demonit. Tämähän on suoranainen arkkitarina jonka harva on tainnut saada toimimaan niin kirjoissa tahi elokuvissa. Samoin kirjailijan ideoima Vellum-todellisuus joka on tuossa jossain, aivan lähellä vain kosketuksen päässä mutta kuitenkin siellä toisella puolella. Vellumissa kirjailijan selvästi rajaton mielikuvitus pääsee valloilleen kun hän tuo lukijan eteen toinen toistaan mielenkiintoisimpia maailmoja uskomattomine maisemineen.

Ja ne miinukset. Kun kirjailija sekoittaa selkeästi mielenkiintoiseen päätarinaan a) joka toiseksi kappaleeksi uudelleen kirjoitettuja muinaisia legendoja/myyttejä b) useita eri henkilöitä joita seurataan usealla eri aikakaudella. Joten käsissä on helvetillinen puuro tarinaa tarinan päällä. Ainakin allekirjoittanut koki jo pientä turnausväsymystä puolenvälin jälkeen ja kun kirjassa on n. 600 sivua, niin viimeinen sata sivua meni jo hammasta purren.

Välillä lukiessa tuli vain mieleen että ”mitä helv*.. tässä nyt tapahtuu!” tai ”jos tämä ja tämä olisi karsittu pois niin tämähän olisi lähes täydellinen..”. Lopuksi tuli mieleen myös vanha Gregory Widenin ohjaama taivaallinen trilleri The Prophecy vuodelta 1995 missä on aikalailla samanlainen tunnelma (klippi elokuvasta alimpana).

Kirja ei ollut kuitenkaan missään tapauksessa huono ja vaikka Vellumin jatkoakin on julkaistu ”Muste”-nimellä, se tulee päätymään kirjahyllyyni vasta alekorin kautta.

PS. Seuraava lukumatka on jo alkanut ensimmäisen kolmannen presidenttimme rekikyydissä kohti jäätävän kylmää vuoden 1914 Siperiaa.