Joulu tulee..

Pieni ennakkomainos tulevasta Seth Grahame-Smithin arvostelusta. :)

Minun kansani, minun rakkaani

Minun kansani, minun rakkaani on raskas kirja. Se tuli tästä ensimmäisenä mieleen kun lähti kahlaamaan kirjan päähenkilöiden, karanneen orjan Sethen, hänen tyttärensä Denverin, henkisesti särkyneen entisen orjan Paul D:n ja mystisen nuoren tytön Rakkain elämää 1870-luvun Cincinatissa, Ohion osavaltiossa.

Nobelisti Toni Morrison osaa vahvan tarinankerronnan ja vaikka kirjailijan teokset keskittyvätkin pääosin erilaisten naisten kohtaloihin niin halusin kurkistaa paljon kehutun kirjailijan historialliseen teokseen. 

Enkä pettynyt, vaikka kirja vahva tarina vaati paljon keskittymistä ja oman aikansa. Itse olen huomannut että kun kirja imee lukijan näinkin vahvasti mukaansa, silloin ollaan ns. suurien tarinoiden parissa. 

Kirjassa Sethe ja Denver asuvat menneisyyden haamujen kanssa vanhassa talossa Bluestone Roadilla jonne eksyy myös Paul D. Lopulta toisistaan tukea saava kolmikko päätyy yrittämään aloittaa uutta elämää kunnes taloon ilmestyy kuin tyhjästä nuori tyttö Rakkain. Muistinsa menettänyt tyttö takertuu talon asukkaisiin ja Sethen ja Paul D:n suunnitelmat tekevät lopulta äkkikäännöksiä.

Kirjailija viskoo lukijaa tarmokkaasti myös menneisyyden tapahtumissa ja pikku hiljaa tarinan hahmojen ja tapahtumien historia kuoriutuu kerros kerrokslta kuin mätä sipuli. 

Historiaa rakastavana kirjan parasta antia oli luonnollisesti kirjailijan kuvaukset 1870-luvun kovasta arjesta ja varsinkin entisten orjien selviytymisestä. Orjuus ei jättänyt pelkästään ruoskan jälkiä selkään vaan hajotti myös ihmisen henkisesti sisältäpäin. Kirjassa käydään läpi rajujakin esimerkkejä orjuuden synkimmästä päästä ja näistä tuli väkisinkin mieleen kirja We Lived in a Little Cabin in the Yard. Ja kun kirjan ensilauseena on Sixty Million and more niin tietää mistä tässä kirjassa on lopulta kyse.

Minun kansani, minun rakkaani on taattua Ison K:n laatua jota suosittelen kaikille. Vaikka kirja välillä vetelee äärimmäisen synkissä ja syvissä vesissä, on se kokemuksena hieno ja pysäyttävä.

Seuraavassa poljetaan jo raamatullisissa maisemissa Marian, Joosefin sekä Jeesus-lapsen matkassa. Seth Grahame-Smith on kirjoittanut rohkeasti kaikille tutusta Jeesus-lapsen syntymästä oman version missä kuuluisan seimen äärelle saapuukin kolme Herodeksen vankilasta karannutta murhamiestä. Kyseessä on siis Unholy Night.

World War Z -elokuva

Max Brooksin kirjaan pohjautuva elokuva ja Brad Pitt:n tähdittämä World War Z (arvosteluni) on nähtävästi sittenkin valmistumassa. 125 miljoonan dollarin prokkis on ollut pahassa vastatuulessa ja elokuvaa onkin käsikirjoitettu useampaan kertaan, viimeisimpänä käsikirjoittajana Damon Lindelof (mm. Lost, Prometheus) joka saattoi elokuvan valmiiksi.

Traileri kertoo sen mitä elokuvasta jo tiedettiinkin; se perustuu todella löyhästi alkuperäiseen kirjaan. Kirja on varmasti vaikeasti filmatisoitavissa jo rakenteensa takia mutta tämän trailerin perusteella en kyllä löytänyt tarkempaa yhtäläisyyttä kirjan ja elokuvan välillä kuin zombiet. Ja trailerin perusteella zombietkin on jotain kaikkea muuta kuin hitaasti laahustavia epäkuolleita..

