perjantai 24. elokuuta 2018

Mustan lumen talvi

Pitkä taival Kalle Päätalon Koillis-Lapin selkosilla on tullut päätökseensä. Pari vuotta pyörähti Koillismaan parissa varsin mukavissa merkeissä ja olen pääosin ollut positiivisesti yllättynyt Kalle Päätalon kirjallisesta tuotannosta, vaikkakin sarja on pieni osa hänen massiivisesta tuotannostaan. Päätalon pääsarja Iijoki on sen verran iso mörkö johon tuskin tulen tarttumaan.

Koillismaa on kuvannut erään suomalaisen syrjäseudun yhteiskunnallista kehitystä 1930-luvun alkupuolelta läpi sotien aina 1960-luvun maaseudun mullistukseen. Sen mukana seurattiin Järvikylän Sääskilampien, Sammalsuon ja Malisten kituuttamista pula-aikojen läpi, välillä kunnan jauhoilla elämistä sekä sotien tuomien muutosten aiheuttamia tuskien. Unohtamatta Päätalon mestarillista luonnon kuvausta mikä tuo Koillis-Lapin karut vuodenajat lukijan silmille.

Tässä sarjan viimeisessä osassa Järvikylän asukkaiden elämä on astunut nykyaikaan, eletään 1960-lukua ja edellisten osien päähenkilöt ovat nyt eläkeiässä. Vaikka elämä on nyt paljon helpompaa, työtä joutuu kuitenkin tekemään ruokansa eteen. Selkosille on myös saapunut suuri maaseudun murros, missä metsätyöt on harvassa ja nuoret sukupolvet ovat lähteneet kotiseuduilta Ruotsiin tai kaupunkeihin.

Kauko Sammalsuon kohdalla uusi talo on rakennettu ja ison navettakin on valmistunut. Kauko on myös vanhoilla päivillään kunnostautunut kunnanvaltuutettuna ja pohtii kirjoittajana oman sukupolvensa asioista, murheista sekä nykypäivän tuomista konflikteista eri lehtien palstoilla. Kaukon täysikasvuiset pojatkin tuovat oman haasteensa poliittisilla näkemyksillään, joka saa Kaukon nyt heikon sydämmen koville kierroksille. Kaikkien Koillismaan perheiden kohdalla suuret 1960-luvun yhteiskunnalliset muutokset tuovat lukijan eteen historiasta tutut tapahtumat: Ruotsiin muuttamisen ja sotaveteraanien arvostuksen puutteen esiin tuomisen. Monet Järvikylän torpat ja talot uhkaavat kylmetä kun nuoret polvet eivät halua jatkaa kituuttamista selkosilla.

Vaikka sarjan viimeinen osa on temmoltaan edellisiä osia rauhallisempi, se kruunaa Päätalon Koillismaa-sarjan kunniakkaasti. Suosittelen. Arvioni sarjan osista löytyy täältä 

Ja seuraavaksi yöpöydällä on täysin toisenlaista kirjallisuutta. Siitä on tovi kun scifiä on tullut luettua, joten vuorossa on Stephen Baxterin Proxima.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.