Tutustuin Gil-Scott Heronin (GSH) musiikilliseen tuotantoon joitain vuosia sitten ja olen aina ihmetellyt tämän yhdysvaltalaisen artistin kompetenssia. Hänessä yhdistyi kirjailija, runoilija ja muusikko laajassa mittakaavassa. Jos Gil-Scottin musiikki pitäisi ahtaasti lokeroida niin se asettuisi pehmeästi Soul/Jazz -genreen. Hänen viidentoista studioalbumin kirkkaimpia helmiä ovat esimerkiksi (allekirjoittaneen mielestä) sellaiset hitit kuin The Bottle, The Revolution Will Not Be Televized, Home Where Hatred Is, Lady Day And John Coltrane tai Whitey On The Moon. Hän oli myös pre-rapin pioneereja hallitsemalla spoken word -genreä vuonna 1970 julkaistulla yhteiskuntakriittisellä klassikolla Small Talk at 125th and Lenox.
Vaikka Gil-Scottin elämä alkoi vaatimattomista lähtökohdista isoäidin kasvattamana pienessä Jacksonin kaupungissa, kirjoittajalahjojensa ansiosta hän valmistui yliopistosta vuonna 1972. Lopulta selkeän akateemisen uran ohitti halu tehdä musiikki ja jo vuonna 1970 Gil-Scott julkaisi ensimmäisen spoken word -albuminsa Small Talk at 125th and Lenox josta tuli arvostelumenestys. Läpi vuosikymmenen Gil-Scott julkaisi ahkerasti levyjä ja levytysuran ohessa hän kirjoitti kuusi kirjaa joista tämä The Last Holiday oli viimeinen joka kuitenkin julkaistiin vasta postuumisti Gil-Scottin kuoleman jälkeen vuonna 2012.
Gil-Scottin kirjoitusta on äärimmäisen mukava lukea. Alun lapsuuden ja nuoruuden maisemien jälkeen kirjailija käy elämänsä voisi jopa sanoa kultavuosiaan läpi jonka myötä kirjan sivuilla vierailee musiikkialan suuria tähtiä kuten Gil-Scottin pitkäaikainen ystävä Stevie Wonder jonka kanssa hän teki konserttikiertueita, tai vaikka nuori Michael Jackson jota Gil-Scott ihaili kommentoiden "arvostan artistia joka myy levyjä yhtäpaljon kuin McDonalds hampurilaisia". Lisäksi Gil-Scott kuvaa hauskasti esimerkiksi ensikohtaamistaan Bob Marleyn kanssa. Gil-Scott Heron ei ollut ääripoliittinen mustien puolesta puhuja vaan kuten hän itse kommentoi olevansa aina valmis rotunsa oikeuksien puolestapuhuja.
Kuten monet muutkin aikansa artistit, Gil-Scottilla oli ongelmia päihteiden ja ihmissuhteiden kanssa ja vaikka kirjassa hän ei päihderiippuvuudestaan sen isommin avaudu, ne edesauttoivat Gil-Scottin maallisen vaelluksen ennenaikaiseen päätökseen.
Näin on siis korkattu musiikkiaiheinen kirjallisuus ja mielessä on jo muutama samankaltainen teos mutta seuraavaksi on kuitenkin yöpöydällä täysin toisenlaista luettavaa. Ja lopuksi vielä yksi Gil-Scottin maistiainen musiikkivideon muodossa.
Vaikka Gil-Scottin elämä alkoi vaatimattomista lähtökohdista isoäidin kasvattamana pienessä Jacksonin kaupungissa, kirjoittajalahjojensa ansiosta hän valmistui yliopistosta vuonna 1972. Lopulta selkeän akateemisen uran ohitti halu tehdä musiikki ja jo vuonna 1970 Gil-Scott julkaisi ensimmäisen spoken word -albuminsa Small Talk at 125th and Lenox josta tuli arvostelumenestys. Läpi vuosikymmenen Gil-Scott julkaisi ahkerasti levyjä ja levytysuran ohessa hän kirjoitti kuusi kirjaa joista tämä The Last Holiday oli viimeinen joka kuitenkin julkaistiin vasta postuumisti Gil-Scottin kuoleman jälkeen vuonna 2012.
Gil-Scottin kirjoitusta on äärimmäisen mukava lukea. Alun lapsuuden ja nuoruuden maisemien jälkeen kirjailija käy elämänsä voisi jopa sanoa kultavuosiaan läpi jonka myötä kirjan sivuilla vierailee musiikkialan suuria tähtiä kuten Gil-Scottin pitkäaikainen ystävä Stevie Wonder jonka kanssa hän teki konserttikiertueita, tai vaikka nuori Michael Jackson jota Gil-Scott ihaili kommentoiden "arvostan artistia joka myy levyjä yhtäpaljon kuin McDonalds hampurilaisia". Lisäksi Gil-Scott kuvaa hauskasti esimerkiksi ensikohtaamistaan Bob Marleyn kanssa. Gil-Scott Heron ei ollut ääripoliittinen mustien puolesta puhuja vaan kuten hän itse kommentoi olevansa aina valmis rotunsa oikeuksien puolestapuhuja.
Kuten monet muutkin aikansa artistit, Gil-Scottilla oli ongelmia päihteiden ja ihmissuhteiden kanssa ja vaikka kirjassa hän ei päihderiippuvuudestaan sen isommin avaudu, ne edesauttoivat Gil-Scottin maallisen vaelluksen ennenaikaiseen päätökseen.
Näin on siis korkattu musiikkiaiheinen kirjallisuus ja mielessä on jo muutama samankaltainen teos mutta seuraavaksi on kuitenkin yöpöydällä täysin toisenlaista luettavaa. Ja lopuksi vielä yksi Gil-Scottin maistiainen musiikkivideon muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.