Kesällä 2013 lopputulos sitten nähdään. Alla tuore traileri.

 

Kingdom Of Gangs

Jacob A. Riis, Bandit's Roost, 1888

Viimeinen kuukausi, puolitoista on mennyt vauhdilla ja kaikkea muuta tehden kuin lukien (yllätys..). Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin niin perheemme vaihtoi osoitetta ja uusi koti on vaatinut kaikenlaista tuunausta/säätöä ja lukeminen on siten jäänyt vähemmälle. Mutta kaiken häsläyksen ohessa Herbert Asburyn klassikko vuodelta 1928 The Gangs Of New York: An Informal History of the Underworld on jaksanut pitää pintansa ja kappale kerrallaan sain sen lopulta selätettyä.

The Gangs Of New York jatkaa pitkää matkaani Pohjois-Amerikan historian parissa. Kuten aikaisempi lähelle aihepiiriä hipova Jack Blackin saman aikakauden muistelmat, The Gangs Of New York kulkee myös synkillä laitapuolen laduilla.

Yhdysvaltalainen journalisti ja kirjailija Herbert Asbury (1889-1963) shokeerasi vuonna 1928 aikalaisiaan kirjallaan jossa kuvataan nuoren New Yorkin raadollisempaa todellisuutta. New Yorkin rannoille rantautuneille vanhan mantereen köyhille siirtolaisille Eteläisen Manhattanin Five Points (ja kirjan keskeinen aihe) oli ensimmäinen pysähdyspaikka  ennen suurta henkilökohtaista Ameriikan valloitusta. Five Pointsin kohdalla voidaan puhua slummista jota asutti värikkäät köyhien siirtolaisten yhteisöt. Vielä 1700-1800 -lukujen vaihteessa alueen elämä oli rauhallista ja säädyllisen siistiä, kunnes 1820-luvulla siirtolaisten massat toivat mukanaan rikollisen aineksen, ja alueen menestyvät perheet siirtyivät asumaan muihin Manhattanin saaren osiin. Nopeasti slummiutuva alue toi myös mukanaan malarian ja muut henkeä uhkaavat tartuntataudit, ja Five Points saikin 1840-luvulla luotaan poistyöntävän maineen yhtenä Amerikan pahimpina slummeina. Alueen historiaan vahvasti vaikuttanut rikollinen aines onkin Herbert Asburyn kirjan aihe.

Jos sivuutetaan 1600-1700 -lukujen kivuliaat siirtomaa-ajat, ja ohitetaan vielä 1800-luvun alun ed. mainitut "rauhalliset ajat" niin Five Points:n eli todellista rikollista renessanssiaan 1800-luvun puolen välin jälkeen.

Katuja hallitsi jengit kuten Bowery Boys, vahva Dead Rabbits ja Native Americans. Kaduilla hallitsi karismaattiset ja pahamaineiset jengiläiset kuten Aidan "Black Dog" Bourke, Albert E. Hicks tai pahamainen Bill "Bill the Butcher" Poole West Side Bruisersien johtaja.

Kirjailija juoksuttaa riveillä lukijan eteen loputtoman tuntuvan määrän rikollisia tapahtumia, kuvauksia vallasta taistelevista jengeistä, äärimmäisen brutaaleista rikollisista henkilöistä, ja myös tietenkin kirjan yhden suuren päähenkilön eli Five Pointisia asuttavien siirtolaisten elämän kulusta. Poliisi, kaupungin virkamiehet olivat läpeensä korruptuneita ja kaikki käyttivät alueen jengiläisiä työkaluinaan milloin lihasvoimana vaalien voittamiseen tai kilpailijoiden poistamiseen. Meni useita kymmeniä vuosia ennen kuin New Yorkin kaupunki sai suitsittua kaupungin jengielementin ja siihen liittyvän korkealle ulottuvan korruption ruotuun.

Kirjan yhdeksi keskeiseksi tapahtumaksi nousee kuuma heinäkuun viikko vuonna 1863 (tarkalleen 13-16.7.), jolloin leimahti yksi New Yorkin historian pahimmista mellakoista: Draft Riots.

