tiistai 8. tammikuuta 2013

The Coldest War

Ian Tregilliksen vaihtoehtohistoriaan perustuva Milkweed Triptych -trilogia on edennyt toiseen osaan eli vuorossa on odotettu The Coldest War. Trilogian ensimmäisen (ja koukuttavan Bitter Seeds, arviooni tästä) osan tapahtumat sijoittautuivat Toisen Maailmansodan myllertäviin tapahtumiin. Toisessa osassa Bitter Seeds'n tapahtumista on kulunut aikaa yli kaksikymmentä vuotta. Ensimmäisen osan lopussa idästä vyöryvä punakone valloitti euroopan sodan loppumetreillä ja Iso-Britannia sai suojeltua omaa maaperäänsä Warlock -osaston avulla joka hieroi onnistunutta ja veristä vaihtokauppaa Eidolon jumalien/demonien kanssa kuningaskunnan pelastamiseksi. Punakoneen käsiin jäi myös saksalaisten salainen REGP-yksikkö (Reichsbehörde für die Erweiterung Germanischen Potenzials) jota Ison-Britannian tiedusteluorganisaatio SIS :n rautanyrkki Milkweed-osasto yritti kampittaa sodan loppuvaiheessa.

The Coldest War tapahtumat jatkuvat 1960-luvulla kylmän sodan aikakaudella. Ensimmäisen osasta tuttu Milkweedin asiamies Raybould Marsh elää hiljaiseloa puutarhurina ja on selkeän masentunut elämäänsä vaimonsa ja mielipuolisen/ laitosvalmiin poikansa kanssa. Vanha sotaratsu kaipaa siis vanhoja hyviä sota-aikoja. Toisaalla, syvällä Neuvostoliiton valloittamassa euroopassa, REGP:n jäänteet Klaus ja Gretel jatkavat koe-eläiminä elämäänsä salaisessa Arzamas-16 tutkimuslaitoksessa. Doktor von Westarpin REGP-perintö on siirtynyt neuvostoliittolaisten tiedemiesten käsiin ja iivana kehittelee päivitettyä versiota Klausin ja Gretelin kaltaisista superihmisistä. Aristokraatti/warlock Will Beuclerk jatkaa ylellistä elämäänsä menneisyyden haamujen kanssa ja katuu Toisen Maailmansodan aikaisiaan "kauppoja" Eidolonien kanssa.

Kirjan tapahtumat alkavat kelautumaan kohti eeppisiä tapahtumia kun viranomaiset huomaavat että joku salamurhaa kallisarvoisia warlockeja jotka toimivat ainoana toimivana suojamuurina saarivaltion ja suuren perkeleen eli Neuvostoliiton välissä. Herkkä ja helposti särkyvä kylmän sodan rauha on vaarassa tuhoutua. Samaan aikaan syvällä neuvostovaltakunnassa REGP:n viimeiset orvot Klaus ja Gretel pakenevat Arzamas-16 tutkimuslaitoksesta ja pakomatka suuntautuu kohti Isoa-Britanniaa.

Odotetusti sota-ajoista sitten pehmennyt Raybould Marsh vedetään takaisin aktiivipalvelukseen Ison-Britannian tiedusteluyhteisön eliittiryhmän Milkweedin riveihin. Asiat ovat muuttuneet radikaalista sitten sota-aikojen, sen Raybould huomaa nopeasti. Edellisen sodan aikaiset synnit Eidolonien kanssa ovat myös saaneet uudet mittasuhteet.

Ian Tregillis vastaa ansiokkaasti Bitter Seedsin tuomaan odotukseen. Itse pidin ensimmäisen osan mukavan reippaasta otteesta jossa yhdistyy toimivan seikkailun ainekset: pirulliset natsit ja yliluonnolliset ainekset. Yhdistelmä saattaa kuullostaa naurettavalta mutta IMO se vaan toimii allekirjoittaneen kohdalla! Ihan perinteisellä kaavalla kirjailija ei kuitenkaan tarinaa liikuta. Mukana on ripaus esiteollista steampunkia REGP:n pääjohdotuksien ja kannettavien paristojen muodossa (kts. kirjan kansi) joista tunnisti nämä natsien superihmiset. Tässä toisessa osassa tarina vetää samoilla korkeilla kierroksilla ja kirja meni lukuprojektina suht lentäen. Perkeleellisten natsien tilalle nousee neuvostoimperiumin omat superihmiset samankaltaisilla mutta päivitetyillä ominaisuuksilla, joita vastaan sitten Milkweed sekä Klaus und Gretel taistelevat. Kirjan lopussa tapahtumat ja niiden seuraukset lähtevät aikalailla käsistä, ja omasta mielestäni kirjailija ampui tarinan ehkä liian korkeisiin sfääreihin..

Keväällä jännittävä trilogia saa päätöksen kun kolmas osa eli Necessary Evil julkaistaan.

Yöpöydällä makaa jo eversti Pertti Suomisen toimittama teos Armeijan silmänä ja korvana  Kenraalimajuri Raimo Heiskasesta joka toimi Suomen Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä 1970-80 -luvuilla.

4 kommenttia:

  1. Olen vilkuillut tätä kirjakaupassa useaan otteeseen - lähinnä siksi, että sen kansi on mielestäni jollakin ihmeellisellä tavalla todella kiinnostava/vetoava. Vähän veikkaan, etten itse kirjasta kuitenkaan innostuisi, joten olen jättänyt sen kerta toisensa jälkeen hyllyyn. Mutta kertoopahan paljon hyvän kansisuunnittelun voimasta!

    VastaaPoista
  2. Minä pidin The Coldest Warin lopustakin ja toivon suunnattomasti, että kirjailija saa viimeisessä osassa pidettyä langat käsissä ja vieläpä vietyä tarinan omaperäiseen lopputulokseen. Olen jo ennakkotilannut ekirjan.

    Samoin suosittelen, Oona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon minäkin. The Coldest Warin loppu ja jatko on kyllä aikas varmasti konstikas kirjailijalle. Keväällä tuo nähdään.

      Poista

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.