sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Pelastaja

Harry Hole tarina # 6. Aika tuntuu juoksevan vauhdilla varsinkin kirjablogin yhteydessä. Jo Nesbøn elämän kolhiman dekkarin koettelemukset kulkee meikäläisen kirjahyllyssä rinta rinnan James Lee Burken samankaltaisen Dave Robicheauxin kanssa. Dave sähköisenä versiona ja Harry Hole on joutunut tyytymään pokkariversioon joka lähtee paperikierrätykseen lukukerran jälkeen. Kirjahyllyssä on siis aina Jo Nesbøn mentävä aukko ja tätä aukkoa jo asuttaa seuraava Harry Hole -tarina Lumiukko.

Pelastaja alkaa talvisessa Oslossa. Harry on tarinan alkupuolella jälleen kerran elämän syrjässä kiinni, ilman viinapirua ja tekee kovaa tulosta työssään. Oslon poliisitalolla käy myös muutoksen tuulet kun Harryn vanha esimies päättää siirtyä toisiin tehtäviin ja tilalle tulee nuori virkaintoinen ja luvassa on takuuvarmasti yhteenottoja Harryn ja esimiesportaan välillä. Ihmissuhdepuolella menee heikommin kun Rakel ja Oleg ovat poistuneet Harryn lähipiiristä.

Tarina alkaa kun talvisella Oslon joulutorilla ammutaan Pelastusarmeijan työntekijä kesken konsertin. Yksi siisti ja kuolettava pistoolin laukaus herättää Harryn mielenkiinnon - kuka haluaa tappaa Pelastusarmeijan työntekijän ja varsin ammattimaisin ottein? Harry sukeltaa tutkimuksissaan Norjan Pelastusarmeijan organisaatioon ja sen sisältämään korruptioon. Tämän lisäksi tarinan keskiössä on kiihkeä jahti ampujan kiinni saamiseksi, joka pitää tarinan vauhdissa kiitettävän hyvin.

Melkein 600 sivuinen Pelastaja (pokkariversio) on hyvä esimerkki miksi Jo Nesbø on suosittu kirjailija. Tarina tosiaan on poikkeuksellisen vauhdikas ja jälleen kerran kirjailija onnistuu valoittamaan ja syventämään tarinaa joka kulmista. Tarinassa ei ole myöskään pahemmin ns. pahvin paksuisia statisteja vaan täynnä mielenkiintoisia hahmoja.

Pelastaja jatkaa matkaansa kohti paperinkeräystä ja kiitosten kera, kun lukuvuorossa on jo Annie Proulxin Vaarallinen harmonikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.