Presidentti Lincoln julkisti aikaisemmin saman vuoden huhtikuussa pakkokutsunnat alkavaksi heinäkuussa, jotta pohjoisvaltioiden joukkoihin saataisiin 300 000 tuoretta sotilasta. Kutsunnoissa kaikkien kaupungin 18-35 -vuotiaiden miesten kesken tehtiin virallisia arvontoja, ja niiden joiden nimi nousi esille, joutui pohjoisvaltioiden joukkoihin ja keskelle riehuvaa sisällissotaa. Tässä oli kuitenkin takaportti sotaan halumattomille: jos sinulla oli osoittaa sijainen joka lähtisi puolestasi palvelemaan isänmaata tai maksaa 300 dollaria. Jos katsotaan hieman 1860-luvun Manhattanin väestöä niin vuonna 1860 Manhattanin saarella asui yli 800 00 tuhatta ihmistä joista hiukan puolet oli siirtolaisia, suurimpana väestönosana irlantilaiset ja saksalaiset siirtolaiset, ja jos suhteutetaan 300 vuoden 1860-luvun dollaria nykykurssiin, niin tyypillinen köyhä irlantilaissiirtolaismies olisi joutunut lyömään valtiolle tiskiin 4000-5000 nykydollaria. Ei ollut siis mikään ihme että pakkokutsunnat tuntuivat New Yorkin köyhemmälle väestönosalle epäoikeudenmukaisena ja myös helpotuksena rikkaiden perheiden vesoille jotka voisivat ohittaa raskaan velvollisuuden rahalla.

Mellakoista on olemassa tarkat historialliset kuvaukset lähes tuntitasolla ja kirjassa tapahtumat etenevätkin äärimmäisellä intesiteetillä.

Ensimmäisenä päivänä kansa jo osoitti mieltään kaduilla ja viranomaiset ehtivät arpoa 1236 nimeä. Seuraavana päivänä kansa kokoontui kaduille ja tarinat ensimmäisistä rikkaista jotka maksoivat itsensä ulos sodasta levisivät. Peitetehtävissä olevat etsivät havaitsivat katujengeissä epätavallista liikehdintää kun viestien vaihto jengien välillä lisääntyi. Seuraavina päivinä tilanne leimahti kaikkialla kaupungissa ja kansa liikehti kaduilla ryöstellen, tappaen ja polttaen omaisuutta.

Kaduilla ei osoitettu mieltä pelkästään kutsuntoja vastaan vaan kaduilla otti yhteen ajan mukaisesti myös abolitionismin kannattajat ja sen vastustajat. Vanhan mantereen siirtolaiset kokivat entiset orjat ja vapaat mustaihoiset olevan jopa syy sisällisodalle ja siirtolaiset pelkäsivät mustaihoisten myös vievän heidän työpaikkansa halpana työvoimana. Raporttien mukaan, toisena mellakkapäivänä mustaihoinen William Jones joutui yli tuhannen mellakoitsijan kynsiin yrittäessään ensin suojella perhettään ja taloaan. Jones hirtettiin puuhun ja nuotio sytytettiin hänen roikkuvan ruumiin alapuolelle. Samanlaisen brutaalin kuoleman koki yli 100 mustaihoista mellakoiden aikana. Mellakoitsivat yrittivät jopa saada käsiinsä mustien lapsien orpokodin 223 lapsiasukkaan mutta lapset saatiin evakuoitua turvaan. Itse orpokoti ryöstettiin puhtaaksi ja lopulta poltettiin.

Mellakat saatiin loputlta tyrehdytettyä kun kaupunkiin siirrettiin pohjoisvaltioiden armeijaa usemman tuhannen miehen edestä. Lopputulemana kuolleita on arvioitu olevan aina kahdesta sadasta kahteen tuhanteen. Viisikymmentä rakennusta poltettiin maan tasalle. On jopa arvioitu että New York oli mellakoiden aikana vaarassa tuhoutua tapahtumien johdosta.

Vaikka sisällisodan aikainen Draft Riots vie muutaman ison luvun kirjasta, kirjassa seurataan rikollsia alueen historian läpi aina kieltolakiin asti jolloin alueen alkuaikojen väkivaltaisten katujengien tilalle nousee "rikollisruhtinaita" liituraitapukuineen ja valtavine omaisuuksineen.

Kirjailija on käynyt selkeästi useamman kirjaston läpi katosta lattiaan myös vuorellisen sanomalehtileikkeitä, oikeuden tuomiopöytäkirjoja sekä viranomaisraportteja taustatyötä tehdessään, ja vaikka kirjan julkaisun jälkeen on arveltu kirjailijan käyttäneen "journalistista vapautta" henkilöiden ja jengien kuvauksissa niin kirja pursuaa mielenkiintoisia henkilöitä ja tapahtumia. Mistään faktuaalisesta historiankirjoituksesta ei ole siis kyse.

Sain kirjasta vihiä Martin Scorcesen samanimisen elokuvan kautta. Elokuvaohjaaja oli kuulemma lukenut Asburyn kirjan jo 1970-luvulla ja vuonna 2002 aiheesta syntyi elokuva. Elokuva toimiikin hyvänä näytepalana kirjan kuvaamiin tapahtumiin ja ihmisiin. Suosittelen molempia.

"Ameerikan matka" jatkuu kun työn alla on Keltaisen Kirjaston Toni Morrisonin Minun Rakkaani, Minun Kansani. Kirjakokoelmani ollessa tällä hetkellä vaatehuoneen alimman hyllyn alapuolella (eli lattialla), Morrison tarttui käteen kun Asburyn jälkeen kirjoja kurkottelin. Ja hyvän valinnan kyllä teinkin..

Katkelma sieltä jostakin:

NYPD mugshot of Monk Eastman, 

The cruel attitude of the gangster and his callousness at the sight of blood and pain was aptly illustrated by one of Monk Eastman's exploits when that renowned thug was bouncer at an East Side dance hall, at the outset of his career. Eastman kept the peace of the resort with a huge bludgeon, in which he carefully cut a notch every time he subdued an obstreperous customer. One night he walked up to an inoffensive old man who was drinking beer and laid his scalp open with tremendous blow. When he was asked why he had attacked the man without provocation, Eastman replied "Well, I had forty-nine nicks in the stick, an' I wanted to make it an even fifty"

Kiireeeee

Lukutahti on valitettavasti hyytynyt lähes olemattomaksi. Syynä on pääosin perheemme muutto uuteen kotiin joka huipentuu nyt tulevana viikonloppuna. Historiankirja 1920-luvulta eli The Gangs Of New York on loppusuoralla, kunhan sen vain ehtisi lopettamaan tässä muuttohulinan keskellä. 

Kirjaosasto on tällä hetkellä nätisti muuttolaatikoissa mutta mielessä kävi seuraavaksi piipahtaa pitkästä aikaa Keltaisen Kirjaston puolella, jonka jälkeen Ian Tregillisin vaihtoehtohistorian Coldest War. Kylmän sodan laineissa jatketaan kun aloitan Tregillisin jälkeen Raimo Heiskasen Armeijan silmänä ja korvana -muistelmilla jossa sukelletaan Kekkosen ajan todellisen kylmän sodan aikaisen sotilastiedustelun syövereihin.

Ja jotta meno ei taannu aivan tylsän harmaan realismin puolelle, postissa on jo tulossa Raamattua vapaalla kädellä tulkitseva Unholy Night.

Mike Mignola: Hellboy Library Edition, Volume 1

Mike Mignolan sarjakuvahahmo Hellboy löi itsensä läpi  jo viime vuosituhannella - jopa ennen kuuluisia Hellboy-elokuvia. 1990-luvulla julkaistut tarinat ovat saaneet tässä Library Editionissa arvoisensa kuoret kun katselee tätä massiivista, tietosanakirjan kokoista painosta. Dark Horse Comics:n laadukas painos pitää sisällään Hellboyn kaksi ensimmäistä julkaisua Seed Of Destruction ja Wake The Devil. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella julkaistut tarinat nappasivat heti alkumetreillään sarjakuvabisneksen "oscarin", eli Eisner Award -palkinnot (best writer/artist). Ensimmäisestä tarinasta tuli myös pohja Guillermo Del Toron ohjaamalle (ja harvinaisen onnistuneelle) Hellboy -elokuvalle.

Kirjan ensimmäinen tarina Seed Of Destruction kertoo Hellboyn syntymätarinan ja jossa myös tutustutaan Hellboyn salaiseen työpaikkaa eli Bureau Of Paranormal Research And Defence. Hellboyn mukana tarinan läpi kulkee kaksi hänen ystävää: Elizabeth "Liz" Sherman joka omaa tuhoiset pyrokineettiset voimat sekä tohtori Abraham Sapien, 1800-luvulla löytynyt ja korkean älykkyyden omaava ihmisen kaltainen merenelävä/olento.

Tarinassa vilisee niitä klassisia hahmoja joista omasta mielestäni hyvät korkealentoiset tarinat rakentuvatkin: löytyy perinteisiä okkultistisia natseja, vajaa puolitoistasataa vuotta vanha velho Grigori Yefimovich Rasputin, saatanallisia palvontamenoja sekä lovecraftimaisia sielunmaisemia muinaisine jumalineen. Tarinassa  onkin mukavasti synkkiä kerroksia aina raa-raa-rasputinin mielipuolisista maailmantuhotarpeista, ja tosiaan tutun oloisia lovecraftimaisia muinaisia jumalia odottamassa vapauttamista. Välillä lukijalle vilautetaan tietoa Hellboyn alkuperästä ja hänen puolijumalallisesta tulevaisuuden kohtalostaan joista itse sankarilla ei ole mitään muistikuvaa. Kaikkea tätä elämää suurempaa tarinaa sitten mukavasti tasoittelee Hellboyn simppeli sarkastinen huumori kun vakava tarina lentää liiankin korkeissa sfääreissä.

Wake The Devil jatkaa matkaa ensimmäisen tarinan jalanjäljissä. Tällä kertaa näyttämönä on Romania jonne Hellboy ja hänen ystävänsä komennetaan estämään jälleen kerran tuttujen okkultististen natsien juonet. Taustalla häärii tuttu Rasputin ja maallisina apureina käskyjä toteuttaa ikinatsit Ilsa Haupstein, Karl Kroenen ja Leopold Kurtz. Tarinan aineksina on Project Ragna Rok, salainen natsisuunnitelma Vampyr Sturm, dramaattisen oloinen 666 sotilaan armeija ja tietysti niitä jättiläiskokoisia jumalhahmoja jotka yrittävät takoa Hellboyn päähän viisautta muistuttamalla hänen alkuperästään.

Vaikka takana on vasta kaksi Hellboy-tarinaa niin mielestäni Mike Mignola on onnistunut hyvin Hellboy-tarinallaan yhdistämään rikkaan tarinakerronnan välillä simppeliin kynänjälkeen. Tarinoissa on juuri niitä seikkailuaineksia joista ainakin itse huomaan pitävän. Vaikka Mignola on käyttänyt selkeästi Robert E. Howardin ja H.P. Lovecraftin tuttuja synkkiä aineksia niin tarinat kuitenkin toimivat. Ja päälle vielä kuin öljynä hyvin pyörivässä koneistossa Hellboyn simppeli sarkastinen huumori joka tosiaan iskee hyvin välillä ankaran vakavissa tilanteissa kuin nyrkki päähän. Aivan loistavaa.

Jäljellä olisi vielä neljä samanlaista massiivista Library Edition-julkaisua jotka ennen pitkää eksyvät varmuudella kirjahyllyyn.

Loppuvuoden sarjasyksyä

Huomaa että syksy lähestyy kun C More (edesmennyt Canal Plus) vyöryttää Series-kanavallaan liudan suosittujen sarjojen uusia tuotantokausia. Tällä viikolla pyörähti käyntiin True Bloodin 5. tuotantokausi, samoin Spielbergin scifi Falling Skies 2.tuotantokausi. Oma henk. koht suosikkini historiallinen Neil Jordanin The Borgias lähti myös toiselle tuotantokokaudelle.

Ensi viikolla lähtee sitten käyntiin toinen odotettu sarja, Aaron Sorkinin käsikirjoittama HBO:n The Newsroom. Perässä tulee sitten Martin Scorcesen Boardwalk Empire kolmannella tuotantokaudellaan. Ja tuleehan sieltä myös Game Of Thronesin 2. tuotantokausi jälleen toivotulla uusintakieroksellaan. Katsottavaa siis riittää. Unohtamatta Foxin Walking Deadia jonka kolmas tuotantokausi käynnistyy myös lokakuussa.